torstai 26. tammikuuta 2023

Tumma tammikuu ja karvakaverit


”Seinään pää ja uudelleen, sitä rytmissä päivittäin mä teen.” Hassisen koneen nerokkain lause. Kuvaa mun elämää. On piristävää kuulla näitä punk-lauluja. 

Piristystä tarvitaankin, kun kahden viikon rankkasateen jälkeen luvattiin kahden viikon poutaa ja aurinkoista, mutta sen sijaan tulikin kahden viikon harmaa pilvi. Lämpötila nollan tienoilla, ja välillä siitä hämärästä pilvimassasta leijailee yksittäinen lumihiutale.


Tämä tammikuu on ollut Hollannin mittaushistorian viidenneksi märin, eli sitä vettä on oikeasti losottanut. Viime viikon lumirintama toi oikeat hanget suureen osaan maata, mutta juuri meiltä idästä lumipyrystä puuttuikin yllättäen kaistale ja meillä on ihan kalju maa. Räntää kyllä satoi jonkin aikaa, mutta se ei kertynyt vaan suli saman tien.




Joten on pimeää, hämärää, kylmää. Aika ankeaa.


Ja jännää on, että yöpakkasista huolimatta aivastuttaa ja allergia kutittaa kurkussa. Kyllä, siitepölykausi on käynnistynyt. Pähkinäpensas kukkii täysillä, seuraavaksi leppä.


Hyvä ja helppo eli jonkun toisen tekemä ruoka ilahduttaa aina. Kerran käytiin oman kylän kreikkalaisessa. 





Seuraavalla viikolla tilattiin kotiin poke bowl ja ebi tempura, ja naureskelin taas sushien nimiä huonona vitsinä.



Yksi aamu töissä päässäni alkoivat soida voimallisesti ”Still loving you”:n säkeistöt, lähinnä sävelmänä, koska en muista puoliakaan lyriikoista oikein. Uhkasin työkaveria, että ”sun kannattaisi laittaa radio lujemmalle, koska jos et laita, niin mun on pakko alkaa laulaa Scorpionsin Still loving youta isoon ääneen! Valitan ja sori!” Alkoi radiota kuulua.



Viikonloppuna luin maratonina, työn alla Hernesniemen Aivokirurgin muistelmat. Siitä on todettu, että teksti on hieman kökköä kuin kouluaine konsanaan, eli kirjallisista ansioista ei nyt ole kyse. Mutta sisältö lienee monelle kiinnostavaa monelta kantilta. Huom. lukijan pitää kestää ällöt jutut vuotavista verisuonista ja kallon poraamisista. 


Lopulta siinä oli leikattu niin monta sataa aneurysmaa, että näin jo unta, että kolme kansainvälistä huippuluokan neurokirurgia oli tauolla tai lomalla ja sysäsivät minulle kasan potilaita, että leikkaapas sinä noi kuntoon sillä välin. Huokailin, että no niin kai sitten, aina mun pitää kaikki hoitaa. Otin niiden potilaskansiot ja leikkailin yhden toisensa perään leikkausjonosta kuntoon, että hoh hoijaa, aneurysmaa riittää.


Myös toisen unen muistan, jossa oli paljon projektia ja touhua. Ryhdyttiin syömään jossain ruokalassa ja mieheni kysyi, mitä otan ruokajuomaksi. Kuljin lasi kädessä kohti tiskipöytää ja sanoin, että ”mulla on tässä mukissa vähän pinaattikastkkeen jämiä ja sen alla omenasosetta, anna mä laimennan tätä vedellä niin siinä on mulle hyvä mehu.” Hyi yök.



Oikeana projektina sain valmiiksi 1000 palan palapelin. Kaikki palat olivat tallella. Yhtään ei ollut onneksi tarttunut kissan takapuoleen ja vaeltanut ovesta kadulle, vaikka elikko kiehnäsikin kasassa alkuvaiheessa.


Enää nämä 2 palaa jäljellä. Ehkä nyt voin uskoa, että saan tämän valmiiksi.


Kissaystävämme Dorus toi sitten vihdoin parhaan kaverinsakin meille kylään. Ne asuvat samassa taloudessa. Meistäkin on kiva, jos myös oranssia kollia Juliusta voisi silittää välillä. Se on säikky ja halusimme opettaa sille, ettei meitä tarvitse pelätä. Nyt sekin ymmärtää luottaa meihin ja alkaa kehrätä meillä kaikessa rauhassa.





Julius käy matolle makaamaan ja vetelee itseään hauskasti etutassujen kynsillä pitkänä. Sillä on silkkinen turkki. Sillä on sellainen turkki, johon jää urat, jos vetää sormilla. Voisi kammata sellaisella zenpuutarhan haravalla. 




Kyllä ovat kissat erilaisia. Luulimme Doruksen kohdalla, että se pelästyisi kolahduksia ja yhtäkkisiä ääniä, mutta se ei yhtään hätkähdä mistään metelistä. Se voi maata tiskipöydällä sähköisen kahvimyllyn vieressä, vaika siitä lähtee korvia raastava ääni! Eikä se pelkää pölynimuriakaan. Sen sijaan Julius säpsähtää juuri tyypillisesti kaikkia rasahduksia.


Julius tulee mielellään sohvallekin makailemaan, ja syliin.





Kollit kulkevat omilla teillään, eivät ne yleensä vietä aikaa yhdessä. Mutta välillä ne sattuvat yhteen. Julius naukuu takapihalla ja Dorus tulee etuovesta ja päästämme molemmat sisälle, että ”katsos kuka tuttu täällä on” ja hei miu mau.




lauantai 21. tammikuuta 2023

Suomen viisukandidaatit


Yhden trendin huomaan nettikommenteissa, jotka tulevat ympäri maailman. Suomelta halutaan vihdoin suomenkielinen viisu. Esim. Cicciolinalla ja Ram pam pamilla oli vankka kansainvälinen kannattajajoukko, mutta kahtena edellisvuotena takavasemmalta tuli englanninkielinen rokki ylivoimalla ohi. Siinä asetelmassa ei muuta voinut.
 

Aika on ylipäätään kypsä suomenkieliselle. Pyydän unohtamaan sen klassisen itsesäänselvyytenä pidetyn argumentin, ettei vaan voi lähettää suomenkielistä kappaletta viisuihin, koska se ei muka menesty kielen takia. Se ei ole totuus, vaan humpuukia. Kyllä suomenkielinen menestyy, kun kappale on tarpeeksi vahva ja erottuva. 


Olen nähnyt kansainvälisten viisufanien hoilaavan netissä suomeksi mukana mitä vain UMK-kandidaattia, joka saa heidät innostumaan, kuten nuo alkulauseissa mainitut. Tämän vuoden kandidaateissa on muutenkin 4 suomenkielistä ja vähemmistönä 3 englanniksi.


Esim. tältä Ylen sivulta voi käynnistää kaikkien kappaleiden videot: https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/57-jW13z0rXB


Minun pitäisi laittaa itselleni paremmuusjärjestykseen viisut nyt kun kaikki 7 ovat ulkona ja olen niitä miettinyt. Katsotaas.


Keira - No business on the dancefloor


Dancefloor yeah. Sujuva nykypoppi, kelpo sävellys, amerikkalaisen kuuloista laatua, radiosoitettava, hyvää nuorisomusiikkia. Itsevarma esiintyminen ja laulutaitoa. (Ja tosi nätti toi mintunvihreä mekko.) Ihan kivaa äänenkäyttöä sekä huiluinstrumenttilisää erikoisuutena. Mutta mulle liian tuotteistettu tai etäinen kappale, ei henkilökohtaista sanomaa (paitsi se yleis, että ”ole rohkea”). Nuorelle laulajalle hyvä tilaisuus näyttää taitonsa ja kasvattaa uraansa.


3 pistettä



Benjamin - Hoida mut 


Benkku viettelee kuumassa kasvihuoneessa. Kansainväliset raaditkin yllättävän positiivisia - ei että ”mitä hittoa hää kiehnää”, vaan että ”poika osaa tanssia” ja ”kyl on sensuellia” (ja ”älä ny syö sitä orkideaa, se on myrkyllinen”). Okei, hyvä. Erittäin selvästi 80-lukulainen sävel tarttuu korvaan herkästi ja on mukavan nopea disco. Oikein hauskan kuuloinen. Pienet kysymysmerkit laitoin siihen, kuinka luontevaa on sekoittaa kaksi lausetta englantia suomen sekaan, mutta se ei näytä olevan ongelma esim. englantilaisten korvissakaan. Ehkä jonkun mielestä nämä retrokasarikaiut on nykyään jo kuultu, mutta kyllä ne minulle kelpaavat edelleen. Koska tämä jää niin tehokkaasti päähäni soimaan, luokittelen tämän onnistuneeksi kappaleeksi.


