Kylpyhuone sisustuu retroväreihin

No niin! Päivitys kylpyhuoneen remontinjälkeisistä edistyksistä alkaa taas maalisudilla.

Meillä on pitkään ollut valkoinen muka-ikkunaluukullinen koristepeili, ja siitä piti mielestäni ehdottomasti tulla värillinen kylpyhuoneen uutta ilmettä varten. Akryylituubit esiin.

Omenanvihreä kuuluu lempiväreihini ja harvoin joudun sanomaan, että nyt on kyllä liikaa vihreää. Ehkä myös hitusen väärä sävy. Joten lisää kerroksia pintaan. Vähän valkoista rätillä päälle... paranee jo hieman.

Sitten muistin alkuperäisen visioni siniturkoosin ja vihreän yhdistelmästä.

No näin suunnilleen! Miehelleni selitin: ”Tämä on tahallaan tällainen laikukas. Puupinnan pitää näyttää siltä kuin peili olisi selvinnyt Kuuban 60-luvusta tähän päivään.”

Nyt peili odottaa asennusta vielä. Tämä ja kattolampun ripustaminen väliaikaislampun tilalle ovat viimeiset tekemättömät teot tehtävälistalla.

Suihkukoppimies tuli sitten vihdoin. Mutta häntä varten elementtien piti olla valmiiksi yläkerrassa lähellä rakennuspaikkaa. Ne olivat tietysti kamalan painavat ja korkeat ja leveät. Enempiä miettimättä mieheni oli purkanut ne pahveistaan, mutta yritä nyt sitten saada raahattua kaksin oviseinää kapeita rappuja ylös kallistellen ilman että lasiovi aukeaa ja vääntyy matkalla ja hajoaa koko höskä. Ensinnäkin soitimme kaverin hätiin ja toiseksi hioimme sen strategian, että pakataan ovi takaisin pahvilaatikkoonsa teipein, niin pysyy ainakin kuosissaan kuljetuksen ajan. Miehet raahasivat molemmat osiot hikoillen raput ylös. Kamala homma.

Asentaja tarvitsi reilut 4 tuntia työtä. Mutta hienosti onnistui. Kaappi osui tasan sen reunuksen päälle, jonka kaakelimiehet olivat lattiaa laittaessaan siihen rakentaneet kahden eri kaakelityypin välille.

Kannustin syömällä sillaikaa töissä Haribon ruuvimeisselin.

Kaappi on tukeva eikä vuoda ja ovi aukeaa helposti; kaikki hyvin. Kätevää, kun suihkun kosteus pysyy kaapissa ja jos vielä viimeiseksi vetää lastalla vedet alas lasista, niin suurin osa kosteudesta on hoidettu pois huoneesta helpolla.

Vihdoin saatiin iso oranssiksi maalaamani peili porattua paikoilleen pesualtaan päälle, kun nyt oli selvää, mihin senttiin saakka suihkuseinä ulottuu. Ja vihdoin pystyi ottamaan käyttöön turkoosin alakaapin pesualtaan alle, kun suihkusta ei enää roisku vettä siihen.

 
Nyt alkaa päävärilinja näkyä hyvin: oranssia ja turkoosia. Oikeasti 70-lukulainen oranssi emalimukini pitäisi nyt oikeastaan saada esille eikä sulkea kaappiin.

Sitten vielä pieni seikkailu Ikeassa. Ikean tekokukat muuten tekevät tunnelmaa. Niin törkeää kuin se onkin. Sain kivan retropurkin ja siihen muovisaniaisen ja se on niin nätti pesukoneen päällä.

Olemme muutoin onnistuneet lataamaan tavarat kaikkiin kaappeihin ja tyhjentämään pesukoneen päällisen hyvin pitkälti, ettei sen tarvitse toimia täytenä pöytänä kuten ennen. Joten näin mielessäni saniaisen siinä mukavasti ja tunnelmallisesti ja esitin miehelleni: ”Mikä olisi sun pääargumentti siihen, ettei pesukoneen päällä voisi olla saniainen purkissa?” Kun argumentiksi ei löytynyt muuta kuin epämääräinen negatiivinen ”äh”-fiilis, että ”ehkä se olisi huono juttu tai hankala pitää puhtaana”, voitin ja sain saniaiseni. Se nyt on helppo puhdistaa pölystä vaikka kraanan alla huuhtelemalla.

Ja kaapin päälle löytyi myös sopiva pitkänä roikkuva tekokasvi. Ja keltainen metalliruukku sille.

Näillä viime silauksilla selkeni retrolinja ja tietyt värit. Upeasti on nyt oranssia ja turkoosia pääyhdistelmänä, ja siihen päälle parit keltaiset ja muut värit, ja kasvit vähän pehmentävät suoralinjaista näkymää. Suihkuunkin löytyi nimenomaisen turkoosi roikkuva vedenkestävä hylly.

Nyt niskassa puuskuttaa enää ennen kaikkea se kattolampun asennus, mikä vie perinteisesti sellaiset viitisen tuntia kiroilua. Ennen sitä en laita pistettä tälle projektille. Mutta hyvin pitkällä ollaan.