Lentokonehupia ja pihakirppis

Nyt on pihakirppis pidetty. Useita ihmisiä/perheitä/pareja tuli katsomaan, ja myytiin jotakin. Ennen kaikkea laitoin kaikki loput postimerkkini menemään! Mieheltäni ostettiin pari LP:tä ja minulta pari CD:tä. Ja koriste-lasimunia (ihan vaan Ikean vanhoja) meni ja minitrukki lapselle.

Oli hirveän aurinkoinen ja kuuma päivä. Osallistujia eli myyviä talouksia oli noin 110 asuinalueellamme. Aluksi aamulla viileää, mutta sitten aurinko kääntyi meillepäin ja jo hikoilutti. Lokakuu ja vielä 24 astetta.

Naapureillakin on myyntipiste puun alla.

Lauantaina tv-studioilla viihdeohjelman nauhoituksissa yleisönä. Se uusi lauantai-show ei vain oikein ota onnistuakseen, ei saavuta sitä tasoa mitä odotetaan. Mieheni on jollain postituslistalla ja saa vinkit, kun yleisöä kaivataan. Mutta olen nyt ollut tarpeekseni studioilla, enää ei jaksa. Meiltä on niin pitkä matkakin ajaa pääkaupunkiseudulle.

 

Parasta antia oli se, kun odoteltiin ja otettiin kuvauksia uudestaan ja tunnettu laulaja-juontaja lauloi spontaanisti välissä hittejään meitä huvittaakseen. Kun ohjaajat vinkkasivat, että no nyt voidaan jatkaa ottoja, hän pikakelasi tosi nopeasti vikan säkeistön ja pääsi loppukaneettiin. Ja silloin kun kamerat eivät käyneet, hän veteli parhaat vitsit. Jotka olisivat ehkä liian törkeitä ykköskanavalle. 

Kun tajusin, että tämä studio on Aalsmeerissä, tajusin myös, että sehän on ihan Schipholissa. Että voisimme ehkä vielä käydä katsomassa lentokoneita sen jälkeen, jos ehdimme. Olin toivonut, että ehtisimme bongauspaikalle vielä tänä vuonna.

Näimme studion ulkopuolella odotellessa, että siitähän ne lentokoneet nousevat etelään ihan vierestä, ja siitä se idea sitten lähti. Sitten on ihan turha seistä virallisella bongauspaikalla Polderbaanin vieressä katsomassa tylsästi laskeutuvia koneita sivusuunnasta, koska lähellä on paras paikka kivassa luonnonkauniissa kohdassa Aalsmeerbaanin päässä ja tuulen takia koneet nousevat sattumalta tänään siitä.

Tästä vaan alamäkeen niin on kiitoradan päässä.

Oli onnistunut keikka, ihan koko ajan tuli koneita nousukiidossa siihen ja hyvin näkyi miten ne rullasivat lamput päällä radalta saakka. Tuli myös ihana iso Emiratesin A380, ai hurja. Ja pari B777:ää. Muutoin tavallisen kokoisia. Vaikka kuinka monta saatiin nähdä, siellä oli sellainen ruuhka-aika lauantaina että oli laskeutumista kahdella ja nousua kahdella kiitoradalla jatkuvasti.

Kotimatkan iltamaisemia.

Tietöitä on kaikkialla. Ajan kuukausikaupalla kiertotietä töihin, koska pääväylä moottoritielle päin on poikki. Joskus ensi vuonna meidän lähellemme rakennetaan kiertoliittymä, joka korvaa hankalan T-risteyksen. Siinä on sitten varmaan puoli vuotta taas tie poikki siinä mistä muuten ajaisin töihin.

Kappeli on väärässä paikassa. Täällä katolisella seudulla on metsäteiden ja katujen varressa pyhimysten pikku kappelirakennuksia, kai niissä on sisällä krusifiksi tai Neitsyt Marian patsas. Nyt jouduttiin risteyksen kappeli siirtämään viisi metriä taaemmas valmisteluna kiertoliittymän tuloon. Oli siinä show, kun koko rakennus varmistettiin liinoilla ja tuettiin palkeilla ja sitten nostettiin nosturilla ilmaan killumaan perustuksineen. Itse näin valmisteluvaiheen, netistä nappasin kuvia actionista.

Kävin katsomassa tipuja psykiatrisen klinikan uudistetussa kotieläintarhassa. Se on ikävä kyllä iltaisin suljettu portein. Vain vapaapäivänä pääsen katsomaan seeprapeippoja. Siellä on söpöjä poikasiakin.

Seeprapeipon poikaskatras.

Syksy on sitä aikaa, kun puusta saattaa pudota jotain päähän. Täpärästi vältin tammenterhon.

Suomalaiset Feelmax-paljasjalkakengät. Helpottavaa, kun varpaat oikeasti mahtuvat puristamatta.

Hevoskastanjaa.

Yksi etätyöpäivä otettiin luksus-kahvitauko kylällä harvinaisesti ja käytiin keskustan hienossa kahvilassa. Siitä paisuikin kunnon lounas, kun listalla oli trendikäs avokadoleipä halloumijuustolla ja päätinkin syödä suolaista.

Tuuli oli heittänyt ruokalistaa maahan.

Suuren maailman meininkiä!