Ruokaa, toffeeta ja eineksiä

Heräsin yöllä siihen, että löin itseäni rystysillä otsaan. Ei hyvin mene. Päivällä löytyi nenänvarresta pieni verinaarmu, osuin siihen varmaan kynnellä samassa rytäkässä.

Käytiin Saksassa toteamassa, että saksalaisessakaan ruokakaupassa ei ole riisimuroja valikoimissa. No voihan perkele nyt. Mutta on olemassa nettikauppa, josta voin tilata, jos on ihan pakko.

Todettiin myös leipomotiskin ääressä taas, että Saksassa leivonnaiset ovat ”ihmisen pään kokoisia” (hämmentävä sanonta, jolla kuvailtiin esim. amerikkalaisia hampurilaisia 80-luvulla).

Valtava vaniljaviineri, ja mikä tahansa kahvileipä oli yhtä valtava. Kotona piti ottaa oikeasti keski-iso lautanen, jotta se mahtui sille!

Suositeltava ostos Saksasta karkkihyllyltä: Giotto. Pieniä keksipallosia, päällä pähkinärouhetta, sisällä pähkinäkreemiä. Näihin jää koukkuun.

Oikein yhteiskunnassa käytiin siis, tuolla ulkona. Myös omalla kylällä, missä ei kyllä hirveän usein tule luuhattua.

Bistrosta saimme ruokaa ja jälkkärikahvia, ja vintageliikkeen ikkunassa komeili puolitoistametrinen hammasharja ja hammas-palli.

Päätin ehtiä leipoa rieskaa. Kun on täysjyvävehnäjauhojakin varastossa, suomeksi grahamjauhoja. Tämän leivän on tarkoitus olla hitusen makeaa, koska liraus siirappia ja hyppysellinen fenkolijauhetta, mutta oli kyllä niin neutraalia viime kerralla että. Joten lorottelin molempia nyt reilummin. Ja hitusen makeutta sain esiin.

No, aika sitkeän oloinen ja tiivis plätty tästä tulee. Varmaan on parempiakin reseptejä.

Kuviointiin suositeltiin näkkärikaulinta, mutta kun ei ollut, niin keksin sitten perunanmuussarin ja kiinalaisen syömäpuikon.

Hyvin kohtalokas resepti esiteltiin Kodin Kuvalehdessä: kuinka tehdä 3 minuutissa mikrossa toffeeta. Rakastan toffeeta ja tiedän sen hitaan keittelyn liedellä kattilassa. Mikä johtaa siihen, että viitsin tehdä sitä noin kerran kahdessa vuodessa. Mutta nyt! Pikatoffee. Hyvästi terve elämä! Pakko kokeilla.

Minuutin välein hämmensin seosta ja hyvin se kupli mikrossa.

Minulla ei ole mitään söpöä silikonivuokaa kuten lehden kuvassa nuo sydämet, joten minun pitää tyytyä leivinpaperille tiputeltuihin kökkäreisiin. Niistä tulee sitten lantteja.

Hyvin nämä jähmettyivät jääkaapissa nopeasti ja irtosivat alustastaan oikeina karkkeina. Nam! Resepti tässä linkissä.

Kun käydään salilla, tarvitaan nopea eines ruuaksi sen jälkeen. Tässä esimerkki hollantilaisesta eineksestä eli pannuruoka, joka tulee pakasteena pussista ja lisätään vain tilkka vettä. Pinaatti-parsakaali-lohi-pennepasta kermakastikkeessa, ja ruusukaali-peruna-naudanlihapannu.

Mies lähti ostoksille ja oli sen verran hämmentynyt italialaisista juustoista, että minun piti avustaa valokuvan avulla löytämään oikeat parmesaanit ja mozzarellat juustoraastehyllystä.

Tässä tarpeekseen ruokakatsausta; päätän raporttini tähän!