Perusarjen tilanteita -uutiskimara

Huomenna mennään Korkeasaareen, Korkeasaareen, Korkeasaareen. Huomenna mennään Korkeasaareen koko päiväksi. Renkutus. Oli jo 80-luvulla. Mutta siis ei mennä, vaan hollantilaiseen eläintarhaan. Eikä huomenna vaan viikonloppuna. Hiton kaukana, halusiko mies salaa ajeluttaa leasing-autoa taas?

Uusilla säännöillä mennään eli piti varata etukäteen aikansa, jolloin tulee, jotta maksimimäärä voidaan rajoittaa. Ja osa puistosta on kiinni, myös seikkailupuisto jossa olisin kyllä kiipeillyt apinana jos saisi. Riippusilloilla ja muuta. Mutta katsotaan sitten eläimiä pelkästään. Viidakossa on osio ”birdy bush”, se on mulle.

Turismi

Todellisuus vs. luulo. Siellä oli helatorstaina Pohjanmeren rannikko täynnä Ruhrin alueen saksalaista ihan kuten aina. Virallisesti kuitenkin kuulemma Saksa ohjeistaa kansalaisiaan, ettei tehtäisi ”muita kuin välttämättömiä matkoja ulkomaille”. Hah haa. Hyvä yritys. Myös me ei saada ajaa Saksaan, ellei ole ”välttämätöntä syytä”.

Kovin naiivisti talkshowssa keskustellaan Hollannissa, että nyt kun rannat ja kauniit paikat täyttyvät näin kovasti hyvällä säällä ihan kotimaan ihmisistä, niin mitenkä tungosta hallitaan ”sitten tulevaisuudessa kun on taas ulkomaalaisiakin turisteja liikkeellä.” Tota, ne on täällä jo? Kukaan huomannut?

Hollannilla ei ole valtuuksia käännyttää rajalta saksalaisia, voivat vain neuvoa, etteivät mieluummin tulisi. Ja kauppojen ja hotellien mielestä taasen on ihan hyvä, että tulevat.

Belgia on sitten eri juttu, niillä on raja Hollantiin ollut jo pitkään oikeasti kiinni kaikille paitsi työmatkalaisille. Perheenjäsenetkään eivät ole nähneet toisiaan kuukausiin, jos asuvat eri puolilla rajaa! Ja vastassa on puomi ja ehdoton ei.

Näin julisteesta, että matkayhtiö, joka ennen vei aurinkolomille Turkkiin ja Espanjaan All Inclusive -hotelleihin, mainostaa nyt sitten kotimaan matkailua kohteeseen ”Costa Holanda”. Ja Pohjanmeren rannikolle All Inclusive -pakettia. Nauratti kyllä.

Kävelyllä eksymässä

Vielä viikon on 25-27 astetta, sitten alkaa tulla sadekuuroja. On kyllä ihanaa istua pihassa.

Voisiko liikkuakin eikä vain istua? Hyvä kysymys.

Lähdin 30 minuutin kävelylle ja oli oikein kivaa ja löysin taas uusia kortteleita ihan tästä vierestä.

Se kävely aiheutti taas silkkaa hämmästystä. ”Täällä on kerrostalo!” Rivitaloalueella, vain-rivitaloalueella. En tiennyt, että meillä on täällä kerrostalokin. Ihan hillitty, kolme kerrosta ja samaa tiilidesignia kuin rivitalotkin, mutta sellainen kumminkin, jossa on oikein yhteinen sisäänkäynti ja rappukäytävä ja jotenkin jaettu asunnot eri kerroksiin. En todellakaan tiennyt.

Kerrostalo!! Olen shokissa.

Ja siellä kadulla oli rivitaloasuntoja, joissa oli pikku parveke tokassa kerroksessa. Suloista. Aloin haluta parveketta. Istuisinko siellä, jos meillä olisi? Vähänks istuisin! Kyttäisin kadulle. Sitten huomasin, että parveke oli aina naapurin kanssa niin tiiviisti jaettu, että siinä on vain puuseinämä välissä, ja sitten en enää tiennyt, haluaisinko sellaisen parvekkeen. Jossa naapuri kuulee joka sanan.

Oli hienoja ja siistejä etupihoja, taideinstallaatioita, kukkapenkkejä, pikku aukioita, upeita korkeita sormustinkukkia. Melkein luksukselta näytti meidän katuun verrattuna. Yhden talon nurkassa oli mustanpuhuva katettu terassi, pimennetyt ikkunat ja mustat rakenteet, hypermoderni suorakaidekoppero. Ai siinä toimiikin jonkun kauneusshoitola kotona. Täällä on näitä kotona bisnestä pitäviä kampaajia ja kauneushoitajia välissä.

Ai täälläkin on piilossa mini lasten leikkipaikka: yksi keinu, yksi kiipeilyteline liukumäkineen, yksi sellainen heiluva vieterimopo. Näitä leikkipaikkoja on kyllä loputtoman monta näillä pikkuaukioilla talojen välissä.

Ja oli pyöreä talo, täälläkö tämä on, vai mikä pyöreä tämä on, onko tämä tämä uusi vai montako näitä on. Olenko mä jo täällä koko puiston takana? Tuossahan on toi koulu takaapäin, vai mikä koulu? Minun piti kiertää puistoon kaarta ja tulla sivusta, mutta olinkin jo hevon kuusessa sen takaisilla kaduilla.

