Viiden päivän lepo ja viisudraama

Oltiin parsa-automaatilla ja syötiin kaksi päivää parsaa. Mansikoita myös.

Mikäs tämä on?

Helatorstait ja pitkät viikonloput. Ensin oli vielä kauheasti hoidettavia asioita ja auton katsastuksen sopiminen ja pyykkäystä. Mutta sitten voisin yrittää relata 4 päivää. Tulee lämmintä ja aurinkoista.

Ristiriitaiset odotukset taas siihen relaamiseenkin. Toisaalta aika kauan olen halunnut vain istua ja lukea, lukea lehtiä ja kirjoja ja ostaa e-kirjoja ja lukea niitä. Kaikessa rauhassa. Vaikkapa pihassakin voisi lukea, jos on lämmin.

Toisaalta juuri se sää sanoo: olisipa ihanaa olla ulkona terassilla, ottaa juoma, ehkä lounas, tai jopa syödä illallinen ulkona. Ja olisi ihanaa kävellä ja pyöräillä, tehdä retkiä, nähdä maisemia, olla ulkona vehreässä. 

Tai sitten jopa mennä vaikka Nijmegeniin ostoksille ja terasseille. Emme ole olleet missään pitkään aikaan. Entäs se kylpyläpäivä. Mutta se on kyllä tyhmä näin hyvällä säällä, koska se on ihanaa myös huonolla ja viileällä säällä.

Eli stressi siitä, minkä linjan valitsen. Nautin auringosta ja kuljen? Vai luen ja luen ja luen vihdoin? Turhauttavaa, etten osaa tällaiseenkaan tehdä linjausta ja tiedän, että jälkikäteen harmittaa aina juuri se, mitä en tehnyt.

No selvisi se sitten päivä kerrallaan. Ensin olimme pihalla päivän. Ulkona oli juuri tarpeeksi lämmin istua tavallisissa vaatteissa ja sitten vain luin ja otettiin kahvit sinne ja vadelmia ja kookospalloja. Oli rauhoittavaa ja mukavaa ja aloitin lainakirjaa. Oli hyvä päätös saada vain olla kotona ja lukea.

Ensin tarvittiin neulepaitaa. Seuraavina päivinä ei enää.

Tein edellisenä iltana kookospalloja.

Keittiöhommiin kuuluu kissa, joka katsoo palvovasti pesualtaasta.

No nuuski nyt sitten.

Ja sinäkin siinä.

Eväät puutarhassa.

Seuraavana päivänä pakotin meidät Reindersmeerin vaelluskierrokselle. Tekojärven pinta oli selvästi noussut. Varmaan koko talven sateisuuden ja pohjaveden tason takia. Saaret sillan vieressä olivat veden alla. Ei ollut enää maaperää. Nuoret koivut seisoivat rungot vedessä. 

Hukkunut pusikko, formerly known as saari.

Etenimme kävelytiellä käsikäyttöistä lauttaa kohti, mutta tiellä lilluikin vesi polvenkorkuisena. Puomi ja kyltti: lautalle ei pääsyä. Vesi pakotti meidät isommalle kierrokselle koko järven ympäri. 

Se oli ihan liian pitkä. Alkoi ärsyttää, kuinka paljon siellä on löysää kuivaa hiekkaa, johon uppoaa ja joutuu tarpomaan pääsemättä eteenpäin. Viimeiset pilvet poistuivat, aurinko paahtoi, oli ihan liian kuuma, ei tuullut tarpeeksi, ja missään ei ollut varjoa tien päällä. ”Mä alan suuttua tälle Saharalle!”

Jäimme juomaan luonnonpuiston kahvilaterassille, kun selvisimme takaisin. Se palautti jonkun verran, kun sai ison pullon mineraalivettä.

Täällä on kuuluisa marenki-toffeekääretorttu.

Ajoimme vielä ehdotuksestani yhden ennallistetun suoalueen kautta, jossa lilluvat nyt matalat järvet Arcenin takana Saksan rajalla. Siellä ui 7 joutsenta ja oli koivuja puuaidan takana hirveän suomalaisena näkynä. Aita oli sellaisessa matalassa lintutornissa, johon kiivettiin tien vieressä.

7 joutsenta.

Kävelimme sinä päivänä 12 tuhatta askelta. Sanoin, että loppuillan istun peballani, kunhan käyn suihkussa. Ja loppuviikonloppuna ei tarvitse tehdä mitään.

Aurinkomyrsky on menossa ja revontulia nähtiin Hollannissa ja Baijerissa ja Sveitsissä asti. Katsoin pohjoiseen ikkunoista keskiyöllä mutten nähnyt mitään.

Vielä yksi lepopäivä pihassa tuli vietettyä ja seurattua samalla netistä Euroviisujen kulissien rakoilemista ja draamaa, joka eskaloitui Hollannin kohdalla erityisesti, laulajan diskaamiseen koko kisasta. Hermoja raastavaa.

Kun keksii kaupasta avokadon, raejuuston ja savulohen, niin syntyykin luksusaamupala.

Kävimme sunnuntaina vielä pyöräilyllä. Kuuma sää, ja shortsit toimivat. Kiva maaseutu. Itätuuli oli vastassa paluumatkalla.

Kyläjuhlat tulossa helluntaina.

Tässä on joku pelastanut historiallisen tienviitan, ja takana näkyvän moottoritien varrella olleen hätäpuhelimen, jotka huutokaupattiin pois takavuosina.

Tosiaan aivan pelkäksi politikoinniksi ja ristiriitaisuuksiksi kulisseissa meni koko tämän vuoden viisut. Tässä ei nyt ole mitään mahista yrittää keskittyä musiikkiin tänä vuonna.

Euroviisut olivat viimeisinä finaalipäivinään yksi farssi. Johtuuko aurinkomyrskystä vai Israelin läsnäolosta. Yhä useampi maa valitti, että I-maan delegaatio tai toimittajat tahallaan ärsyttävät ja provosoivat heitä ja salakuvaavat ilman lupaa. Irlanti vaatii maata diskattavaksi ja Espanjan tv on tehnyt valituksen heidän journalisteistaan. Neljä maata uhkasi jättää koko kisan kesken ja kriisikokousta pidettiin pitkälle yöhön. EBU ei ole kunnolla reagoinut valituksiin.

Sen sijaan Hollanti heitettiin ulos koko kisasta Joostin sanaharkan takia. Koko Hollanti ja tv-yhtiöt raivoissaan ja koko viisuyleisö myös. Asia on poliisitutkinnassa, mutta sillaikaa olisi pitänyt vain antaa heidän vetää se show. Juridinen prosessi kestää kuukausia ja eikö oikeusvaltiossa ole ”syytön kunnes toisin todistetaan”? EBU:lla on omat lait näköjään.

Kulisseista alkoi tulla eri maiden negatiivisia tunteenpurkauksia esiin ja monilla alkoi olla se tunnelma, että ”f**k EBU”. Oli muhiva ruutitynnyri, että sinne päästettiin se Israel ollenkaan. Tottahan se oli oikea periaate, että organisaatio yritti pitää kisan epäpoliittisena ja suoda Israelille esiintymisrauhan, mutta ei se vain toimi tässä tilanteessa. Mielipiteet kuuluivat ja kärjistyivät, vähintäänkin useiden maiden artistien subtiileina protesteina.

Jännittävintä olikin finaalissa nähdä, minkälaisia isoja tai pieniä protesteja lavalla vielä nähdään, vai jättääkö joku vaikka spontaanisti esiintymättä, kestävätkö turvatoimet estämään keskeytykset, ja kuinka paljon buuataan niin ettei sitä pysty enää SVT:kään sensuroimaan äänitekniikalla. Ihan romuna koko kisa.

Hollannin raatiäänet annettiin pelkkänä kuvana, koska kukaan ei halunnut niitä Hollannista käsin iloisena antaa tv-kuvassa tässä diskaustilanteessa. Hollannin 12 pistettä luki sijaisena EBU-pomo Martin Österdahl ja hänelle buuattiin ja vihellettiin koko ajan erittäin kuuluvasti. Muussakin kohdassa Österdahlille buuattiin. Kaikki siis vihaavat nyt EBU:n johtajaa. Great.

Äänestystuloksista iImeni, että monessa maassa joku äärioikeiston trollialusta on saanut anarkistit liikkeelle äänestämään Israelia maksimaalisilla 20 äänellä ehkä myös monesta prepaid-liittymästä kerrallaan ja siis masinoinut Israelille äänivyöryn, jonka takia esim. Suomi ja Hollanti antoivat teleääniä Israelille maksimaaliset 12 pistettä. Mikä ei vastaa kansan enemmistön mielipidettä eikä musiikkiin perustuvaa kantaa. Tästä on kuvakaappauksia, että jossain Ylilaudalla kehotetaan, että ”jos haluatte Ruotsiin sisällissodan niin äänestetään Israel voittoon”. Eli vain eripuraa kylvävät häiriköt päättävät musiikkikilpailun tuloksesta.

Miksi ei Suomen lehdistö tartu tähän? Tutki tätä? Selitä tätä? Televoting voi olla näin korruptoitunut.

On tämä maailma kyllä ihan viturallaan.

Ja millon viisuista tulee poliittista peliä? Aina silloin kun mukana on sotaa käyvä maa. Sama myös Ukrainan tapauksessa. Se saa sodan uhrina niin paljon sympatiapisteitä, ettei sen voitoissa ja tuloksissa ole pelkästään kyse musiikista.

Paras uudistusidea tähän asti on, että pitäisi määrätä, ettei sodan minkäänlaisena osapuolena oleva maa saa osallistua sen vuoden viisuihin. Koska sellainen pakottaa aina jokaisen katsojan valitsemaan kantansa, onko se maa hyvis vai pahis, ja tuo poliittisen äänestämisen peliin, ja poliittisen eripuran backstagelle esiintyjämaiden delegaatioiden kesken.

Tosi ikävä kisa kaikille tämä vuosi. Pakko tämä on jotenkin puhdistaa ja uudistaa, jotta tämä voi jatkua mitenkään järkevänä kisana, johon mikään maa haluaa enää osallistua. EBU:n ja monen yleisradioyhtiön suhteet ovat nyt huonolla tolalla.