Ylösalaisin

Mietin jotain romanttisia lauluja, että miksi en tykkää niistä. Sellaisesta varauksettomasta hymistelystä ja idyllisyydestä. Tajusin, että olihan sille lajille jo lapsena sana: Lälly. Ei ole pakko tykätä lällyistä asioista. Ei lällyn tarvitse olla sun arvostama tunnetila.

Yksi yö näin unta, että joku italialainen uusi siskosten perustama designvaatemerkki piti muotinäytöstä palatsissa harmaiden pylväiden välissä ja se oli merkki Sistezza. Kun se oli siskosten tekemä. Loistava nimi.

Kauan sitten kirjoitin muistikirjaan myös unen rajamailta tällaisen keksinnön: ”Tainnuta, tainnuta pellavapäätä.” Vanha laulu, mutta synkkänä. Sopisi jonkun hyytävän dekkarin otsikoksi. Se verbi tuli siitä, kun mietin, millä saisin itseni ja ylivilkkaat aivoni uneen, nuijanukutuksella vai.

Kallen mätitahnan korkkasin viime viikolla ja onhan se ihanan kauheaa. Jip nuuski. Oletin, että on se outoa sillekin. Se vaikuttikin hämmentyneeltä. Toisaalta kiinnosti, toisaalta se peräytyi miettimään, että mitäs hittoa tämä on.

Pusersin sille kokeeksi tiskipöydälle puolikkaan pisaran. Vähäsen se nuoleskeli sitä, mutta lopetti sitten. Seuraavaksi se aikoi alkaa töniä ainesta tassullaan, että huh, mene pois omituinen. Pyyhin sen pois ennen kuin kohta leviää mätitahnaa kissan varpaassa ympäri olohuoneen lattiaa.

Nuuh

Ööh..?

Iltakävelyllä tuli taas uusi ulkokissa vastaan. Oranssi, pörheän töpäkkä pieni. Hölkkäsi suoraan minua kohti. Katsoin että onko tämä totta, että se vaan juoksee suoraan luokseni puskemaan ja kiehnäämään. Kissamagneetti.

Matalajalkainen kissa.

Ilahdun kukkivista niityistä, joita on nykyään suunniteltu asuinalueille moneen paikkaan biodiversiteetin hyväksi.

Ruiskukkiakin oikein.

Pyörätien liikenneympyrä.

Minusta tämä on ainoa sallittu tulevaisuuden liikenneympyrän konsepti: villikukkaniitty.

Kävin hammaslääkärin puhdistuksessa ja huomasivat, että yksi paikka takaylhäällä ”vuotaa” ja pitää uusia. Heinäkuussa aika. Yyh. Puudutus. Ällöä. Pelottaa.

Hammaslääkärin parkkipaikka vehreässä puistossa.

Hammaslogo kurkkii ovessa.

Miehen perheen kanssa tehtiin kevätretki, tai ehkä jo kesä-. Ihan lähellä meitä onkin sellainen ”illuusiomuseo” Mind Mystery, jollaisessa kävimme taannoin Tukholmassa. En ole tiennyt. Siellä on kokonainen talo ylösalasin, jossa voi ottaa kuvia joka huoneessa. Lisäksi sen lattiat ovat vinot niin että huimasi kauan sen jälkeen. Oli hauskaa ottaa kuvia siellä.

Oli myös klassinen peililabyrintti, jossa koputtelin seiniä koko ajan, muuten olisin törmännyt nenällä moneen peiliin. Oli kaleidoskooppia ja piirrettyjä huijausportaita ja naurupeilit ja muutama Escherin taideteos ja muita hämmentäviä klassisia piirroksia, jotka voi tulkita myös ylösalaisin tai lukea kuvien välit ja nähdä jotain muuta. Väri-vastaväritestejä, joissa tuijotetaan seinää ym. Viihdyttiin aika kauan ja puuhailtiin.

Perjantaina töiden jälkeen kävimme kissanhiekkaostoksilla ja sitten päätimme, että jos sitä ihan söisi paikan päällä turkkilaisessa. Yllättäen keskustassa olikin väkeä ja koululaisryhmiä oman värisissä t-paidoissaan ja olikin vuosittainen iltavaellustapahtuma, joka kestää aina 4 iltaa peräkkäin. Olin vain lukenut kuukausia aiemmin sen, että tapahtuma on peruttu koska ei ole tarpeeksi talkoolaisia hoitamaan vapaaehtoistyöt sen järjestelyissä. Mistään en lukenut tiedotetta siitä, että se järjestetään sittenkin. 

No sen takia oli keskusta sirkuksena, oli hattarakojua, puhallettava maaliintulokaari, oli churroskoju ja pikku karuselli.

Siinä hattaraa hakiessamme huomasimme uuden remontoidun kirjaston upeuden ja menimme nuuskimaan. Kurkittiin ikkunoista. 

On ihan hämmästyttävää, että kunta päätti investoida isosti ja pelastaa kirjaston ja tehdä jotain kulttuurillista hyvää kansalaisille. Vaikka kuntien talous on kuralla, valtio tukee niitä yhä vähemmän ja oli hirveä vääntö projektin kuluista ja hyödyistä. Ja vaikka kulttuurin arvostus laskee vain ja hallitus aikoo taas vähentää määrärahoja. Kansa lukee yhä vähemmän ja nuoret osaavat yhä huonommin keskittyä teksteihin. Kaikki valittavat siitä, kuinka lukeminen vähenee, ja mitä tekee uusi hallitus: aikoo nostaa kirjojen hintaa.

Niin näissä olosuhteissa tuskin pystyn uskomaan, että Venrayhin tulee ihan keskustaan iso kirjasto ja tapahtuma-monitoimitalo, johon kaavaillaan vaikka mitä aktiviteettia, on hienot lukusalit, iso lastenosasto, julkisivu on väännetty ihan uuteen uskoon lasiseinineen ja liukuovineen ja puisine rimakatoksineen; siinä on jopa skandinaavisen oloista hienoa puuarkkitehtuuria, mitä täällä sentään aika harvoin näkee. Melkein niinku liian hyvää ollakseen totta.

Mietin, pitäisikö minun ruveta oikein kirjaston jäseneksi seuraavaksi; täällähän se maksaa vuosimaksun. Ei ole ilmaista kuten Suomessa. Tällä hetkellä vuosimaksu on näköjään noin 45 euroa ja siihen sisältyvät täällä kirjojen lainat. Muissa kunnissa voi olla matalampi yleismaksu, mutta sitten lainatuista kirjoista maksetaan myös pieni kappalemaksu. Luen suurimman osan kirjoistani mieluiten suomeksi, mutta joskus jotain hollanniksikin. 

Puinen katos ja kirjaston sisäänkäynti. Entinen kaupan ja ruokakaupan talo on muokattu aivan uusiksi.

Tuleva lukusali varmaankin.

"Uusi luku". Toivotaan, että kirjasto houkuttelee monia.