Eksyin taas hämmentävästi. Nopeasti ja armotta.

Pyöreä talo.

Etätyöasut

Kiva kun mun karanteeni-tukka-aika alkaa vasta nyt. Odotan ja odotan loputtomia viikkoja päästäkseni sinne sovitulle kampaajalle, ja siinähän kestää.

Pehko kasvaa ja nyt on sellainen dilemmavaihe, etten mä tätä nyt just ala jyrsiä itse lyhyeksi, kun se kampaaja on kuitenkin jo näkyvissä horisontissa. Sen hankalampi sen on saada tämä oikeaan muotoonsa, jos olen sen itse sekoittanut vastikään.

Joten nyt on kärsittävä venähtäneestä kampauksesta ja liiasta hiusmassasta, vielä enemmän kuin maalis-huhtikuussa.

Korona-aika on myös tullut siihen pisteeseen, etten jaksa laittaa edes olohousuja jalkaan. Mutta villasukat on. Tai no se johtuu ennen kaikkea hellepäivistä ja lämpötilasta. Yleensä minua peruspaleltaa sen verran, että kaikki vaatekappaleet tarvitaan.

Auto

Auto kävi huollossa ja katsastuksessa. Iso huolto yli 800 euroa. Normaalikulut. Pakkohan se on tehdä kaikki rutiinitoimenpiteet, jotta voin sillä kivasti ajaa jatkossakin. Puhdistivat ilmastointilaitteenkin, kun se vähän haiskahteli kuulemma. No kyllä se vähäsen todellakin on döfännyt, ihan hiljaa.

Ei ole mitään varsinaisia vikoja, mutta kaikkea perus. Lupasivat, että ensi vuonna ei tarvitse kuin vaihtaa öljyt, kun nyt on tehty ihan kaikki muu.

Selvitty katsastuksesta.

Terveys

Huomasin, että näinä aikoina haluaisin pääasiallisesti valittaa terveydestä, joka hajoilee ihan koko ajan. Aina tulee tällaista monivammaa ja syndroomaa päälle. Päänsärky alkaa ja niskaan sattuu ja on hirveä sairas olo. Tai viimeksi sain jonkun mahakrampin ihan tyhjästä.

Sitten väsytti niin että nuokuin tietokoneen ääressä. Havahduin siihen, että nojaan päätä käteen ja alahuulesta alkaa valua kuolaa. Mietin, että jaaha, täysin tiedottomana siis tässä torkun ja kuolaan, nyt ei vissiin hyvin mene. Vasta olin ihan kunnossa ja sitten iski tällainen uupumus. Siirryin sohvalle ja nukuin pari tuntia raskaasti ja liikkumatta, sormet jossain mutkalla allani puutumassa, mitä en edes tajunnut.

Sitten siihenkin tuli päälle yleinen niskajomo ja pääkipu ja ällötys ja migreenin olo vai mikä. Ja allergia vaan paheni samaan syssyyn, kurkkua ja suuta kutitti ihan törkeästi. Nyt heinät kukkivat ja pahin allergiani ei olekaan nykyään koivu, vaan heinät, jolloin se pahin on vasta edessä.

Nukkumaan mennessä oikean jalan varpaisiin sattui ja ihan ihmeellisiä muita tuntemuksia, mä en tajua näistä mun sairauksista kyllä enää mitään. Mikä liittyy mihin ja miksi?

Paitsi sen olen alkanut tajuta, että niskani ei tykkää väärästä jumpasta. On liian usein käynyt niin, että tietyistä liikkeistä minulle tulee akuutti niska- ja päänsärky ja sen jälkeen viikon mittainen niskalihasten jäykkyys ja sieltä säteilevä kokonaisvaltanen pääkipu, johon ei auta mikään, ei parasetamoli, ei nukkuminen, ei venyttely. Niskasta johtuvat päänsäryt osaavat muistuttaa elävästi migreeniä, ja ehkä ne sitä ovatkin. Monilla migreenikoilla ryhmäliikunta ja tietyt liikkeet aikaansaavat oikean migreenin.

Näitä niskaa rasittavia liikkeitä on vatsalihasharjoituksissa ja jopa jo hatha-joogassa, sekä nopeammassa joogassa, ja pilateksessa, ja perusjumpissa. Kaikissa näissä, myös lempeinä pidetyissä liikuntamuodoissa, minun olisi ehdottomasti kieltäydyttävä joistakin liikkeistä ja jätettävä ne välistä. Ne voivat olla hyviä joillekin, mutta minulla ne laukaisevat katastrofin.

Alan nyt sentään vähitellen tajuta punaisen langan ja tietää ne liikkeet. Joita minun ei missään ryhmäpaineessakaan tule tehdä.

Toivo ja oppi näistä tapauksista on se, että särkytilat ovat nyt pari kertaa loppuneet vuorokauden sisällä sen jälkeen kun olen laittanut mieheni hieromaan hartian päältä kivikovaa lihasta lujaa puunuijalla. Siellä on joku triggeripiste, joka kiskoo päähän saakka. Hartiaseudun muussaaminen brutaalisti on ainoa, mikä on auttanut. Se voi olla avain.

Tämä tähän lopuksi, vali vali. Kippis vaan, kohti parempaa terveyttä.

Paikallisen olutkaupan erikoisoluet tulivat tässä laatikossa: