Ikea ja katoavat tavarat

Vieläkin ihana sää, aurinko paistaa. Tosin ulkona on hirveä ilmankosteus ja sisällä siksi jatkuvasti 72-74%. Lämpimän sään takia ei ole tarvinut laittaa talon lämmitystä päälle vielä ja sekin osaltaan ylläpitää kosteutta. Ilma oletettavasti kuivahtaa jonkin verran, kunhan patterit alkavat puhista. Sitten saa taas helpommin myös kylppärin pyyhkeet ja pyykkitelineen pyykit kuiviksi.

Hyttyset vaanivat ulkona, ne näkyvät oikein hämärässä ikkunaa vasten, että ”meitä on täällä 50 ja me halutaan tulla sisään imemään verta”. Eilen illalla läiskin 5 olohuoneesta, ne olivat päässeet pihaovesta koska kärpäsluiskat ovat surkeat ja päästävät kaiken läpi. Täällä on ollut oikein uutisissa, että tänä syksynä on sääolosuhteiden johdosta erityisen paljon hyttysiä.

Kohta ne uhkaavat a) sadepäivillä b) viilenemisellä c) pimeydellä. Pakko mennä kävelylle kohta tuonne aurinkoon, koska tiedän, että se tarjonta harvinaistuu pian. Tällä viikolla vähän käytän kesäisiä housuja ja t-paitoja sillä ajatuksella, että ”kesän viimeiset kesävaatteet”. Kohta pitää vaihtaa talvivaatteet esiin kaapissa ja kesähousut poistuvat varastopinoon.

Ulkona riehuvat tiaiset. Nyt ovat tali- ja sinitiaiset lyöttäytyneet taas yhteen ryhmiksi ja pelleilevät. Ne käyvät kylpemässä pihalautasella, pitää muistaa vaihtaa siihen vettä vähän useammin. Punarinnan kilkattava ääni kuuluu usein, mutta näy ei.

Aloin etsiä keltaista rokotuspassiani, johon on kerätty IHAN kaikki rokotukset vauvasta koronan aikoihin saakka. Hieman kohosi verenpaine, kun en löytänyt sitä sieltä laatikosta, jossa se on ollut viimeiset 3 vuotta. Muistan, että joitain rokotuspapereita oli käsissäni, kun siivosin dokumentit laatikoista. Enhän minä nyt vain laittanut keltaista rokotuskorttiani mihinkään tuhottavien papereiden paperikoriin tai säkkiin vahingossa muiden mukana! Enhän minä voi olla niin huolimaton! Paperit on viety jo monta kertaa keräykseen. Henkilökohtaisen tiedon paperit tuhosimme yksitellen käsin repimällä, olisihan sen nähnyt jos siinä olisi ollut rokotuspassi välissä! Selasin lääkärikansioita yläkerrassa eikä se ollut sielläkään. Voi ei, voi EI. Kunnes muistin: ehkä laitoin sen passini kanssa samaan tärkeiden asioiden laatikkoon. Laitoinhan minä! Muistan! 

Se oli siellä. Nyt myös digitoin sen sivut valokuviksi, etteivät ne tiedot kaikesta mene hukkaan, jos se yksi dokumentti katoaa.

Sen sijaan meiltä oikeasti katosi yhtäkkiä keittöstä pesualtaan tulppa. Se oli aina irrallaan tiskipöydällä, koska siitä irtoaa se ketju aina heti. Ei tajua. Tuijoteltiin roskiksiin eikä nähty, että se olisi vahingossa sinne päätynyt. Hellan takaa ja kaappien alta on katsottu, ja kaapeista ja alakaapeista. Ei missään. Pitää mennä ostamaan uusi rautakaupasta.

Kaupassa oli tyhjä hylly juuri siinä, missä oli se kaikkein suosituin ja standardein mitta. Vaan tässä ei voi tehdä kompromisseja, että ”otetaan sitten eri kokoinen tulppa jos oikeaa ei ole”. Oma vikansa, jos mennään naapurikauppaan ostamaan.

