Luukku 5: Sinterklaas ja kaunis kuusipuumme

Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien yhteistä joulukalenteria, jossa voit joka päivä lukea jouluisista ja joulukuisista asioista eri puolilta maailmaa. Artikkelin lopusta löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!

Hollannissa menee vähän puurot ja vellit sekaisin, kun joulukuussa on sekä Sinterklaas että joulu. Sinterklaas on väänneltynä Sint Niklaas eli Nikolaus eli St. Nicolaus eli Santa Claus eli pitkälti sama ukkeli kuin joulupukki, mutta on alkujaan piispa, joka ilmestyy valkoisen hevosen selässä tuomaan paketteja lapsille jo 5. joulukuuta. Lyhennettynä tottelee myös nimeä Sint.

Sen juhlan ympärille rakennetaan valtava show. On kulkueita ja Sinterklaasin pikku kätyrit, eikun virallisen sanaston mukaan ”uskolliset rengit” eli Mustat Pekat jakelevat lapsille karkkeja ja piparipallosia kaupunkien keskustoissa jo viikkoja ennen juhlaa. Televisiossa näytetään seurueen saapuminen ”höyrylaivalla Espanjasta” Hollantiin.

Kauppojen ämyreistä raikaa viikkokaupalla lapsikuorojen esittämiä Sinterklaas-rallatuksia. Viimeksi kuljin mieheni kanssa keskustan kadulla ja ihmettelin tunnelmaan sopimatonta hardcoreteknojytyä, kunnes kuulin biisin kertosäkeen. ”Ai jaa! Tää onkin sen yhden bändin 80-luvulla tekemän Sinterklaas-laulun teknoversio!” Hervotonta.

"Hän on täällä taas!"

Lasten odotukset suklaan ja lelulahjojen suhteen ovat korkealla. Jo monena päivänä ennen juhlaa voi laittaa ulko-ovelle kenkään porkkanan Sinterklaasin hevosta varten, ja aamulla se on korvattu makeisilla tai pikkulahjalla.

Pitää toki olla kiltti. Sinterklaasin suureen kirjaan kirjataan, ansaitseeko lapsi lahjoja vai onko piiskan paikka. Ennen peloteltiin, että pahat lapset joutuvat säkkiin ja Sinterklaas kuljettaa heidät paluulaivalla Espanjaan. No, nykyään kukaan ei saa risusta pepulle, vaan ihan jokainen saa lahjoja. (Mieheni: ”Nykyajan lapsi olis vaan, että ei se Espanja ole mikään rangaistus; vie mut vaan täältä tihkusateesta Ibizalle bailaamaan!”)

Joulukuun viidentenä on ”paketti-ilta” – se on virallinen käsite: ”pakjesavond”. Silloin
aikuisetkin saattavat istua iltaa ja rustailla pakettien päälle runoja, joiden puuttuvasta sanasta voi lahjan saaja rimmaamalla arvata sisällön. Luovaa. Tyyliin ”Ilahduttaa se kohta Irjaa, kun saa lukea tätä xxx.”

Sinterklaasiin kuuluvat täyssuklaiset kirjaimet, jollaisen voi saada oman etunimen alkukirjaimen mukaan, sekä erilaiset mantelimassaleivonnaiset ja joko suklaalla kuorrutetut tai naturellit piparinykeröt, jotka ilmestyvät kauppoihin jo syyskuussa.

Mantelimassaa taikinapötkössä. Koko laitos on S-kirjaimen muotoinen Sinterklaasin mukaan.

Nykyisenä valveutuneena aikana keskustelu käy monikuttuurisessa Hollannissa kuumana, onko asiallista, että valkonaamat värjäävät kasvonsa ruskeiksi esittääkseen afrikkalaisperäisiä palvelijoita eli Mustia Pekkoja ja miten on näiden etnisten stereotypioiden laita. Vuosisatojen ajan traditioksi juurtunutta satuhahmoa muokataan vähitellen, ettei se olisi loukkaava. Asia on niin monimutkainen ja tunteita herättävä, että mielenosoituksia pidetään sekä Mustan Pekan puolesta että sitä vastaan. Hollanti jatkaa keskustelua vielä pitkään.

