Suomalaista kirjallisuutta e-kirjoina ulkosuomalaiselle

Tein sen, no olipa rutistus. Vihdoin olen tajunnut, että minun on hankittava joku keino lukea e-kirjoja, ja tadaa, silloin saankin lukea suomalaiset uutuuskirjat! Loppuu pimento!

Koko ajan näen lehdistä, fesestä, blogeista suosituksia hyvistä kirjoista. Ja mitä teen? En koskaan lue mitään kirjoja, koska ne ovat siellä fyysisesti Suomessa minne ei pääse ja mistä on aika tyyristä ostaa fyysisiä kirjoja silloin kun pääsee.

Tai no luen ja ostan kyllä silloin tällöin ja saan lahjaksi ja lainaksi vanhemmilta ja toivekirjojani olen saanut, mutta nyt kun ei pitkään aikaan mene Suomeen, niin aika pitkä on kirjaton aika. Ja onhan se vain murto-osa kiinnostavista kirjoista, jonka saa noin hoidettua luettavakseen.

Niin nykyäänhän on nämä digitaaliset jutut. Aloin tutustua kuukausimaksullisiin palveluihin sun muihin teknisiin keinoihin ja kysyin asiasta ulkosuomalaisten foorumilla. Äänikirjathan ovat se suurin buumi tällä hetkellä ja siihen erikoistuneita palveluita on tullut, ja niistä saa ohessa myös e-kirjoja.

Itse aion kyllä pitäytyä e-kirjoissa. Minulla on vähän sellainen kokemus, etten pysty keskittymään äänikirjaan kovin hyvin, vaan unohdan kuunnella heti kun alan tehdä jotain muuta samalla. Olen visuaalista tekstinlukijatyyppiä, siten hahmotan kaiken paremmin.

Sain vinkkejä eri e-kirjan lukutavoista, joita ihmiset käyttävät. On se vähän viidakko alkuun, että mikä olisi hyvä, kun on Storytel, Bookbeat, Nextory, Elisa Kirja, Suomalainen kirjakauppa, Adlibris-kirjakauppa, Ellibs ym ym. Kaikille löytyy tyytyväisiä käyttäjiä, tosin se yleisin laite on kännykkä tai tabletti, tai oikea tarkoitukseen kehitetty e-reader-lukulaite.

Ilmeni, että useimmat apit toimivat vain puhelimella ja tabletilla, mutta eivät tietokoneella. Auts. En haluaisi tihrustaa puhelinta kokonaisten romaanien ajan. Olen näköjään ihan dinosaurus, kun käytän läppäriä. On myös palveluita, jotka hyväksyvät vain suomalaisen luottokortin, näin ainakin sanottiin. Höh. E-readerin voisi tietysti hankkia, mutta niistä täytyy tutkia etukäteen, minkä merkkinen laite sopii yhteen minkäkin e-kirjakaupan kanssa.

Lopulta sitten hankin tietokoneelle ilmaisen Adoben lukuohjelman ja Elisa Kirjan tilin ja kokeeksi aion ostaa yksittäisiä kirjoja sieltä tai Adlibriksestä tai Ellibsistä, jotta näen, kuinka paljon kirjoja lukisin kuukaudessa. Jos on järkevää, niin voin harkita jotain kuukausitilausta, tosin sen täytyy olla tietokoneella toimiva, mikä on hankalahko ehto.

Oli se henkisesti vaikeaa, mutta nyt olen ostanut luottokortilla ekan suomalaisen kirjani tiedostoksi tietokoneelle.

Lääkärillä, keittiössä ja etupihassa: turbulentti arki

Koivesta leikattiin patti. Lääkäri teki nättiä työtä ja sitoi 4 tikkiä. Aika pitkä viilto tuli, kun se pyörylä otettiin pitkittäisraitana irti. Ja lähetettiin patologille tarkastettavaksi varmuuden vuoksi, kun sen lajityyppi ei ollut ihan selkeä. Se maksaa varmaan 200 euroa, jotka saan pulittaa itse. Laboratoriotutkimus lasketaan erikoislääkäriksi ja siitä maksetaan omavastuuosuutta sataprosenttisesti, kunnes vuosikatto täyttyy.

Ainoastaan puudutuspiikit sattuivat. Pelkäsin niitä etukäteen niin, että olin valmiiksi rystyset suussa puhisemassa ja vinkumassa, kun luulin, että nyt se tulee. Ja silloin lääkäri sanoi: ”Mä vasta piirrän tähän jalkaan...” Repesin täysin omaa liioitteluani.

Odotushuoneeseen on merkitty hyvät ja pahat penkit.

Ekana päivänä nilkutin psykologisesti. Vain sen takia, että pelkäsin haavan alkavan vihloa, jos astun sillä reteästi ja normaalisti. Krampissa jännitin koipea pölkyksi, jotta haavan alue ei varmasti liikkuisi yhtään. Eikä sitä oikeasti sattunut kuin kaksi kertaa yhden sekunnin ajan.

Yhteensä 3 päivän jälkeen haava on kuulemma pinnalta niin kiinni, ettei enää repeydy eikä ota bakteereja sisään. Joten sitä saisi alkaa pitää avonaisena ilman suojaa jos haluaa. Mutta siinä on tikit ja se on aika rujon näköinen. Tuskin viitsin katsella sitä ilman päällystettä, jotenkin ikävä fiilis että on ne langat sojossa siinä joka tilanteessa.

No ikävä on kylläkin myös jatkuva sideharsolappu liimauksineenkin iholla. Pakko sitä on sittenkin tuulettaa. Kuva ei herkimmille.

Pitkältä tuntuu muuten tikkiaika, tosi pitkältä. Langat alkavat kiristää loppuvaiheessa ja odotan kovasti niiden poistoa.

Miten sushi liittyy asiaan? Kun olin niin reipas toimenpiteessä, tilasin itselleni palkinnoksi illalla hyvää ja kallista sushia.

Kaivettiin kuoppia ja kasvit siihen. Lehmänkakkaa ja uutta multaa väliin. Isosta kaupasta kasvihuoneesta haettiin pensas, kukkaa, yrttiä ja maanpeittokasvia. 4 lajin setti etupihan pläntille, josta kaadettiin vanhat liian isot havupuut pois. Kaksi on ikivihreitä talveksi, sorvarinpensas ja tuhkapensas, ja kaksi kesälajeja.

God knows miten ne siinä ensi vuonna varsinkin alkavat kasvaa. Tee nyt siitä konsepti hihasta. Harvinaisen ahdistavaa jotenkin ja epävarma olo. Leikkii tässä nyt puutarhuria. Ja vielä kadun puolella, kaikki näkevät jos ne menevät pieleen.

On vielä paljon tekemistä pihoilla, ja sormi suussa, miten. Fyysistä työtä ja lisää epävarmuutta, miten leikata jotain huonosti menestyviä pensaita muka paremmiksi. Tämä on nyt taas tällainen raivauksen ja vaihdon hetki, ja toivon, että sitten saa taas olla rauhassa monta vuotta pihan osalta.

Istutuksen aikana pihan toisella puoliskolla ryteikössä näkyi harmaata karvaa. Naapurin Doris-kissa oli siellä nokosilla. Jossain vaiheessa se nousi, venytteli ja käveli poispäin. Viiden minuutin kuluttua tuli koiranomistaja-naapuri ovestaan ulos koiran kanssa. Koira nuuskutteli kissan nukkumapaikkaa kovasti kiinnostuneena. Niin, Doris oli siinä, mutta ei ole enää.

Olen melko varma, että Doris tiesi tasan tarkkaan, milloin koira on tulossa päivittäiselle kierrokselleen ja tiesi poistua etukäteen kaikessa rauhassa johonkin turvalliseen paikkaan. Doris katsoi kelloa ja huomasi ”it’s dog o’clock, parasta häipyä”.

Kampaajalla kokeiltiin taas eri väripurkkia. Mitäs laitetaan vielä?

Sillä välin keittiössä: kokkiviiniä ja risottoa.

