Ristiriitaisia ohjeita ja niiden noudattamista. Saksa sulkee rajoja joka puolella, aikoo päästää vain työntekijät ja tavaraliikenteen rajan yli. Itävallan rajalla käännytetään ihmisiä jotka tulisivat shoppaamaan ja hamstraamaan Saksan kauppoihin. Ja samalla Saksa päästää joka päivä vaikka miljoona shoppailijaa rajan yli Hollannin Roermondin outletiin vapaasti tuomaan virusta tai hakemaan sen itselleen??
Saksan rajalla hollantilaiset lähetetään takaisin, jos niillä on nuha. Samaan aikaan meidän Reijndersmeerin ulkoilualue vyöryy ihan täyteen saksalaisia sunnuntaikävelylle ruuhkaksi asti eikä kukaan välitä onko niillä nuha vai ei??
Ruokakauppa käskee pyöröoven lapulla pitämään 1,5 metriä etäisyyttä muihin asiakkaisiin. Voihan sitä yrittää, mutta siellä ihmiset vaan kävelevät suoraan minua kohti puhuen ja puhisten 20 cm päähän. Yritän paeta.
Tottakai tässä tulee vainoharhaiseksi. Mihin koskin sen jälkeen kun viimeksi pesin käteni? Vain omiin tavaroihini vai johonkin julkiseen? Ostoskärryyn koskettuani koskin lompakkooni, onko siinä lompakossa nyt virus, joka siirtyy mun sormeen? Raavinko sittenkin nenää äsken? Jos avasin ovenkahvan töissä paperiliinalla, niin onko mun housuntasku nyt saastunut, kun laitoin liinan sinne? Ja kuinka kauan?
Valkosipulihan on antimikrobista... |
Ensin hallitus sulkee kaikki ravitsemusliikkeet paitsi ne, jotka tuovat ruokaa kuriirina ovelle kuten pizzataksit. Päivän päästä hallitus pyörtää sanansa ja sallii ruuan hakemisen vaikkapa pikaruokapaikkojen tai kiinalaisravintolan tiskiltä. Myös tavalliset ravintolat voivat alkaa tarjota hakumahdollisuutta annoksilleen.
Suomessa on nyt sama kuin täällä ennen: käsketään välttämään kokoontumisia ja ettei olisi enempää kuin 10 ihmistä yhdessä, mutta ravintolat ja pubit ovat auki. Täysin ristiriitaista, siellähän se joukkio istuu kaikki yhdessä. Siitä Hollanti tajusikin parissa päivässä laittaa baarit kiinni.
Tai: vältä joukkoja, mutta ostoskeskukset ja kaikki kaupat ovat auki. No eivät ole kohta enää, täällä sulkivat nyt esim. Ikeat ihan omaehtoisesti ilman käskyä ylhäältä. Muut maat jo sulkevat kauppansa paitsi ruokaupat ja apteekit.
Tai: vältä joukkoja, mutta mene silti töihin, jossa on 300 ihmistä toimistossa.
Meiltä on töistä sentään aika paljon ihmisiä kotona. Ensimmäinen käsky, että joka osastolta harvennettaisiin etätöihin 50%, kumottiin jo, ja nyt suositellaan lähettämään etätöihin kaikki, jotka sitä järkevästi pystyvät tekemään. Lisäksi tuli koulujen ja päiväkotien sulkeminen, joten yhä useamman täytyy järjestää itsensä kotiin jo lasten takia. Se mahdollisuus riippuu meillä ihan toimenkuvasta ja siihen liittyvästä ATK-välineistöstä. Joku osasto on 100-prosenttisesti kotona, joku toinen vain 30, tai 0.
Vielä se neuvo ja se toivo kuuluu mediassa, että ”Outdoor is not closed”. Iloisten vaelluskuvien kera. Niin, mutta kohta se ulkoilmakin kyllä voi olla suljettu, kun katsoo vaikka Ranskaa ja Espanjaa. Voi olla, että kohta ei saa mennä kadulle muuta kuin matkalla kauppaan, apteekkiin tai töihin. Ei hengailua, ei ulkoilua, ei kävelyä tai pyöräilyä huvin vuoksi.
Vähän oudolta tosin tuntuu, että Suomen tyhjässä metsässä olisi kovin suuressa vaarassa saada pisaratartunta. Että ulkoilu kiellettäisiin Suomessakin. Täällä ne pienet metsät ja suositut ulkoilualueet kyllä voivatkin ruuhkautua helposti, ja siellä metsätiellä ei todellakaan ole yksin.
Tuolla on upea kevät. Se kyllä surettaa, jos en kohta saa edes sitä mennä katsomaan.
Hei hei hei, siellä on iso herännyt kimalainen! Siellä on sitruunaperhonen! Siellä on viherpeippoja! Hei, kevät!
Lintuja ruokin vielä yhden viimeisen säkillisen verran. On se aika, että aamukuudesta alkaen kuuluu kymmenen kyyhkyn huhuu-hu jatkuvasti. Dr. Who-huu-huu. Sepelkyyhkyt pussailevat aidalla ja sanon, että no tuon ei tarvitse enää huhuilla, kun nainen on jo löytynyt.
Mustarastas on valinnut kuusen pesäpuukseen ja laulaa sen latvassa. Varpuset tsilputtavat. Rautiainen liehittelee puolisoaan. Peipot tappelevat ilmassa. Nuput paisuvat. Onnistuin kasvattamaan pari krookusta.
Nukun yöni hyvin. Tai siis en tämän kriisin johdosta valvo. Jotenkin levollinen olo; jokin huokuu tosiaankin sellaista hidastamista, kun kaikki yhteiskunnan toiminnot jarruttelevat ympärillä.
Ja ehkä sitä toisaalta tiedostaa, että tässä ei nyt voi itse muuta kuin odottaa, mitä tapahtuu ja mitä käsketään.
Mutta samalla surettaa, kun näkee kuolleisuusluvut vaikkapa Italiassa. Ja jaan huolen kaikista niistä, joiden yritykset menevät alamäkeen ja joilta loppuvat työt ja liikevaihdot, se on surullista ja aiheuttaa paljon kipua ja kaaosta.
Minulla itselläni ei ole ylimääräistä aikaa aloittaa mitään ihan toisenlaista elämäntapaa, koska olen kai todella onnekas siinä, että työt jatkuvat toistaiseksi. Jos minulta olisivat loppuneet työt, olisin varmaan jo 1000 palan palapelin ääressä.
Ylimääräinen aikani tulee vain siitä, että säästän tunnin työmatkaa joka etätyöpäivä. Huomasin, että se on ihan kiva, että kotiaika alkaa heti, kun tietokone sulkeutuu, ja voin seistä jo keittiössä kokkaamassa 17.10, kerrankin ajoissa. Se antaa vähän väljyyttä ja rauhaa; jo se tunti vähentää arjen kiirettä.
Uusi lemppari: herkkusienikastike. |
Ostin neljäksi päiväksi ruokaa; siihen ehkä vapaaehtoisesti pyrkii, ettei tarvitse olla marketissa kovin usein.
Tällä kertaa sieltä olivat lopussa: nenäliinat, pakastepinaatti, kalapuikot ja kananmunat. Jotkut siis hamstraavat edelleen. Munia ja nenäliinoja ei ollut tulossa lisää mistään, mutta pakasteita jo täytettiin rullakosta.
Vähän ikävä tietää, että siitepölykausi on alkanut ja allerginen nuha tulee, ja sitten en saa yhtä pakettia nenäliinoja. Useita kertoja on yritetty ja ne ovat aina lopussa meidän ruokakaupastamme.
Vessapaperiapokalypsissä mietin sitä, että onneksi me opittiin Thaimaassa, että ilmankin vessapaperia voi elää.
Nenäliinoista olen vähemmän varma. Toivottavasti niitä vielä joskus saa jostain.
Suomeen sovellettuna tämä olisi: "Prisman taistelu, n. 2020 j.Kr." |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti