Suomalaiset naiset kasaridiskossa

Olin viikonloppuna Suomalaisen naisen päivillä. Se on vuosittain Hollannissa järjestettävä kaksipäiväinen kokoontuminen, joka on pyörinyt jo 35 vuotta ja jolle yleensä osallistuu vajaat sata naista. Nyt meitä oli reilu 60 ja olin itse mukana ensimmäistä kertaa. Useimmat asuvat Hollannissa, mutta se ei ole mikään kriteeri osallistumiselle, ja sinne tullaan myös Belgiasta, Saksasta, Luxemburgista tai Ranskasta. Tai sitten Suomesta, jos on vaikka takavuosina asunut Hollannissa ja sitten paluumuuttanut Suomeen.

Tässä tripissä oli aika paljon käsiteltävää jälkeenpäin. Puolitoista vuorokautta täyttä ohjelmaa ja niin paljon vaikutelmia, jutteluita, kokemusten vaihtoa ja tarinoita elämästä. Lämmintä, avointa ja sydämellistä yhteensä. Viikonloppu tuntui kuin matkalta johonkin toiseen todellisuuteen, suomalaiseen rinnakkaisuniversumiin.

Tällä kertaa kokoontuminen pidettiin Astenissa, jonne minulla oli vain puolen tunnin ajomatka. Tapahtuma kiertää maata ja on ensi kerralla taas jossain ihan muualla. 

Hotelli Nobis, Asten

On työpajoja, joista valita, on suomalaisten kirjojen tori, jonne voi viedä ylimääräisensä kirjahyllystä, on arpajaiset, hotellin saunaan ja uima-altaalle saattaa ehtiä jossain välissä, on suomalaisten yhdistyksien esitelmiä, on taiteellisia esityksiä, yhteispelejä, laulua ja runoja. Psykologian workshop oli erittäin mielenkiintoinen, osallistujan sanoin ”en tiennyt yhtään mitä odottaa, ja lopussa me kaikki itkettiin.” 

Ja lounaat, illallinen, aamaiainen, pullakahvit. Ilahduimme kovasti suomalaisista pullista.

Vieraana oli suoraan Suomesta kirjailija ja lavarunoilija Elina Pulli / Pulina-Elli, joka valmisti antamistamme teemoista ja sanoista seuraavaksi päiväksi uuden virallisen Naisenpäivien runon. Loppunumerona kuulimme hänen lavarunojaan naisen elämästä, ja ne olivat oivaltavia, hauskoja ja ajatuksia herättäviä. Valtavat aplodit olivat ansaitut.

Sunnuntaina oli tori, jolla paikalliset yritykset myivät tuotteitaan. No, minäkin olin kirjoineni ”paikallinen yritys” ja pääsin myyntihommiin ja jakamaan käyntikortteja ja kertomaan blogista ja kirjojeni teemoista. Loistavaa. Kahdessa ensimmäisessä kirjassa on tapahtumapaikkana Hollanti, joten samaistuttavaa löytyy ulkosuomalaisille.

Myyntipöydän kuivaharjoittelua kotona.

Virallisen näköinen.

Lauantai-iltana on tapahtumassa perinteisesti pukeutumisteema ja juhlat, joka oli tällä kertaa kasaridisko. Oli panostettu tupeerauksiin, olkatoppausjakkuihin, tyllihameisiin ja sifonkihuiveihin, säärystimiin ja trikoisiin, hikinauhoihin ja gettoblastereihin. Oli suomalainen DJ ja kunnon värivalot ja savukone. Salmaria oli hankittu paikalle pieninä shottipulloina.

Asun kokoamista.

Sukan ja kengän valintaa.

Tyylinäytteitä.

Finnhitsit tulivat: Sata kesää tuhat yötä, Mä tahdon viihdyttää, pari Dingoa, Moottoritie on kuuma vedettiin tunteella, Kaiken takana on nainen rokattiin tai mikä twisti se on, sehän onkin nopea tanssikappale, en muistanut kuinka nopea, ja onko kuinka noloa muistaa koko Matin ja Tepon kertosäkeen pitkä teksti ulkoa. Pave ja Pidä huolta oli myös rakastettu hitti. Eppujen Vuosi 85 ja lopun kohdan ”täältä kukkaloistosta Amsterdamin” kaikki huusivat täysillä mukana.

