Kahvipullaa ja pelottavaa pirtelöä

En saakaan äänestää kaikissa EU-vaaleissa. Suomi otti minulta äänioikeuden pois kirjeellä, koska Hollanti on ilmoittanut, että saan äänestää heidän vaaleissaan. Okei. 

Kirjeessä referoidaan, että ”ilmoittautumisesi perusteella” osallistun Hollannin vaaleihin, mutta en kyllä tiedä/tunnusta ilmoittautuneeni mihinkään millään tavalla. Mutta ei se haittaa. Tulos on hyvä. Hollantia saan äänestää 200 metrin päässä korttelitalolla, kun taas Suomea varten pitää ajaa 200 km pääkaupunkiseudulle.

Töissä tuli palohälytys ja korviin sattui. Yleensä se on evakuointiharjoitus. Kuitenkin suljin ensin tietokoneen sekä otin kännyn ja kulkukortin mukaan, mutten käsilaukkua. Kyllä sitä miettii, että jos on oikeasti palo, niin enhän minä halua menettää henkilökohtaisia tavaroitani; reseptilääkkeitä ja lompakkoa kaikkine maksu- ym. kortteineen, joten mieluiten ottaisin sen kassin mukaan. Eihän tämä kai mikään lentokone ole, josta ei saa ottaa edes käsilaukkuaan mukaan. Kun päästiin pihalle hätäovesta, meitä jo aika pian viittilöitiin palaamaan.

Myöhemmin kuulin, ettei se edes ollut suunniteltu harjoitus, vaan joku palohälytinteknikko oli painanut vastaanottoaulassa vahingossa väärää nappia ja laukaissut hälytyksen koko rakennuskompleksiin. Järjestelmä testataan jollain tavalla parin viikon välein, mutta siihen ei yleensä kuulu oikean hälytyksen käynnistys.

Kampaaja laittoi väriä. Sillaikaa ehdin lukea yhden kirjan loppuun.

Oli niin hikistä, että pidimme useaan kertaan ikkunaa auki koko yön. Välillä on ollut lyhyt ukkonen iltapäivällä. Töissäkin tuli säkkipimeää, satoi todella rankasti vartin ja kuului jyrinää.

Teimme itse hampurilaisia. Korkea torni, joka romahti. Sitten tein herkkusienikastiketta pastalle, koska miehen sukulainen käväisi ja hänellä on jotain osuutta vihannesbisneksiin ja aina sattumalta jaettavana ilmaisia herkkusieniä. Keksin myös klassikon tomaatti-mozzarella-basilikan. Selvisi, että lähikauppamme ei myy tuorebasilikaa ollenkaan enää, ei irto- eikä ruukku-. Oli pakko lähteä vihanneskauppaan. Onpa surkeaa, se kauppa on kyllä menossa huonoksi.

Halusimme kahvitauolle jonkun pullavan herkun. Olin kirjoittanut ostoslistaan ”koffiebrood” ja epäilin, että tuo ei varmaan ole mikään hollannin sana. Vaan olen varmaan kääntänyt sen suoraan suomesta, ”kahvileipä”. Mieheni ei tähän sanonut juuta eikä jaata. No, tullaan leivonnaishyllylle ja siellä on rusinakierteitä, joiden etiketissä lukee ”koffiebroodje”, kahvileipänen. Juuri se. Virallisesti. 

Mutta onko se yleinen sana eri leivonnaisille, vai onko se aina juuri joku tuollainen? Netissä lukee, että se tarkottaa vain tasan tuota lehtitaikinakierrettä, jossa on rusinoita; ranskan pain aux raisins, rusinaleipä. Hassua, että se sana on varattu ihan tietylle. 

Aina oppii uutta. En ollut huomannut tuota tuotetta ja sen oikeaa nimeä aiemmin. Ehkä siksi, ettei rusinakierre ole ykkös-mielenkiinnon kohteeni leivonnaisten joukossa. Olisipa täällä edes kunnon viinereitä, mutta ei ole, ei koko maassa missään.

Pirtelön hinta. Keksittiin pitkästä aikaa tehdä mustikkapirtelöä. Meillä on sellainen kannu-tehosekoitin, joka pitää ihan hirvittävää meteliä. Olen hyvin ääniherkkä ja pelästyn pienestäkin kolahduksesta, mutta tuo laite on normaalillekin ihmiselle järkyttävän kuuloinen. Ei nyt ihan sitä ennätysluokkaa kuin äidin vanha juustoa raastava Moulinex, mutta hyvin lähelle päästään. 

Arvattiin, että kissat pelästyisivät sitä kamalasti. Niiden ei pidä olla lähistöllä kun kone käynnistyy yhtäkkiä. No, kone oli ladattuna ja Jip oli tiskipöydällä nuuskimassa. Ei, kissa on poistettava. Mieheni ottaa Jipin syliin ja minä luulen, että se on jo laskettu olohuoneeseen, ja väännän nappia parin sekunnin päästä. 

