Luistelua lammen jäällä Hollannissa

 

Koko Hollanti oli jäällä luistelemassa lauantaina. Kirkas talvisää. Ja hieno näky median valokuvissa, kun kansallismaisemassa vanhojen tuulimyllyjen edessä pääsi luistelemaan, tai kanavilla kaupungeissa talojen välissä, tai jossain idyllisissä kylissä huvivenesatamassa historiallisten puisten veneiden välissä.

Kinderdijkin tuulimyllyillä. Kuva NOS-uutiset.

Leidenin kanaaleilla. Kuva NOS-uutiset.

Tuloksena oli vähän kiirettä ensiavuissa, kun ranteita ja lonkkia murtui luistelukaatumisissa. Siellä täällä joku vajosi heikkoihin jäihin ja jouduttiin pelastamaan ohikulkijoiden tai palokunnan avulla.

Haagissa hallituksen rakennusten edustan lammellakin luisteltiin, mutta aurinko alkoi sulattaa lammen reunoja ja ihmiset evakuoitiin pikku saarelle, josta palokunnan sukeltajat termopuvuissaan hakivat heitä, laahaten luistelijoita vaikkapa makuullaan olevien tikkaiden  päällä rannalle.

Hyvin harvinainen tilaisuus päästä luonnonjäälle luistelemaan alkoi houkutella minuakin. Minulla on kaunoluistimet ullakolla, tuotiin ne joku kerta Suomesta mukaan. Historialliset, ”Made in Czechoslovakia”.

Muualla maassa oli suosituimmissa luistelupaikoissa paikoin sellainen tungos, että liikenteenohjaajat osoittivat menemään pois ja suljettiin kokonaisia teitä tiettyihin kyliin. Pyydettiin pysymään lähellä omaa kotia.

Meillä on aika harvassa vesistöt ja kauniit jäiset paikat, joten tänne nyt ei ainakaan mitään turistiryntäystä tule, kun ne parhaat seudut ovat ihan muualla. Vähän on luistelulampia meilläpäin, mutta saatiin kuitenkin hyvät vinkit kavereilta Whatsappissa.

Mies ei osaa luistella ja toimi kuvaajana ja varmistajana, ettei vaan mitään satu. Harmitteli, ettei ole koskaan oppinut luistelemaan. Niinpä, Suomessa ei tarvitse kuin mennä peruskouluun niin oppii luistelemaan koulun liikuntatunnilla joka talvi. Ainakin ennen oli näin.

Ensin pienelle lammelle ja oma taitettava retkituoli mukaan, jolla voi mukavasti laittaa luistimet jalkaan. Näyttää olevan maan tapa. Väkeä jonkun verran, mutta hyvin mahtui pitämään välimatkaa.

Kaaduin saappailla jo ennen kuin päästiin jäälle, koska pitipä ottaa taas ne liukkaat saappaat. Onneksi liukastun aina suoraan kyljelle painon jakautuessa tasaisesti koko kropan pituudelle, eli mitään ei hajoa.

Olin hyvin epävarma luistelutaitojeni jämistä. Mutta kyllä kannatti uskaltaa lähteä kokeilemaan. Luistelu luonnonjäällä! Upeaa!

Ensimmäinen lampi oli pienehkö paikka ja jää maidonvalkoista ja vähän lumista ja hitusen epätasaista. Peltokaistaleen takana näkyi yhtäkkiä liikkuvan jokin iso: konttilaiva lipui halki maiseman, ai siinä onkin jo Maas-joki heti takana.

Kato tossa menee laiva.

”Onks tääs Disney on Ice? Ei, tää om Bambi jäällä.” Hirveän epävarmaa menoa. Turhautti kun olin aluksi niin nykivä ja huojuva ja arka ja pelkäsin tasapainoni puolesta. Miten voi olla niin vaikeaa. Lopulta pääsin paremmin vauhtiin.

Mutta kaunoluistimet ovat kyllä niin epäergonomiset minun jaloilleni. Aina tulee kramppia jalkapohjaan, se kaari ei sovi minulle, ja liian kapea se kenkäkin on. Ota siinä sitten kunnolla tukea jalkojen pienillä lihaksilla kun päkiä ei edes mahdu olemaan normaalileveänä kovassa kengässä, vaan on puserrettu liian kapeaan kaukaloon.

Käytiin tarkistamassa vielä toinen lampi. Se oli ihan upea. Lumisella kävelytiellä lähestyessä näkyi kaislan välistä suuren suuri aava lampi, jolla porukka luisteli. Vau mikä talvi-idylli.

Leivoset menee seuraavaan kohteeseen.

Lampi oli valtavan iso, jää mustaa ja kovaa, sileää. Oli hauskaa käydä kapeassa päädyssä kaislan välissä kääntymässä, luonnon maisemassa.

Murtumaviivoista näki, kuinka syvälle jäämassa ulottuu. Kyllä sitä viivaa näki kolmiulotteisena painuvan alas ainakin 8-10 cm syvyyteen. Tuolla ei kukaan vajonnut jäihin toisin kuin Amsterdamissa. Siellä kanavien päällä oli vain parin sentin jääkerros. Täällä meillä sisämaassa on ollut selvästi ankarimmat pakkaset ja kasvatteneet jääkerrosta reilusti enemmän.

Isommalla lammella näkyi myös pitkäteräisiä matkaluistimia ja miesporukka, joka kiisi viisikkona nopeasti peräkkäin niillä, virtaviivaisissa trikoopuvuissa.

Ja huomasin heti, että mitä tuolla luistelee joku jossain pörröhaalarissa kaljapullo kädessä. No se oli opiskelija. Siellä oli musiikkilaite jäällä ja haalarisia opiskelijoita partymusan kanssa. Yhdessä biisissä laulettiin ”anderhalve meter”, puolitoista metriä. Eivät ehkä pitäneet kaikki siinä porukassa tuota etäisyyttä, mutta porukasta pystyi kyllä pitämään itse hyvän etäisyyden.

Kaaduin sitten luistellessa kerran ja mies filmasi sen sattumalta. Sanoin, että no tämä pitää ehdottomasti laittaa esille hidastettuna filminä. ”Ja Dolby surround”, hän sanoi.

Tässä 2:32 lyhytfilmi luistelureissusta!

Peltojänis eli rusakko oli loikkinut pellolla.

Kah, tuulimylly. No nyt on oikein hollantilainen maisema.