Muutoin kaikki hyvät ja noloimmat kasarit, Madonnat ja Jacksonit, Modern Talking ja Boys boys boys, Duran Duran ja Eurythmics. Noin 3 tunnin tanssimisen jälkeen oikea lonkkani alkoi vähän jomota, samoin polvissa tuntua, ja pidin taukoa istumalla tuolilla. Vähän ennen loppua väsähdin ja lähdin huoneeseen 0.50.

Vähäiset yöunet suuressa huoneessani, jossa oli ihanan tilavaa ja hiljaista ja mukava sänky, mutta vähän levotonta oli uni, ja tietysti ihan liian vähän tunteja jäljellä koska aioin aamiaiselle 7:n jälkeen ja rakentamaan myyntipöytääni ajoissa.

Lounaan jälkeen sitten kimpsuineni kotia kohti. Arki iskikin heti sitten seuraavaksi. Pyykkiä ja imurointia töiden jälkeen. Stressitaso korkealla jo työpäivästä. Kokosin itseni ja lähdimme ruokakauppaan, jonka edessä meitä yrittivät varainkerääjät häiritä ja kinuta rahaa. Ei jaksa. En halua joutua loputtomasti perustelemaan feissareille, miksi en anna heille rahojani nyt tai kuukausilahjoitukseen tai edes paria markkaa. 

No sitten skannaillaan ja ostellaan, mennään itsepalvelukassalle, siellä tulee pistokoe, ja myyjä toteaa ettemme ole skannanneet maitoa. Kyllä me mielestämme skannasimme. Hirveän noloa. Ei me olla varkaita. Jos haluaisimme huijata, ”unohtaisimme” kyllä jonkun niistä kymmenestä kalliimmasta tuotteesta emmekä maidon. Jouduttiin kassalle. Nolotti ja ärsytti kun maine meni.

Paikallinen maajussi on huristellut traktorilla ranskisbaarille.

Töistä sain muuten hienot kukat, koska olen ollut 15 vuotta palveluksessa. Äärgh. Aika pelottavaa miten aika kuluu. Onpa siinä ollut lusimista. Tähän on entinen pätkätyöläinen päätynyt.

Imurointi oli sinällään ihan kiva tehdä sitten kun siihen ehti. Se vaan oli niin, että niistä pölypalloista ja kissankarvoista oli puhuttu jo sunnuntaina, mutta kesti tiistai-iltaan ennen kuin laitoin sen tapahtumaan. 

Sehän se monissa kotitöissä eniten turhauttaakin: Jos vain olisi aina aika ja vapaus, niin olisi optimaalista, jos voisi heti tehdä sen, mikä tulee ideana tai tarpeena mieleen. Alkaisi vain tehdä ja se olisi hoidettu. Ikävää siitä tulee sillä, että se joutuu odottamaan listalla niin kauan, odottamaan työpäivien kulumista ja sitten väliin tulevat kaikki akuutit kokkaukset, tiskaukset, meilit, mitä nyt ikinä, ja se yksi homma häiritsee siellä listalla edelleen, kun ei ehdi kaikkea.

Minäkö pölypallo?

Ostin huhtikuussa äitienpäiväpakettiin kosmetiikkaliikkeestä vaaleanpunaisen suihkusaippuapullon. Se oli niin makean (siis konkreettisesti söpöpinkin) näköinen, että otin itselleni samanlaisen. Se on aika parfymoitu kukkaistuoksu ja jää iholle suihkun jälkeenkin, enemmän kuin muut lajit. Mieheni on nuuskinut minua usein, että haiseepas hyvältä. 

Nyt hän sanoi oikein haluavansa itsekin hyvän suihkutuoksun, tai siis juuri tuon. Hmmh. Sanoin, että pakkaus kyllä tekee vähintään neljällä tavalla selväksi, että sitä markkinoidaan stereotyyppisenä naisten tuotteena: a) pullo on pinkki b) siinä on sydämen kuvia c) siinä lukee sanoja kuten ”soul” d) ja ”love”. Että vieläkö uskallat haluta sellaisen itsellesi? -”Kyllä.” 

No ni. Täällä rikotaan rooleja ja sukupuolimalleja. Pitää enää käydä katsomassa onko niitä vielä olemassa vai oliko se hetken kampanja.

Menisin muuten just nyt takaisin kosmetiikkakauppaan, mutta nyt onkin auto huollossa ja katsastuksessa (jee kallis) ja pitää odottaa soittoa sen valmistumisesta, hakea se ja tankata, ja sitten pitäisi kokata ruokaa, ja klo 18 kauppa menee kiinni ja taas ei ehdi. Arki on säätöä.