Kun Sinterklaasista on selvitty, tulee vielä joulu. Lahjat ja joulukuusi, kynttilät ja muu rekvisiitta kyllä tunnetaan Hollannissa. Joulun juhlinnan keskipisteenä on monessa perheessä hienon seitsemän kattauksen illallisen kokkaaminen koko suvulle. Valmista kaavaa ei ole, joten konsepti täytyy keksiä uudestaan joka vuosi. Ei ole sitä suomalaista itsestäänselvyyttä, että ”tietysti kinkku ja lanttulaatikko”. Mainospostissa ruokakauppaketjut esittelevät eleganteissa jouluspesiaaleissaan reseptejä, ateriaehdotuksia ja valmisruokia, jotka sopivat hulppeaksi pääruuaksi, jälkiruuaksi ja yöpaloiksi.

Kuten joku työkaveri tiivisti: ”Sinterklaasina stressaa lapset ja jouluna aikuiset.”



Täällä on sikäli samanlainen kalenterin jako kuin Suomessa itsenäisyyspäivän takia. Vähän sellainen rakenne ja perinne, että ”sitten kun on juhlittu Sinterklaas, voi ottaa ne joulukoristeet esiin”. Eli siinä 6. päivän jälkeen, aivan kuin Suomessa.

Mutta meillä on mieheni kanssa oma tahto ja rajojen rikkominen. Mitä sitä odottelemaan. Meillä on jo kuusi koristeltuna olohuoneessa. Enkä kerro, kuinka monta viikkoa se on ollut jo! Anarkia! Kuka meitä muka käskee, milloin kuusen saa laittaa. Kaamos alkaa lokakuusta ja tunnelmavalot ovat heti kivat.

Ja no helppoakos se, kun kuusi makaa valmiina ullakolla. Kiinalainen tekokuusi. Suomalaisena se oli minulle tietysti ensin kauhistus, kun tulin muovikuusitalouteen. Kun on tottunut pihkaisiin sormiin, pisteleviin neulasiin, puun tuoksuun ja jopa niihin ötököihin, jotka heräävät kuusen kuoren alta ja alkavat vaeltaa asunnossa, niin miettii että hyi, kuinka ka-ma-la ajatus on hajuton ja mauton tekokuusi.

Mieheni on ostanut kapistuksen 90-luvulla ja ollut tyytyväinen. Kun se koristeltiin ensimmäistä kertaa yhdessä runsaaksi ja täyteen lamppuja, palloja, possuja, lintuja, sydämiä ja nauhoja, vakuutuin minäkin.

Näyttää ihan kuuselta. On se hieno. Tuuhea ja tasainen. Kätevä. Loppiaisena taitellaan kasaan ja viedään takaisin ullakolle. Kaikki hyvin. Ja tästäkin muuten varisee neulasia, hehe. Melkein aito.

Hollannissakin myydään kyllä oikeita joulukuusia. Ne ovat tarhoilla eli pelloilla viljeltyjä, sillä eihän täällä metsää riitä kuten Suomessa. Ja monesti joulukuusi myydään Hollannissa juuripaakkuineen. Se laitetaan johonkin isoon vatiin tai koriin seisomaan ja ihmisiä kannustetaan säästämään luontoa istuttamalla puu käytön jälkeen pihalleen tai maatilalleen. Palautus luontoon.

Kuusi juuripaakkuineen.

No höm, entä jos ei omista pihaa? Ja höm, kuinkas iso siitä kuusesta tuleekaan vuosien saatossa?

Naapurimme on testannut asian. Naisella on pihansa perällä korttelin korkein puu, kymmenmetrinen tuuhea kuusi, jonka oksilla sepelkyyhkyt pesivät. ”Ei se siinä ennen ollut. Istutin vaan joulukuuseni tuohon nurkkaan yhtenä vuonna.”

