Rullaten ja vaivaten - Suitsukkeiden tekoa

 

Kaivoinpa esiin tarvikkeeni ja aloin tehdä suitsukkeita. Uh, se onkin laajempi projekti kuin muistin. Aika tarkat ja pitkät ohjeet, mitä sekoitetaan mihinkin missä järjestyksessä ja miten sen taikinan saa tikun ympärille.

Tämä on siis jostain hörhökaupasta hankittu setti, johon kuuluu tuoksuöljyjä, erilaisia jauheita pusseissa, pitkiä bambutikkuja, muotti, jossa voi puristaa suitsukekartioita, rullauksen alustana käytettävä lauta, pipetti öljyjen annostelemiseen ja mittalusikat jauheiden annosteluun.

Aikamoiset parfyymit varsinkin niissä tuoksuöljyissä. Döfää koko olohuone.

Haluaisin kiltisti ja säästeliäästi saada aineksia käytettyä oikeasti loppuun. Luulin, että tästä setistä on enää pienet jämät jäljellä. Mutta huomaan, että loppuun käyttäminen vaatiikin aika monta tuntia työtä. Yhden taikinapallosen kun sekoitat, niin saat siitä 3-4 tikkua tehtyä, ja sitten saat aloittaa alusta pipetillä annostelemaan öljyjä. 

Ei sitä voi teollisoida sen enempää, koska jos tekisi vaikka tuplataikinan, se alkaisi jo kuivua ja muuttua murustelevaksi sillaikaa kun rullaa ekoja tikkuja. Se on aika akuutisti valmistettava ja tuoreena käsiteltävä.

Pipetti pitää olla öljyjen ja veden annosteluun, ja siitä pitää lukea millilitrat. Edellinen pipetti oli sulanut, siinä oli sellainen kumipää ja se oli mössööntynyt tällä välin. Siitä on kuitenkin jo hyvin monta vuotta kun näitä viimeksi tein ja pakkauksen aloitin.

Muutoin vanhat aineet olivat tosi pitkälti kunnossa. Hyvä, että öljypullojen korkit ovat pitäneet ja ne ovat pysyneet nesteinä. Pulverit eivät mene miksikään, paitsi no yksi oli paakkuuntunut kovaksi, mutta sen voi hakata taas irtonaiseksi.

Jos öljyt loppuvat silloin kun tuoksujauheita on vielä jäljellä, voi edelleen tehdä tikkuja, niihin tulee silloin vain vettä lisäksi. Mutta jos perusjauheet puuhiili, jigat tai santelijauhe loppuvat, niin sitten loppuu suitsukkeen tekeminen siihen.

Hiili on perusmassaa, jigat on jotain sitkoa antavaa sidosainetta ja santelipuupöly sellaista kuin talkki tai vehnäjauho eli estää sormia liimaantumasta taikinaan käsittelyn aikana. Lopuksi sitä tulee silaus tikun pintaan estämään tahmeutta.

Aika monta kymmentä voin varmana vielä pyöritellä. Ohjevihossa on reseptejä, miten yhdistellä eri öljyjä ja tuoksujauheita, mutta yhdistelmiä voi kehittää ihan itse loputtomiin. Kunhan ottaa haltuun jauheiden sekoitussuhteet niin että taikinasta tulee aina toimivaa.

Loraus öljyä ja tilkka vettä sekoitetaan eri jauheisiin ja äkkiä pallo muuttuukin jo sitkeäksi ja vanuvaksi. Sitä ominaisuutta käytetään hyväksi siihen, millä tavalla taikina saadaan vanuttumaan puutikun ympärille.

Muovaustaktiikasta piti myös lukea kunnolla ohjeet vihosta, jotta sen tajusi. Taikinapallon häntä asetellaan tikun alavarren ympärille ja sitten alkaa tikun pyörittely edes takaisin ja samalla taikinan vaivaaminen toisella kädellä tikun ympärille rullaten.

Ensin tikkuun takertuu aivan liian paksu pötkö, mutta sitä voi työntää ja painaa rullausliikkeen aikana yhä ohuemmaksi ja nipsaista ylimääräisen taikinamakkaran irti tikun yläpäästä. Jonkinlainen fiilis käsityötekniikoille varmasti auttaa asiaa.

Tämä on todellista käsityötä, sormet ovat yltä päältä mustassa tahmassa tämän projektin jälkeen. Ja onneksi muistin oikein ja tajusin laittaa vahaliinan pöydän suojaksi, sillä öljyjä tippuu ja jauheita ja mustaa hiiltä ja taikinamurusia varisee pitkin.

Sitten tikut kuivuvat vuorokauden pöydällä maaten ja ovat valmiita poltettavaksi. Viime kerralla puristin myös kartioita, mutta minusta tikkuja on kätevämpi käyttää. Ne saa niistettyä poikki kesken palamisen, jos alkaa tulla liikaa haisua.