Ostos- ja lämmityssesonki

Laitettiin lämmitys päälle. Hyvin toimii. Lämpimän syksyn takia pystyttiin venyttämään lämmityskauden alkua todella pitkälle. 

Hollannissa sanotaan, että lämmityskuukausia ovat ne kuukaudet, joiden nimessä on R-kirjain. Ensimmäinen on siten september ja viimeinen april. Toukokuusta elokuuhun ei ole r-kirjainta latinalaistyylisissä kuukauden nimissä, eli se on lämmin kesäkausi. Pätee englannin kieleen samalla lailla. Joten pystyimme olemaan koko syyskuun, joka on jo ”virallisesti sallittu” lämmityskuukausi, ilman pattereita.

Koitetaan taaskin, nykyajan kaasuhinnoilla, pärjätä alhaisilla lämpötiloilla eli säästää rahaa. Tosin moni pitää sen vielä paljon alempana kuin me. Ja yritetään muistaa säätää lämmitys alas silloin kun olemme molemmat päivän poissa.

Lähdin töihin eikä kumpikaan muistanut alentaa termostaattia, eli se lämmittäisi ihan turhaan koko päivän tyhjää kämppää. Laitoin miehelleni viestiin lenteleviä setelinippuja, että kallis moka. Pitäisi yrittää muistaa. Yöllä täytyy kokeilla mikä riittää, koska yläkerrassa on ainakin noin 1 asteen kylmempää kuin alhaalla, missä se mittaa.

Tosin mieheni suomalaistuminen edistyy näköjään. Itse jo suostun kärvistelemään täällä 20,5 asteessa kaulaliina kaulassa. Yöllä 19,5. Mieheni tulee alas: ”Onks lämmitys jo päällä?” ”On, säädin 20,5 astetta.” ”No huh, mulle riittää, nyt kyllä laitan 21 astetta.” Oh hoh.

Pari uudistusta kämppään. Kai me haluamme korvata nämä pölyiset kaihtimet vekkiverhoilla. Niitä saa värillisinäkin. Ei koskaan enää tarvitsisi katsoa rasittavasti kaihtimien raitojen välistä, mikä minua yleensä ärsyttää. Olohuoneen molemmat puolet tarkoittavat yhteensä 4 ikkunaa, ja tuleehan niille hintaa. Käytiin verho-mattokaupoissa, joissa systeemejä myydään.

Patja näyttää myös siltä, että pitäisiköhän vaihtaa se sänky vihdoin. Tai ainakin pelkkä patja, koska sängyn runko on sinällään kunnossa.

On se suomeksi ihan oikea sana, vekkiverhot tai vekkikaihitimet. Päätettiin tilata ne vanhasta perheyrityksestä, joka on ollut vuosikymmenet paikallaan samalla kadulla. Siellä on tekninen osaaminen selvästi, eli mittaus ja asennus kuuluu pakettiin. Ei tee mieli porata betonista kattoa ja ährätä itse. 

Palvelun tarjoaa (yli)reipas, hyvin energinen mies, joka osaavasti kertoi eri vaihtoehdoista. Olisi ne saanut toisestakin kangas-verhokaupasta, mutta (yli)reipas mies oli niin valloittava. Mieheni ei ollut varma, tunsiko takavuosilta tämän joko isän tai veljen. Veljekset siellä ainakin näkyvät olevan edelleen hommissa.

Kävimme useissa sänkykaupoissa vähän nuuskimassa ja koeistumassa/makaamassa. Ovathan ne aika kalliita. Onhan niitä kivan näköisiä ja tuntuisia. Kokonaiseen uuteen parisänkyyn menee kyllä jotain 2500 ja 4000 euron väliltä.

Eikä heti löydetty patjaa kaupasta. Meille suositeltiin vain huonon tuntuisia ja ne vähätkin vaihtikset maksavat paljon enemmän kuin luulin. 2000 euroa pelkästä patjasta?? Alkuperäinen hinta 2800??

Patjoja pitäisi kokeilla realistisesti, mutta jos kysytään, mikä on minun nukkuma-asentoni, niin se on se, että polvi on suussa. Ei molemmat polvet, se olisi sikiöasento, vaan yksi polvi. Toinen jalka on suorana. Erittäin koukistunutta jalkaa ei koskaan mainita nukkuma-asentojen analyyseissä. Onko se muka niin harvinaista?