Minneköhän mahtuisivat kaikki hollantilaisneuvon mukaan ulos istutetut kuuset, jos joka vuosi lisäisi taas uuden puun pikkuiseen pihaansa? Aina en tajua ihmisten logiikkaa.

Saksasta omin adventin ajaksi ”Weihnachtsteller”-tradition eli ”joululautasen”, joka on vati täynnä naposteltavaa herkkua, aina esillä sohvapöydällä.

Joulukuusemme varhaistus tapahtui useista syistä. Ensin teimme virheitä eli odotimme liian pitkälle joulukuuhun. Niin pitkälle, että huomasimme, että jokaisena jäljellä olevana viikonloppuna ja iltana on jo jos jonkinmoista joulujuhlaa, pikkujoulua, tapaamista, velvollisuutta ja vierailua emmekä ollenkaan ehdi kasata kuusta ennen joulua. Oli vuosi, jolloin annoimme koko homman olla, sillä siihen tarvitaan mieluiten yksi kokonainen sunnuntai eikä sellaista enää ollut.

Silloinkin kun saimme kuusen pystyyn puolivälissä joulukuuta, meistä oli molemmista harmi, että se oli valaistuna siinä vain niin vähän aikaa. Olisi sitä nyt katsellut pidempäänkin. On niin nätti. Sesonkia voisi ihan hyvin pidentää alkupäästä.

Lopulta hioimme niin radikaalin nyrkkisäännön aikatauluksi, että kuusi olisi hyvä olla laitettuna jo marraskuun puolella. Jotta siitä ehtii nauttia koko joulukuun.

Sillä eihän se joulukuu ole mikään kokonainen kuukausi. Teen siinä itsekin ajatusvirheen. Lasken: lokakuu, marraskuu, joulukuu... mutta joulukuuhan tyssää jo puoliväliin, mitä tulee jouluvalmisteluihin jäljellä olevaan aikaan. Viimeistään noin 20. päivän tienoilla on kaikki oltava tehtynä, jotta pääsee itse asiaan eli juhlan ohjelmaan. Joulun päivät ovat täydessä touhussa siitä alkaen, ja usein olemme vanhempieni luona Suomessa silloin. Joten parasta aloittaa ajoissa.

Luukku numero 4 aukeaa tästä: Maurelita – Pariisin pohjoismaista joulutunnelmaa

Ja luukku numero 6 tästä: Suomalainen im Allgäu – Pyhä Nikolaus on joulupukin edeltäjä

Tässä koko lista:

Luukku 1: Anniinan kulma / Italia   
Luukku 2: H niin kuin Hausfrau / Saksa   
Luukku 3: Viinilaakson viemää / USA   
Luukku 4: Maurelita / Ranska   
Luukku 5: Hollanninhippiäinen / Hollanti
Luukku 6: Suomalainen im Allgäu / Saksa   
Luukku 7: Alla kaalipuun / Uusi-Seelanti   
Luukku 8: Kappelikukkulan kuulumisia / USA   
Luukku 9: Viisi kymppiä lasissa / Luxemburg   
Luukku 10: Viherjuuria / Saksa           
Luukku 11: Hollanninsuomalainen / Hollanti  
Luukku 12: Tahdon Asiat / USA       
Luukku 13: Matkani tuntemattomaan / Ruotsi   
Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja      
Luukku 15: Vihreän saaren emäntä / Irlanti   
Luukku 16: Oh, wie nordisch! / Saksa sekä Nordic Days / Saksa
Luukku 17: The Unknown And Beyond / USA   
Luukku 18: One with Alpenglow / Saksa ja Unkari  
Luukku 19: Ruovesi blogi / Itävalta ja Unkari  
Luukku 20: Wonderworld of Noora / Viro                     
Luukku 21: Heidin Italia / Italia           
Luukku 22: À la Helvetia / Sveitsi       
Luukku 23: One glass of milk, please / USA   
Luukku 24: Life in English / Australia sekä Konalla / Hawaii, USA