Tehtiin uunipellillinen pizzaa. Suunnittelin tosissani ääneen, että ”sä teet sitten sen soosin ja muutenkin kokkaat.... ja mä hoidan suunnittelupuolen!” Työnjohtaja.

Tarkoitin, että kylläkin leikkaan vihanneksia, teen taikinan ja lisäksi koordinoin. Se on oikeasti tehtävä, joka pitää tehdä ja jonka teen hyvin. Mikä on aikajärjestys, mitä pitää viipaloida ensin, missä vaiheessa pitää olla seuraava ainesosa valmiina ja mitä lisätään samaan pataan ja mitä eri.

Seuraavaksi mies teki hollantilaista makaronilaatikkoa. Hollannin makaronit ovat minikokoisia! Hollannin makaronivuokaan ei tule munamaitoa. Sen sijaan siihen tungetaan eri vihanneksia kuten porkkanaa, purjoa ja herkkusieniviipaleita, ja valmis macaroni-maustesekoituspussi. Yhteistä suomalaisen laatikon kanssa ovat lähinnä jauheliha ja juustokuorrutus.

Mitä teen töissä? Laput kertokoot puolestaan. Lomapäivärekisteröintiä ja kustannusarvioiden vertailua laskuihin. On minulla tietokonekin, mutta paperi ja kynä ovat ajatustyöhön paras väline.

Viimeisiä helteisiä päiviä vietin vielä pihatuolissa istuen ja kahvit tilapäisjakkaralta nauttien, kun varsinainen pihapöytä on jo kasattu varastoon.

Taskukalenterini toteutti muuten ennusteensa... vuodesta tuli todellakin melko ikimuistoinen. Vähän hävettää, että minäkö tämän vuoden aiheutin. Paras harkita tarkkaan, minkä moton valitsen ensi vuoden kalenterille.

Osteopaatilla - mikä noitatohtori!

Migreeniryhmässä moni on kehunut saaneensa apua osteopaatilta. Siitä, että tsekataan, ovatko niska, leuat ym. okei. Meillä osteopaatti mainosti sopivasti lehtisillä ja kertoi, mistä on kyse. Koko keho käydään läpi, etsitään yksilöllisiä fyysisiä ongelmakohtia liikkuvuudessa ja korjataan ne manuaalisella käsittelyllä.

Erityisen hyvältä kuulosti se, ettei se ole mikään loputon putki, vaain yleensä 4 hoitokertaa on maksimi tulosten saavuttamiseen. Myöhemmin voi harvakseltaan käydä ylläpitohuollossa, jos kokee sen hyödylliseksi.

Osteopatia on ihan fyysinen fysioterapian jatke, Suomessa jopa Valviran hyväksymä. Suomihan on vaihtoehtohoidoissa yleisesti ottaen tiukempi kuin yhtään mikään muu maa, joissa rinnakkaiselo hyväksytään täydennyshoitona.

Minulle sairausvakuutukseni korvasi osan osteopaatin käsittelyjen hinnasta.

Yhteensä tämä meni kategoriaan ”ei siitä ainakaan haittaa ole ja on mielenkiintoista kuulla, mitä ilmenee.” Virheet diakuvina. Tenavat-sarjakuvien klassikko. Siinä Tellu esittelee Jaska Jokuselle hänen ”virheensä diakuvina” pimeässä huoneessa ja Jaska huutaa aargh diashown aikana. Joten: totuus esiin!

Alustusta

Hyvänen aika mikä noitatohtori. Belgialainen. Vähän liian kiireolo, en ihan kaikista taustoista päässyt tekemään selontekoa. Mutta konkretiaa. Se auttaa jos se auttaa, ei siinä kai tarinoilla niin ole väliä.

Osteopaatti paasasi, miten se toimii ja millä levelillä mennään tässä koko teoriassa ja infoa tuli suusuojuksen takaa tykityksellä niin ettei ehdi kuulla kaikkea. Belgiaksi.

Ei kai minun pikku työasennoillani tai jumpillani ole niinkään paljon väliä niskaongelmien ratkaisussa, jos vinoumat ovat hermosto- ja elinten tasolla syntyneitä ja vieläpä sikiön kehityksen aikana jo. Korjatkoon ne jos osaa.

Tuntoja ja käsittelyjä

Varoitus oli, että 4 päivän ajan voi tuntua käsittelyn jälkeen, päänsärkyä tai kolotuksia, tai jopa surkea flunssainen olo. Pitää juoda paljon vettä ensimmäiset pari päivää, jos maksa innostuu poistamaan myrkkyjä.

Ensimmäiseksi tehtiin keskivartalon rotaatiotsekkauksia: mihin suuntaan kääntyy mikäkin elin ja selkä ja osa. Selvisi, että heti kun jännitän leuat yhteen, sisäelinteni ja palleani rotaatiosuunta vaihtuu ja sitten ei maksakaan voi hyvin ja kaikkea. Että ilman jännitystä taipuu kivasti oikealle, mutta sitten kun puren hampaat yhteen, niin taivunkin vasemmalle enemmän, tai jotain. Öö. Se kertoo siitä, että minulla on leukaongelma.

Piti painaa vastaan käsivarrella tai jalalla, kun hän painoi niitä alas. Niskalihaksissa tuntui jännitystä paljon kaikissa ja pään kääntö oikealle oli surkeaa vasempaan verrattuna.

Todettiin, että oikea lonkkaniveleni ei käänny minne pitäisi. Olen jo taannoin joogassakin huomannut, että sillä on eri liikerata kuin vasemmalla. Ja ihan sukkia jalkaan laittaessani olen ihmetellyt sitä, että spontaanisti koukistan jalat eri tavoilla ylös, eri kautta, eikä symmetrisesti peilikuvana. Toisen enemmän ulkokautta ja toisen enemmän kohti keskivartaloa.

Oikea polvikaan ei ollut ihan priimaa. Ja hän painelee ja vääntelee mahaa ja sisäelimiä ja sanoo, että ”no ei tää hormonitoimintakaan oo ihan reilassa.” Nauratti välillä, kun tohtori mutisee läskejä painellen, että ”no tää on vähän niin ja näin.”

Välillä hän kyllä vähän väänteli äärirajoille hetkittäin sekä jalkoja, käsiä, olkapäitä että niskaa, ja teki sellaista keuhkon painamista, että hengitys puhahti ulos, paineli rintalastaa. Jopas nyt kaikkea. Teki paljon erilaista joka käsittelyllä ja se tuntui jälkikäteen koko kropassa.

Heti palatessa alkoikin tuntua vaikka missä raajoissa vaikka mitä. Dsiisös. Pienillä jutuilla suuri vaikutus. Alkoi kolottaa polvea, vasenta lonkkaa... sääriä... päässä vähän heittää kevyt tuntu... hartiat tuntuu... alaselkäkin... kylläpä reisilihaksia kiskoo.

Toisen kerran jälkeen: Oikeaan polveen sattuu! Käsivarsiin sattuu! Vaikkei hän edes tehnyt niille mitään. Eniten hän painoi mahasta sisäelimiä kun makasin selälläni polvet koukussa.

Ihme yhteyksiä nämä taas ovat. Painelee vähän maksaa vasemmalle, minkä johdosta niska kääntyykin välittömästi paremmin oikealle. Häh.

Tämän jälkeen jokainen pikku kävely sisätiloissa aiheutti sellaisen reaktion, että sanoin ääneen ”wow!” ja ihmettelin perään, että ”täh?” Tuntui niin omituiselta eri paikoissa.

Ja hän ei edes koskenut siihen oikeaan polveen, jossa nyt tuntuu niin kovasti kolotusta.

Kun kävin iltakävelyllä, hahmotin polven itsensä vieressä. Sisempänä. Haamuna. Aavistin, missä se ennen oli, tai missä olen aina kuvitellut sen olevan, mutta se olikin nyt todellisuudessa sen kohdan vieressä.

Kolmannen kerran jälkeen: Nyt kolottaakin vasen polvi ja lonkka. Oikeaa leukaniveltä särki hetken. Ja yhtä hammasta oikealla.

Pää ei kääntynyt oikealle ihan extreme-asentoon, jolloin hän veti vasenta jalkaa niin, että nilkasta kuului pieni naps, ja sen jälkeen pää vääntyi helpommin. Nauroi itsekin, että ”mä vaan kiskasen jalasta ja johan kääntyy niska, hehe”.

Painoi alavatsaa ylös ja alas hartaasti. Painoi nenänjuurta. Veti korvista jotenkin. Käsittelyssä olivat myös purentalihakset suun sisällä. Vain 2 eri pistettä, posken sisäpuolella. Varsinkin ylempi piste oli kivulias.

Leukaongelma

Leukasaranani on joku The ongelman paikka. Totesimme myös lihasjännitysten ja oman aavistukseni perusteella, että todennäköisesti puren hampaita yhteen öisin nukkuessa.

Seuraava kysymys olisikin sitten se, millä tavalla siihen voi vaikuttaa, etten purisi niitä leukoja yhteen. Leukojen jännittäminen unessa voi johtua monesta syystä. Ja voi mennä ohikin monesta syystä. Alaleuan rento luonnollinen asento olisi, että suu on vähän auki. Se pitäisi uudestaan oppia.

Nuorena alapurentaani on korjattu niskaveto-laitteella oikomishoitona, mutta sellainen aina vaikuttaa koko systeemin tasapainoon ja aiheuttaa ketjureaktioita. Leukojen asento ja hampaat tuntuvat kuulemma jaloissa asti ja vaikuttavat tasapainoon.  

Purentakisko auttaa joitain. Hammaslääkäri tarkisti sittemmin, etten sentään narskuttele hampaitani. Mutta jos leukalihakseni ovat lukkiutuakseen, niin tämä purukalusto voi edesauttaa sitä. Hammaslääkäri ei kuitenkaan usko purentakiskon hyötyyn minulla. Olen löytänyt erilaisia leukajumppaohjeita ja poskilihasten itsehierontoja, joilla voi yrittää rentouttaa alanaamaa.

Ryhti

Alaniskassani on pysyvä pullistuma, jollainen syntyy, kun pää roikkuu liikaa edessä. Läppäriniska. Kysyin, millä voin saada asiaa korjattua ja sain laajan luennon ryhdistä.

Jotta saan pään korjattua taaksepäin, on aloitettava alaselästä. Alaselän notko on alkukohta ryhdille ylös saakka. Kun alaselkä lösähtää pyöreäksi, koko selän mutkat menevät erilailla, lopulta rintaranka kaartuu eteen ja pää valuu eteen.

Selän lihakset eivät ole kovin voimakkaat ja väsyvät helposti, kun yrittää hyvää ryhtiä. Alaselän ollessa usein löysällä sen tukirakenteet levähtävät eivätkä tue eivätkä auta lihaksia. Ne pitäisi kaikki aktivoida tekemään työnsä hyvän ryhdin eteen, eli ensi vaiheessa vetämään alaselkä napaa kohti. Liike alkaa jo lantiosta.

Istumisessa tärkeää on pitää alaselän notko. Siihen auttaa parhaiten, jos jalat ovat tuolin alla, selän alla, lantion alla. Se ergonomisena neuvottu asento, että jalat ovat edessä polvet 90 asteen kulmassa, onkin hyvin vaikea ylläpitää, kun jalat voimakkaine lihaksineen ovat painopisteen edessä eivätkä alla. Se houkuttelee selkää löystymään.

Niskaongelma

Otin puheeksi vielä jäljelle jäävän niskaongelman: että spesifien jumppaliikkeiden jälkeen saattaa alkaa 5 päivän migreeniputki. Se voi viitata kulumiin. Nikamista se paine lähtee sekä verisuonistoon että hermostoon pään alueelle.

Olisi hyvä saada röntgenkuvat ja todentaa, mikä on kaularangan tilanne. Ei sille ehkä mitään voi tehdä, mutta se on risteyskohta sille, kannattaako jatkoja osteopatialle suunnitella. Eli onko se jotain, mitä osteopaatti tai mikään fysioterapian muoto voi yrittää korjata. Lääkäriin siis, on neuvo.

