Hellettä ja hyvää ruokaa: Scheveningen beach

Lähdettiin lomaviikolla biitsille yhdeksi yöksi. Melko pian siinä Texeliltä paluun jälkeen samantien, koska loma on suorittamista.

Katseltiin muitakin rannikon hiekkarantapaikkoja, joita kyllä on olemassa runsaasti, mutta hotelli löytyi niin lyhyellä varoitusajalla vain klassisesti Scheveningenistä, joka kuuluu Den Haagiin.

Siellä on käyty moneen kertaan, tiedetään mikä se on, ja siellä on runsain valikoima ravintoloita.

Merellä näkyi risteilylaivoja ankkurissa.

Täällä on joku uusi Lego-näyttely-actionpaikka, siksi tämä duploista tehty kirahvi.

Jos haluaa polttaa paljon rahaa, voi yöpyä viiden tähden Kurhaus-hotellissa. Kuuluisa mm. siitä, että Rolling Stones esiintyi siellä 1964 ja aiheutti niin paljon kaaosta, että he keskeyttivät konsertin 10 minuutin päästä. Innokas yleisö hajotti kalustoa.

Ruoka on rantaravintoloissa todella ihanaa ja sieltä löytyy vaikka mitä erikoisuuksia. Modernia hispterikeittiötä. Täällä pääsen kokeilemaan kaikkia trendiherkkuja, joita ei ole meidän kylällä vielä nähty.

Vanhan liiton ruokana parhaat poffertjes-letut ja friteeratut juustotangot saa täällä.

Uusina ilmiöinä taas sain esim. ah niin trendikästä banaanileipää aamiaiseksi. Tulipa testattua ja hyvää oli. Koko maailmahan on kai kuulemma leiponut banaanileipää korona-ajan harrastuksenaan. Mulla on vain erittäin hyvä vanha mausteisen banaanikakun resepti, voisikin taas leipoa.

Minulle riitti smoothie ja banaanileipä sörsseleineen aamupalaksi, hyvä etten innoissani tilannut vielä jotain jugurttibowleja, ei olisi mahtunut mahaan.

Löysin myös oikein hyvän ruokasalaatin, jossa oli vesimelonia ja vuohenjuustoa.

Ja ihmiskoe korianterilla. Harvoin sitä tulee syötyä jossain aasialaisessa ja tiedän sen maun. Siedän sitä kyllä, mutta jätän sen ostamatta, jos itse kokkaan. Se tulee vastaan niin harvoin, että sen erikoislaatuinen aromi pääsee unohtumaan. Unohdin myöskin jo samantien, että korianteri luki menyyssä salaatin aineksissa. Ja sitten se oli suussa.

Se on kyllä omalaatuinen kokemus, kun ei tiedä odottaa sitä. Niin vieras ja ei mitään muuta muistuttava, ja todella voimakas. Mielenkiintoista miettiä ihan tabula rasana, että hetkinen, mitä ihmettä mä nyt syön. Mikä maistuu tällaiselta, onpa oudolta, mutta tunnenhan mä tän. Ai niin. Korianterin lehtihän se siinä makaa.

Pienpanimo-oluita saa täältä tietysti, ja itsetehdyt limonadit ilahduttavat. Sekä vesikulttuurin edistyminen: se, ettei tarvitse olla törkeän kalliiden, mutta minimaalisten 2 dl lasipullojen varassa, kun tarvitsee helteellä oikeasti paljon vettä, vaan yhä useammasta paikasta saa vesikarahvin, joka on vaikka maustettu vähän jollain kasveilla.

Oli hirmuhelle 30 astetta ja paahdetta tuli pintaan. Koko ajan kauhu aurinkosuojauksen riittävyydestä. Terassipaikkojen valintaa haittasi se, ettei halunnut, voinut eikä pystynyt istumaan täydessä auringonpaisteessa niin kuumalla, ja varjopaikkoja oli rajoitetusti.

Illalla auringonlasku oli hyvin tervetullut.

Mietin, miksi suostun menemään mihinkään silloin kun tiedetään, että koko ajan on 30 astetta, ensi kerralla vaan kieltäydyn.

Hotellihuonekin oli kuuma koko yön. Se on todettu, että aina kun mennään helteellä mihin tahansa, meillä on hotellihuone kuitenkin jossain vanhassa ahtaassa talossa, joka on huonosti eristetty kuumuutta vastaan ja josta ei saa edes ikkunoita kunnolla auki.

Kiva erkkeri. Mutta kuuma.

Näenkö kaksoiskuvia.... hotellissa on selvästi revitty väliseinä pois ja saatu raput kuin peilikuvat talon eri puoliskoista.

Helle vainoaa meitä matkoilla. Se on uskomatonta. Myös paikoissa, joissa hellettä ei käytännössä esiinny. Skandinavian automatkalla läpi Ruotsin meillä oli vanha auto ilman ilmastointia, ja tukala helle koko matkan Tanskasta aina Ruotsiin ja Suomeen saakka. Norjassa oli koko ajan helle ja paahde ja läkähdyimme Bergenissä vanhassa puutalossa sekä vuonon viikinkihotellissa. Berliinissä oli helle. Texelille tuli helle.

Helteen pelko seuraa lomasuunnitelmia nytkin. Pian on vielä yksi irrallinen viikko lomaa ja meinataan suunnata autolla Saksaan, maski päällä tietysti. Nyt on sadeviikko, okei. Sitten tulee poutaviikko ja melko lämmintä. Okei. Ja sitten tulee meidän lomaviikko, ja näen siellä ennusteessa taas jotain 30 asteen helteitä. EIIII. Onks pakko?

Hehe, tämä hotelli oli ”Viiskulmassa”, tässä kohtasi viisi kadun suuntaa risteyksenä kuin Helsingissä konsanaan.

Täällä biitsillä helle tosin mahdollisti sen, että uskalsin vihdoin heittää sen talviturkin. Olikin jo melkein heinäkuu. Siellä oli paljon muutakin väkeä vedessä. Oli se vähän kirpeää, mutta juuri tällaisena hikipäivänä pystyy kyllä.

Kunnes siellä alkoi näkyä useita rusehtavia isoja meduusoja, joista ihmiset varoittelivat toisiaan aaltoihin osoitellen. Siihen keskeytyi parin insta-selfien ottokin, kun poseeraaja alkoi kiljua tajutessaan olevansa metrin päässä meduusan lonkeroista.

Hauska oli nähdä se, kun coolit nuoret miehet heittivät coolia läppää aalloissa rentona ja rintalihasta esitellen merkkiaurinkolaseissa, mutta kun heille osoitettiin meduusa, he juoksivat pärskien ja kauhusta karjuen montakymmentä metriä rannalle. Hieman liioiteltua.

Siellä oli myös leppiksiä laskeutumassa vaatteille koko ajan, ja jälkikäteen luettiin muista rannoista etelämmässä, että oli ollut oikein mijoonien leppäkerttujen invaasio ja niitä ryömi tuhansittain ihmisten päällä ja pyyhkeillä ja monet lähtivät paniikissa pois kesken päivän.

Täällä Scheveningenissä on kyllä niin kivasti värejä ja kesätunnelmaa, että helteellä tämä on etelän rantaloman korvike.