Lääkärillä, keittiössä ja etupihassa: turbulentti arki

Koivesta leikattiin patti. Lääkäri teki nättiä työtä ja sitoi 4 tikkiä. Aika pitkä viilto tuli, kun se pyörylä otettiin pitkittäisraitana irti. Ja lähetettiin patologille tarkastettavaksi varmuuden vuoksi, kun sen lajityyppi ei ollut ihan selkeä. Se maksaa varmaan 200 euroa, jotka saan pulittaa itse. Laboratoriotutkimus lasketaan erikoislääkäriksi ja siitä maksetaan omavastuuosuutta sataprosenttisesti, kunnes vuosikatto täyttyy.

Ainoastaan puudutuspiikit sattuivat. Pelkäsin niitä etukäteen niin, että olin valmiiksi rystyset suussa puhisemassa ja vinkumassa, kun luulin, että nyt se tulee. Ja silloin lääkäri sanoi: ”Mä vasta piirrän tähän jalkaan...” Repesin täysin omaa liioitteluani.

Odotushuoneeseen on merkitty hyvät ja pahat penkit.

Ekana päivänä nilkutin psykologisesti. Vain sen takia, että pelkäsin haavan alkavan vihloa, jos astun sillä reteästi ja normaalisti. Krampissa jännitin koipea pölkyksi, jotta haavan alue ei varmasti liikkuisi yhtään. Eikä sitä oikeasti sattunut kuin kaksi kertaa yhden sekunnin ajan.

Yhteensä 3 päivän jälkeen haava on kuulemma pinnalta niin kiinni, ettei enää repeydy eikä ota bakteereja sisään. Joten sitä saisi alkaa pitää avonaisena ilman suojaa jos haluaa. Mutta siinä on tikit ja se on aika rujon näköinen. Tuskin viitsin katsella sitä ilman päällystettä, jotenkin ikävä fiilis että on ne langat sojossa siinä joka tilanteessa.

No ikävä on kylläkin myös jatkuva sideharsolappu liimauksineenkin iholla. Pakko sitä on sittenkin tuulettaa. Kuva ei herkimmille.

Pitkältä tuntuu muuten tikkiaika, tosi pitkältä. Langat alkavat kiristää loppuvaiheessa ja odotan kovasti niiden poistoa.

Miten sushi liittyy asiaan? Kun olin niin reipas toimenpiteessä, tilasin itselleni palkinnoksi illalla hyvää ja kallista sushia.

Kaivettiin kuoppia ja kasvit siihen. Lehmänkakkaa ja uutta multaa väliin. Isosta kaupasta kasvihuoneesta haettiin pensas, kukkaa, yrttiä ja maanpeittokasvia. 4 lajin setti etupihan pläntille, josta kaadettiin vanhat liian isot havupuut pois. Kaksi on ikivihreitä talveksi, sorvarinpensas ja tuhkapensas, ja kaksi kesälajeja.

God knows miten ne siinä ensi vuonna varsinkin alkavat kasvaa. Tee nyt siitä konsepti hihasta. Harvinaisen ahdistavaa jotenkin ja epävarma olo. Leikkii tässä nyt puutarhuria. Ja vielä kadun puolella, kaikki näkevät jos ne menevät pieleen.

On vielä paljon tekemistä pihoilla, ja sormi suussa, miten. Fyysistä työtä ja lisää epävarmuutta, miten leikata jotain huonosti menestyviä pensaita muka paremmiksi. Tämä on nyt taas tällainen raivauksen ja vaihdon hetki, ja toivon, että sitten saa taas olla rauhassa monta vuotta pihan osalta.

Istutuksen aikana pihan toisella puoliskolla ryteikössä näkyi harmaata karvaa. Naapurin Doris-kissa oli siellä nokosilla. Jossain vaiheessa se nousi, venytteli ja käveli poispäin. Viiden minuutin kuluttua tuli koiranomistaja-naapuri ovestaan ulos koiran kanssa. Koira nuuskutteli kissan nukkumapaikkaa kovasti kiinnostuneena. Niin, Doris oli siinä, mutta ei ole enää.

Olen melko varma, että Doris tiesi tasan tarkkaan, milloin koira on tulossa päivittäiselle kierrokselleen ja tiesi poistua etukäteen kaikessa rauhassa johonkin turvalliseen paikkaan. Doris katsoi kelloa ja huomasi ”it’s dog o’clock, parasta häipyä”.

Kampaajalla kokeiltiin taas eri väripurkkia. Mitäs laitetaan vielä?

Sillä välin keittiössä: kokkiviiniä ja risottoa.

Tehtiin uunipellillinen pizzaa. Suunnittelin tosissani ääneen, että ”sä teet sitten sen soosin ja muutenkin kokkaat.... ja mä hoidan suunnittelupuolen!” Työnjohtaja.

Tarkoitin, että kylläkin leikkaan vihanneksia, teen taikinan ja lisäksi koordinoin. Se on oikeasti tehtävä, joka pitää tehdä ja jonka teen hyvin. Mikä on aikajärjestys, mitä pitää viipaloida ensin, missä vaiheessa pitää olla seuraava ainesosa valmiina ja mitä lisätään samaan pataan ja mitä eri.

Seuraavaksi mies teki hollantilaista makaronilaatikkoa. Hollannin makaronit ovat minikokoisia! Hollannin makaronivuokaan ei tule munamaitoa. Sen sijaan siihen tungetaan eri vihanneksia kuten porkkanaa, purjoa ja herkkusieniviipaleita, ja valmis macaroni-maustesekoituspussi. Yhteistä suomalaisen laatikon kanssa ovat lähinnä jauheliha ja juustokuorrutus.

Mitä teen töissä? Laput kertokoot puolestaan. Lomapäivärekisteröintiä ja kustannusarvioiden vertailua laskuihin. On minulla tietokonekin, mutta paperi ja kynä ovat ajatustyöhön paras väline.

Viimeisiä helteisiä päiviä vietin vielä pihatuolissa istuen ja kahvit tilapäisjakkaralta nauttien, kun varsinainen pihapöytä on jo kasattu varastoon.

Taskukalenterini toteutti muuten ennusteensa... vuodesta tuli todellakin melko ikimuistoinen. Vähän hävettää, että minäkö tämän vuoden aiheutin. Paras harkita tarkkaan, minkä moton valitsen ensi vuoden kalenterille.