Kissatesti, vaalikone ja karvasatula

Sain oman karvasatulan. Miehelläni on sellainen talven lämmittäjä-satulasuoja ja sain kokeilla sitä parilla pyöräretkellä. Että auttaisiko se, kun vähän satula hankaa pebaa ja iho herkistyy. Hollantilaisilla on tietysti oma sanansa sille, kun pyöräretken jälkeen istuinkyhmyjä jomottaa: zadelpijn, satulakipu.

Auttoihan se, ihanan pehmeä, eikä mihinkään sattunut enää. Mutta mieheni vaati karvasatulansa takaisin kesken kaiken ja minun piti hankkia oma. 

Pelkäsin pahinta, ettei sitä paikalliskaupoista ehkä saa, koska usein on liian pienet valikoimat kun jotain tiettyä etsii, ja toisekseen lampaankarvainen satula on varmaan enemmänkin talven sesonkituote, jollaista taas lahjakkaasti etsin kesähelteillä. Mutta siellähän niitä roikkui hyllyssä ja sain omani. 

Vaihtiksena oli halvempia, joissa on vaahtomuovipehmuste, mutten uskonut niihin niin paljon kuin tuohon jo kokeiltuun karvaiseen.

Ruokakauppaan mennessä oma ostoskärrypolettini oli kadonnut autosta. Olen taas varmaan tunkenut sen johonkin taskuun ostosten jälkeen ja unohtanut palauttaa paikalleen autoon. Tarkistin kaikkien vielä kaapissa roikkuvien välikausitakkien taskut. Ei mitään. Äh. Sitten se on joidenkin housujen taskussa ja niitä saa tarkistaa 20 kpl jos siihen ryhtyy. Tai jossain takissa, joka on jo laitettu talvivarastoon muovilaatikkoon, ei jaksa. Onneksi lähikaupan asiakaspalvelutiski antoi minulle ihan oman uuden poletin, kun menin pyytämään apua.

Euroopan parlamenttivaaleissa saan äänestää myös paikallisesti hollantilaisia jäseniä. Äänestyslippu tuli. Se on ihan totta, näköjään EU-kansalainen voi EU-passillaan äänestää hollantilaisia. Saisin myös äänestää suomalaisia, kun jaksaisin mennä sitä varten 2 tunnin ajomatkan päähän Haagiin tai Amsterdamiin. Mutta 4 tuntia autossa edestakas on aika hankalaa vain sitä varten. Tyydyn Hollannin vaaleihin.

Tein sellaisen online-vaalikoneen, jotta näen, mitkä puolueet vastaavat arvojani edes jonkin verran. Tulos oli jotenkin epäilyttävä, tai mieheni ainakin nosti älämölön. ”Jos noi sais päättää niin bensa maksaa kohta 10 euroa litralta!” Eikä kyseessä ole edes vihervasemmisto. Viimeksi sain pyydellä anteeksi kunnallisvaalien vaalikoneesta saamaani epäilyttävää tulosta, kun sain puolueen, jolle jokainen on nykyään tuohtuneena kääntänyt selkänsä, koska ovat kuulemma tyhmiä, ja kannatus on pudonnut kellariin.

Väriä kertyy naamaan kun istuu pihalla pari päivää aurinkovarjon alla ja kävelee ja pyöräilee paisteessa, vaikkakin lierihatun alla. Kyllä olen jo tummentunut. Paras oli se, kun yhden, kevään ensimmäisen, lounaan söin auringossa terassilla, ja sitten töissä työkaveri kysyi, että olenko ollut etelän lomalla. Kun olen niin ruskea. Ei, vain tunnin oman kylän terdellä. Ei viikkoa Välimerellä.

Yläkerrassa lämpeni niin, että oli pakko alottaa tuuletustoimenpiteet makuuhuoneessa. Eli uskaltaa laittaa uusi hankkimamme hyttys- ja kissaverkko karmeineen ikkunaan ja luottaa siihen, etteivät kissat revi sitä irti innostuessaan. 

Valvoin ensin kissojen ensireaktiota iltapimeässä. Heti oli kiinnostavaa, että ulkoilman haistaa ja äänet kuulee suoraan ulkoa. Molemmat menivät nenä pitkällä ikkunalaudalle tutkimaan tilannetta. Pitihän siihen verkkoonkin lätkäistä tassu kerran ja melkein jäädä kynnellä jumiin reikään. Ja vähän nojailla verkkoa vasten.

Ne olivat todella pitkään ihmeissään ulkoilman ääressä kuuntelemassa, haistamassa ja katsomassa. Jotain ne myös tuijottivat pimeässä alas pihapolulle päin. 

Jip halusi välttämättä vaihtaa toiselle puolelle. ”Mä tulen tästä  - Et sä mahdu! - Mutta mä haluan sun ohi! Kiipeän yli sitten pitkillä koivilla! - Höh, ryömin sun alitse sitten, tyhmä.” Olisipa sen kasan saanut videolle. 

Hetken päästä ne istuivat kauniisti vastapäätä toisiaan ja sitten tuli riitaa, ja ne läimivät toisiaan etutassulla ihan kuin missä vaan kissafilmissä. Pam pam. Jännitys kävi hermoille kai.

”Et usko mitä näin.”

Ikkunalauta on muutenkin suosittu.

Huhtikuussa ostin Amsterdamista kissatestikirjan ”Is your cat a psychopath?” Käytiin se läpi. Siinä oli neljä luonteenpiirteiden osiota ja tuloksena eri persoonallisuustyyppejä, joista osa on psykopaatteja ja osa ei. 

Rohkeus-akselilla nämä ovat rohkean puolella. Siksi ne aiheuttavat niin paljon kaaosta. Kaikkialle pitää tunkea ja tutkia. Hulluuden akselilla ne ovat keskimääräisen hulluja, mutta on niillä jotain harkintaakin. Eli se rohkeus + hulluus aiheuttaa vähän hankaluuksia eittämättä. Sosiaalisuus-akselilla ne ovat hieman enemmän sosiaalisia kuin asosiaalisia. Parasta on, että ilkeys-akselilla ne eivät ole ilkeitä, vaan hyvin kilttejä.

Eli nämä eivät ole psykopaatteja. Enemmänkin opportunisteja. Mutta enimmäkseen ystävällisiä. Jipin persoonallisuustyyppi on Dolly Purrton ja Janneken Leonardo Di Catrio.

Hulluus ja rohkeus ajaa vitriinikaappiin.

Mikään ylähylly ei ole turvassa.

Sukka on pyydystetty pyykkitelineestä.

Aamupalalla on vähän hankalaa, kun yritän valmistella itselleni leivät ja jugurtin. Koska Jip tuo nenänsä jokaiseen jugurttikulhoon ja -astiaan ja juustoon ja voihin yhtaikaa ennen kuin ehdin korjata kaiken talteen. Sillaikaa Janneke harjoittelee ruokapöydällä, miten nostaa pois kissaa estävä hyönteiskupu leipälautasen päältä. 

Ne ovat kohta rikollistiimi: Jip sanoo, että ota pois tuo este, Janneke älykkäänä ratkaisee tekniikan ja raivaa tien, ja Jip pääsee syömään ruuat.

Jip on niin tyytyväinen, kun se saa vain katsoa vierestä keittiön touhuja. Se katsoo aamulla aina tarkkaan, kun kuorin appelsiinin. Se makaa tiskipöydällä ja tarkkailee ja hurisee. Mukava seuralainen. Se on sellanen laiskanpuskea seurakissa ajoittain. Sillaikaa Janneke yleensä kuljeskelee lelujen kanssa ja antaa kyytiä vessapaperirullille, aktiivisempana toimintana ja ilman ihmisseuran tarvetta.

Menestys oli se, kun puhalsin kissoille saippuakuplia. Saimme idean tutulta kissanomistajalta. Janneke oikein nousi takajaloille seisomaan, jotta sai leijuvan pallon ylhäältä kiinni, ja kahdella etutassulla pyydysti hienosti. Se oli hauskaa.

Jip on hameväkeä. Jos minulla on pitkä kesähame päällä, se haluaa ryömiä sen alle kankaaseen, tai tunneliin kankaan taitoksiin jos laskeudun lattialle.

Sisään tuli iso paksu kärpänen tuulettaessa. Jip pyydysti sen olohuoneen ikkunalta, leikki sillä lattialla ja söi sen. Nam nam nam. Oli hyvää.

Entä jos se on ampiainen? Eivät ne sitä tiedä, jos se on mehiläinen, ampiainen tai kimalainen, että se pistää niitä suuhun. Meidän pitää yrittää olla ajoissa poistamassa sellaiset eläimet sisältä.

Heti pian sekin tapahtui. Kuului ryminää yläkerrasta. Molemmat kissat oli käytävän ikkunalaudalla innoissaan. Yläpuolella ikkunaa vasten pörräsi valtava herhiläinen. Sellainen virallinen herhiläinen joka on 10 kertaa ampiaista isompi. Hälytyys! Saimme elukan mukiin kannen alle ja ulos.

Kissa-ansa: piirrä lattialle ympyrä millä tahansa materiaalilla, ja kissa menee siihen. Toimi.

Kissoilla oli 1-vuotissynttärit. Ostettiin niille joku hieno sheba-patee. Ei aavistustakaan, arvostavatko ne sitä. 

Eivät arvostaneet. Vähän maistoivat. Halusivat mieluummin tavallista tuttua ruokaa.

”Onko tämä lähetys minulle?”

Synttäriposeeraus molemmilta.