Suomea rautakaupassa.

Meiltä on viime vuoden aikana kadonnut myös kangaskassi, oikein lempparikassini, jonka ostin Tukholman vanhasta kaupungista vuosia sitten. Sitä on käytetty yleiseen tavaroiden kuljettamiseen sekä ostoskassina. En tajua, mihin se on voinut jäädä. Ja puiset ”sipsipinsetit” katosivat. Pienet pihdit, joilla on helppo syödä sipsejä ilman että sormiin tulee suolaa ja rasvaa. Mutta sellaista keittiövälinettä ei löydy kuin noin joka sadannesta kaupasta ja kesti vuoden, kunnes löysimme sen tapaiset uudet.

Helmondin kuutiotalot.

Eindhovenin Ikea.

Ikeassa oli kivaa, syötiin lihapullat ja kytättiin tuleeko ravintolaan tarjottimelle korvapuusteja, kun ne olivat loppu. Myöhemmin tuli, kuumana uunista, ja kävin ostamassa ne erikseen. On pari vuotta siitä kun viimeksi kävimme Ikeassa.

Ostin itselleni uuden tyynyn ja peiton. Koska tiesin spontaanisti mitä tarvitsen: matalan tyynyn ja suht kevyen peiton, ei liian kuuman, koska minulle tulee kuuma öisin itsestään. Kyllä, tyynyä voi pestä, mutta se on alkanut paakkuuntua pesujen jälkeen. Ikeassa on kyllä helppo valita; korkeat ja matalat tyynyt on merkitty selvästi, peittojen lämmöntuotannon taso myös, ja peittoja voi hypistellä ja nostella telineeessä. Mutta kaikkia mittoja ei ole; mieheni tarvitsee oikeastaan erikoispitkän 220 cm peiton ja sellaisia ei yhden hengen kapeana mallina Ikeassa ole.

Uudet teelusikat ostettiin, paria hitusen eri kokoista settiä, joista voi valita fiiliksen mukaan. Vanhoissa Hackmanneissani oli kahvassa musta muovikaulus, joka on alkanut halkeilla ja likaantua monien vuosien jälkeen, ja mieheni perintönä oli niin rumia teräslusikoita että estetiikkani ei kestänyt niiden epäergonomista muotoilua enää. Nyt on luksustunne, kun on kauniit lusikat.

Ruokapuolella oli uudestaan olemassa pakastekorvapuustit, uudistetussa pussidesignissa. Kun välillä nekin olivat kadonneet ja valikoima oli ihan surkea välivuosina. Myös littana suorakulmainen rieska oli palannut pakkaseen. Mutta prinsessaleivoksia ei enää ole.

Siellä olivat jo joulupiparit ja piparkakkutalon rakennussetit jonossa. Glögiä ostettiin; pidän skandinaavisesta lasten mehuglögistä ja mieheni taas halusi oikeaa viinillistä. Mustikkamehutiivistettä oli, mutta raparperimehua ei. Sinappisilliä oli, muttei Kallen mätitahnaa. Otin yhden sinappisillin, koska se on se kaikkein paras laji. Sitä ei ole moneen vuoteen ollut Ikeassa.

Itsepalvelukassaksi oli muutettu sekin nykyään. Sen yhden alkoholipullon takia lamppu syttyi, että henkilökunta tulee tarkistamaan. Huokailtiin siinä, että kauankohan kestää, kun oli niin ruuhkaista lauantaina kaikkialla, ja ruokakaupassa ihan autiota eli ei henkilökuntaa mailla halmeilla. Jostain salaisesta takaovesta siihen pulpahtikin vanhahko Ikean mies ja kuittasi ostokset. Sellanen vitsaileva, että juu näkyy selvästi, että olette yli 18, eheh.

Ihan hyvä saalis.