Kun löytää sen oikean kaupan niin sitten sujuu. Onneksi saatiin 30 pros. alennus joustinpatjasta, niin meni noin 1500 euroa plus 30 vanhan kantamiselle ja poistamiselle. Ehkä 6 viikkoa kestää. Oikein hollantilainen merkki Auping, se onkin ikivanha perheyritys ja ne patjat tehdään oikeasti Hollannissa. No onhan se nyt komeaa. Myyjä mainitsi, että jos tilaa jonkun Kiinassa valmistettavan, se tietysti seilaa merikontissa pari kuukautta ja ne ruiskutetaan täyteen hyönteismyrkkyjä, tosi kiva.

Yksi päivä marketissa soi niin hyvä musiikki, että meinasin jäädä sinne kuuntelemaan biisiä. OIi harmi myös jättää kärryt katoksen alle ja lähteä, kun ulkonakin soi hyvä biisi. Ne olivat joitain olisiko 2000-luvun rockhelmiä, jotka olin hieman unohtanut. Aloin heti antaa anteeksi uudemmalle musiikille, että on siinäkin oikein hyviä joukossa. Oletko huomannut, että James Bluntin Wisemen kuulostaa ihan Elton Johnilta? Koskettavasti melodia nykäisee ylöspäin ja falsettiäänen puolelle ihan kuin jossain... Tiny Dancerissa. Se on se ”got to ask yourself the question: where are you now”. Piti tarkistaa netistä, kuka se oli. Aika lailla Elton Johnin tyyliä, hämmästyin, en ollut itsekään huomannut ennen kuin nyt maitohyllyllä, kun ensin rupesin arvuuttelemaan, että mikä Elton Johnin biisi täällä soi.

Kävimme isossa ostoskeskuksessa Saksassa, eli Centrossa Oberhausenissa. Katsoin tosi paljon vaatteita. Monesta paikasta löytyi semikivoja puseroita ja neuleita, joita olisin voinut ostaa, jos vain olisi vähänkään tarve.

Housut olivat tällä kertaa huonoja. Hollannissa lahkeet ovat useimmiten aivan liian pitkät minulle, ja Saksasta löytyy helposti sopivia. Mutta nyt olikin vain jopa liian lyhyitä! Kun menin istumaan pallille, ne olivat jossain puolivälissä pohjetta. Kun selasin toisistakin hyvän värisistä housuista koko ison pinon, se oli ihan naurettava: ainoa pituus oli 28 jokaisessa! 

Ei jatkoon. Toppaliivit olivat kyllä tosi in, niitä oli joka paikassa.

Tämä on parempi.

Kaulaliinoille on paljon käyttöä. Vanhani ovat vuodelta nolla, joten sain kyllä nyt ostaa uutta.

Etsin myös välikausitakkeja. Taisi olla liian myöhäistä, kun 90-prosenttisesti joka kauppa tursusi toppatakkeja, sellaisia -30 asteeseen sopivia ihan kuin täällä sellaista koskaan olisi.

Löysin taskuallakan ensi vuodeksi. Ja sopivan kokoisen sydän-kakkuvuoan.

Kotona tein talvivaatteiden inventaarion. Huomasin, että housuja on tarpeeksi eikä haittaa, etten löytänyt nyt yhtään. Huomasin, että myös talvipuseroita on tarpeeksi ja onneksi ostin vain 2 vaatetta. Ja huomasin, että minulla on siis ainakin 4 toimivaa välikausitakkia nyt jo, joten voin ihan milloin vain heivata vanhan 20-vuotiaan kuluneen retaleen etsimättä sille korvaajaa. Se on enää psyykkinen ongelma, etten pääse ikuisesta lempitakistani eroon.  

Lopuksi söimme ravintolassa ulkopuolella ravintolakadulla. Kanavan takana on jopa maailmanpyöräkin nykyään. 

Kyllä oli täyttä lauantaina ostoskeskuksessa, ja siellä on akustisesti aika kauheaa, kakofonia, kuten muistelinkin. Silti säilyin ihmeen hyvin järjissäni. 

15 tuhatta askelta tuli käveltyä. Nyt meidän molempien puhelimet mittaavat sitä kunnolla. Selvisi, että mieheni noin 13 tuhatta askelta on minun yli 15 tuhatta askelta. Sen verran lyhemmät jalat minulla on.