Kuuluu ”Au! Käynnistit liian nopeasti!” Jip olikin vielä mieheni sylissä ja kaikki terävät kynnet tulivat ulos pelästyksestä ja sitten oli mieheni t-paidassa ja rinnassa kolme reikää.

Helvetinkone.

"Sori."

Huono uutinen on, että Elisa Kirja lakkaa olemasta ja yhdistyy Bookbeatiin. Tai siis asiakastili siirretään sinne. Olen ostanut kaikki e-kirjani Elisalta yksittäin ja hyvään hintaan. Bookbeat taitaa tarjota vain kuukausimaksullisia palveluita enkä halua sitoutua niihin, vaan ostaa tasan niin harvoin kuin haluan sen yhden kirjan. Ainakin on faktana kerrottu, että sieltä ei saa ladata yksittäisiä kirjatiedostoja itselleen.

Pitäisi löytää joku muu nettikauppa, joka myy yksittäisiä epubeja per titteli. Ne ovat yhä harvemmassa. Suomalainen kirjakauppa toimii minulle samoin kun Apple-kirjat, mutta siellä ei ole kaikkea valikoimissa, ja Suomalainen näkyy ja kuuluu olevan kalliimpi kuin Elisan kirjat keskimäärin; siellä oli tosi usein tarjouksia. 

Minun pitää tarkastaa, mitkä maksutavat käyvät Adlibriksellä tai Ellibs E-kirjakaupassa. Koska joissain palveluissa käyvät vain suomalaiset pankit eikä minun ulkomainen luottokorttini, ja siihen tyssää se ostaminen sitten.

Oman uutuuskirjani osalta katselin Finna-tietokantaa ja siellä näkyi, että pari kirjastoa on tilannut kirjani. Tulossa on. Hyvinkää on tilannut 2 kpl. Yksi on jo lukusalissa Kotiseutuosastolla paikan päällä luettavissa, aikuisten osaston lainattava kappale on matkalla. En tiedä kauanko kestää, että se luetteloidaan, päällystetään ja kooditetaan ja se pääsee esille. Juva ja Jyväskylä tai joku ihan outo ilmeni myös. Sen sijaan Helsingin Helmet-kirjastossa ei vielä ollut mainintaa. Olisi kiva saada se sinne. Ehkä se vielä tulee.

Yritin, että voisinko istua pihassa lukemassa. Ei. Oli liian viileää. Mutta illalla paistoi aurinko kauniisti ja oli sentään 20 astetta ja teimme pyöräilykierroksen. Sadepäivänä viikonloppuna vain mössötettiin kotona ja katsottiin kaksi Austin Powersia, joka siis on eräänlainen James Bond -parodialeffasarja. Pala kulttuuria (?) jonka olemme missanneet. No, aika hölmöjä ja ällöjä leffoja. Mauttomia suorastaan. Mutta tietääpähän sitten, mistä puhutaan, jos joku niihin viittaa.

Pyöräretkellä löydettiin Venrayn mylly.

Tämä oli pitkä helluntaiviikonloppu, mutta emme suunnitelleet mitään. Joten emme sitten tehneetkään mitään. Ei ollut tarpeeksi vahvaa tahtotilaa tehdä jotain retkeä. Se olisi pitänyt sopia ja päättää oikeasti ja suunnitella, että sitten noustaan aamulla ja sitten mennään. Oli ilmeisesti tarve vain nukkua pitkään. Plus oli kaikenlaista pikku siivousta tehtävänä kuten aina.

Aika selvästi olikin levon tarve, koska ensimmäiset päivät olin ihan helkatin väsynyt. Nukuin koko yön, sitten sammuin lauantaina alkuillasta ja otin varmaan puolentoista tunnin nokoset; ja silti illalla jo aikaisin aloin taas haukotella aivan sikana ja nukahdella. 

Vähän se epäilyttää, että kun tämä on tällaista haahuilua eikä oikein tule sellaista seesteistä hetkeä, että sanoisimme vakuuttuneina, että nyt on oikeasti vapaa-aikaa ja oikeasti voidaan ja halutaan käyttää koko päivä pelkkään rentoutumiseen tai elämyksiin. 

Ehkei se tulekaan koskaan itestään se rauhan hetki, jos sitä vain odottelee. Onhan se osin päätöksen asia, että nyt tehdään retki perkele eikä kaikenlaista talouden sälää, joka ei lopu koskaan kuitenkaan.

Mutta kyllä me vielä pääsemme niille retkillekin ja toteuttamaan idealistalta juttuja. 

Ja toisaalta alankin juuri uskoa kroppaani ja sitä viisautta, että kehoaan todella kannattaa ja pitää kuunnella. Kuuntelinpa sitä nyt siinä asiassa, että soin sille unta, jota se kerta kaikkiaan vaati.

Näistä voi ottaa mallia.