Yhteenveto tuloksista

Näin ollen osteopaatilla tehtiin 3 kertaa käsittely mitä erilaisimpiin kehon osiin. Mahdollinen niskaongelma odottaa peruslääketieteen konsultointia.

Alun kolotusten jälkeen, kun keho oli sopeutunut korjauksiin käsittelyjen jälkeen, tuntui kaikki aivan normaalilta.

Yhteensä siellä tehtiin monta asiaa, joita en edes tiedosta, mutta joista voi hyvinkin olla taustalla hyötyä. Hyvin konkreettisesti tuntui, että oikean lonkan ja polven sijainti korjattiin pysyvästi, ja yhtä selkeä muutos on pään kääntymisessä.

Niskan liikerata vapautui yhdellä käsittelyllä niin, että pystynkin kääntämään päätäni aivan keveästi oikealle, mikä ei ole onnistunut varmaan vuosiin. Se tuosta noin vaan oikealle katsominen tuntui niin ihmeelliseltä, että ihailin uutta kykyäni monen viikon ajan. Että meneepä kevyesti. Siksi arvioin, että se suunta oli ollut jumissa hyvin kauan, rajoitus muuttunut normaaliksi.

Migreeneihin osteopatia ei kyllä kohdallani vaikuttanut. Mutta muut muutokset paransivat asioita ja osoittavat käsittelyjen toimivuuden. Sain myös paljon lisätietoa ja tietoisuutta. Koen siis satsauksen hyödylliseksi, vaikkei kaikkia ongelmia kertaheitolla ratkaistukaan. Ja nyt sitten selvitetään se niskatilanne muualla, ja sekin voi olla hyvin hyödyllinen pointti.

Puu kaatuu!

Vein säkeittäin murattia kaatikselle ja mies myös. Saatiin kaikki raivattua ennen kuin puunkaataja tuli hommiin.

Voi Doris, se makasi niin tyytyväisenä havupuun alla nukkumassa ja nyt sekin puu poistettiin.

Puunkaataja tuli. Oli mukava mies, kyseli Suomesta ja alkoi heti paasata Valtran traktoreista. Jotka ovat kuulemma metsäihmisten ja taimitarhojen suosiossa. Enemmän kuin peltoihmisten. Puunviljelijöille kiva, mutta vähän laaja kääntösäde, ei niin kätevä kaduilla kuin muut merkit. Mutta jotenkin hän haaveili Valtrasta sittenkin.

Olisin voinut kertoa tähän sovhoosityylisestä valtio-omisteisesta Valtion Metallitehtaista eli Valmetista joka kukoisti sotakorvauksissa ja Neuvostoliiton-kaupassa ja teki sosiaalidemokraattisesti Valtion Traktoreita, mutta jätin kekkoslovakialaisen historiakatsauksen sikseen.

Tarvittiin monta isoa laitetta, moottorisahoja ja leikkureita, joiden kanssa hän kiipesi puuhun, kannon jyrsijä, se joka tekee haketta kaikista oksista ja varsista rymisten ja sylkee ne lavalle, ja lopuksi vielä lehtipuhallin, jolla hän todella siististi siivosi jälkensä polulta ja pihoista.

Sypressissä oli kirjanpainaja eli koppakuoriainen, joka heikentää puun, kun pääsee riehumaan. Saatiin muistoksi pala kaarnaa, jossa sen käytävät ovat selvästi esillä. Sen takia sypressi meni kesän aikana vihreästä täysin kuolleen ruskeaksi muutamassa viikossa.

Puunkaadosta tuli oikein naapurisosiaalinen tapahtuma. Yksi rouva nappasi puunkaatajan mukaansa, että tuolla nurkassa olisi tuollainen poistettava lehtipuu, saisiko siitä hintatarjouksen. Miesnaapurin koira kävi rapsuteltavana jalkakäytävällä. Ja toinen rouva kuvasi videota ikkunastaan siitä, kun puunkaataja kiipesi sypressin latvaan. ”Tuleeko musta kuuluisa?” ”Kohta kaikki naiset haluaa sut pihaansa!”

Tilaa ja valoa tuli. Oikein järkytyin kun menin alakerran vessaan, että sinnehän paistaa päivänvalo. Ja oven eteen kadulle ylipäätään.

Kaiken pitää asettua ja pitää tsekata, mitä tilalle mihinkin. Haluan kompensoida linnuille jotain, kun niiden iso piilopaikka häipyi.

On kyllä helpotus, että tämä on tehty nyt.

Ruokaa, toffeeta ja eineksiä

Heräsin yöllä siihen, että löin itseäni rystysillä otsaan. Ei hyvin mene. Päivällä löytyi nenänvarresta pieni verinaarmu, osuin siihen varmaan kynnellä samassa rytäkässä.

Käytiin Saksassa toteamassa, että saksalaisessakaan ruokakaupassa ei ole riisimuroja valikoimissa. No voihan perkele nyt. Mutta on olemassa nettikauppa, josta voin tilata, jos on ihan pakko.

Todettiin myös leipomotiskin ääressä taas, että Saksassa leivonnaiset ovat ”ihmisen pään kokoisia” (hämmentävä sanonta, jolla kuvailtiin esim. amerikkalaisia hampurilaisia 80-luvulla).

Valtava vaniljaviineri, ja mikä tahansa kahvileipä oli yhtä valtava. Kotona piti ottaa oikeasti keski-iso lautanen, jotta se mahtui sille!

Suositeltava ostos Saksasta karkkihyllyltä: Giotto. Pieniä keksipallosia, päällä pähkinärouhetta, sisällä pähkinäkreemiä. Näihin jää koukkuun.

Oikein yhteiskunnassa käytiin siis, tuolla ulkona. Myös omalla kylällä, missä ei kyllä hirveän usein tule luuhattua.

Bistrosta saimme ruokaa ja jälkkärikahvia, ja vintageliikkeen ikkunassa komeili puolitoistametrinen hammasharja ja hammas-palli.

Päätin ehtiä leipoa rieskaa. Kun on täysjyvävehnäjauhojakin varastossa, suomeksi grahamjauhoja. Tämän leivän on tarkoitus olla hitusen makeaa, koska liraus siirappia ja hyppysellinen fenkolijauhetta, mutta oli kyllä niin neutraalia viime kerralla että. Joten lorottelin molempia nyt reilummin. Ja hitusen makeutta sain esiin.

No, aika sitkeän oloinen ja tiivis plätty tästä tulee. Varmaan on parempiakin reseptejä.

Kuviointiin suositeltiin näkkärikaulinta, mutta kun ei ollut, niin keksin sitten perunanmuussarin ja kiinalaisen syömäpuikon.

Hyvin kohtalokas resepti esiteltiin Kodin Kuvalehdessä: kuinka tehdä 3 minuutissa mikrossa toffeeta. Rakastan toffeeta ja tiedän sen hitaan keittelyn liedellä kattilassa. Mikä johtaa siihen, että viitsin tehdä sitä noin kerran kahdessa vuodessa. Mutta nyt! Pikatoffee. Hyvästi terve elämä! Pakko kokeilla.

Minuutin välein hämmensin seosta ja hyvin se kupli mikrossa.

Minulla ei ole mitään söpöä silikonivuokaa kuten lehden kuvassa nuo sydämet, joten minun pitää tyytyä leivinpaperille tiputeltuihin kökkäreisiin. Niistä tulee sitten lantteja.

Hyvin nämä jähmettyivät jääkaapissa nopeasti ja irtosivat alustastaan oikeina karkkeina. Nam! Resepti tässä linkissä.

Kun käydään salilla, tarvitaan nopea eines ruuaksi sen jälkeen. Tässä esimerkki hollantilaisesta eineksestä eli pannuruoka, joka tulee pakasteena pussista ja lisätään vain tilkka vettä. Pinaatti-parsakaali-lohi-pennepasta kermakastikkeessa, ja ruusukaali-peruna-naudanlihapannu.

Mies lähti ostoksille ja oli sen verran hämmentynyt italialaisista juustoista, että minun piti avustaa valokuvan avulla löytämään oikeat parmesaanit ja mozzarellat juustoraastehyllystä.

Tässä tarpeekseen ruokakatsausta; päätän raporttini tähän!