4 pistettä



Robin - Girls like you


Tämä onkin kai sitten 70-luvun groovya ja pulputuksia. Korkealta laulua. Kyllä tämän parissa viihtyy jammaillen ja ihan jees. Mutta lopulta aika toisteinen ja käy itselleni tylsäksi, ja sanoituskin on jotenkin niin lattea taikka kliseinen, ettei mikään saa kiinnostumaan. Jää keskinkertaiseksi tuotokseksi. Lisäksi huomaan muutamalla kuuntelulla, että taustakuoron ”aahuu”-huutelut alkavat ärsyttää korvaani ihan aktiivisesti, ikävä kyllä. Se ei ole Robinin syy. Artistillahan on takanaan huikeaa suomenkielistä hittihistoriaa, ja ura jatkukoon tämän jälkeen toivottavaati muistettavammilla kappaleilla, millä tahansa kielellä.


2 pistettä



Lxandra - Something to lose 


Voi ei näitä taiteilijanimiä. Hidas kappale taikka balladi. Sellaisella on aina vaikea vakuuttaa tai olla voittaja tai erottua joukosta. Tämä kuitenkin iski minuun tunteen tasolla. Turha sössöttää järjellä vastaan argumentteja, jos se liikuttaa. Sävellyksessä on minulle sopivasti kaikkea. Se on ilmava ja orgaaninen, ei kökön strukturoitu. Vaihteleva, muttei niin sirpaleinen, etteikö siitä saisi kiinni. Ei puserretun väkisin taiteellinen, vaan luonnollinen. Lyriikoissa tilaa tulkita. Sopivasti dramatiikkaa eli kasvua, muttei mahtipontisuutta. Yksinkertaisesti kaunis.


4 pistettä



Käärijä - Cha cha cha


Ei tullut cha cha chata, vaan industrial teknometalia. Ja juuri kun ei enää jaksa kuunnella huutoa, kappale kevenee leijailevaksi diskoksi. Hitti löytyi. Pakko lähettää tämä euroviisuihin, tämä on niin kreisi. Alku jysähtää ja tässä on energiaa. Ihan uniikki tapaus, joka taatusti erottuu joukosta. Mestariteokset ja voittajat herättävät tunteita ja jakavat mielipiteitä, eli suurin osa on haltioissaan, mutta jotkut inhoavat tätä syvästi. Myös kansainvälinen yleisö on puulla päähän lyöty, mutta siinä mielessä, että rukoilevat Suomea lähettämään tämän outouden. Tämä on sellainen ihmisiä yhdistävä erikoistapaus, että vaikkei tämä ole minunkaan tyylilajiani, tässä vain on se jokin, joka saa hymyilemään ja valitsemaan tämän. 


5 pistettä



Kuumaa - Ylivoimainen


Voi kun tämä on symppis. Jotenkin tulee puskista ihan taviksena, peruskappaleena, mutta ilahduttaa silti ja on sittenkin niin kiva ja sisältää kaikenlaisia pikku suvantokohtia ja taukoja ja vaihteluja, välttäen liian toisteisuuden. Tässä kai sanotaan olevan 90- tai 2000-luvun poppityyliä. Jotain vilpittömyyttä ja kotikutoisuutta ja söpöt bändin pojatkin videolla. Loppujen lopuksi huomaa, että onpas tosiaan yllättävän hyvä kappale. Radio- tai festarihitti Suomelle nyt ainakin.


4 pistettä



Portion Boys - Samaa taivasta katsotaan


Voi ei voi ei voi ei. Kuinka kökkö sanoitus. Eikö tämä edes ole ironiaa? Tiedän, että bändin tyylilajina onkin tarkoitus olla junttidisko, mutta pitääkö tämän sanoituksen olla ihan vaan tunkkaisen tympeän vanhanaikaisen huono? Vieläkö nykyaikana tuollainen konsepti elää, että ”mainitaan hei Euroopan maita ja poimitaan niistä joku hassunhauska klisee. Ja hei Suomesta hei mainitaan Kimi Räikkönen hei”. Minä vuonna se olikaan, kun se viimeksi oli hyvä formuloissa, en muista? Eli ilahtuuko edes Suomi tästä kun sekin kohta on vanha jo syntyessään? Tämä kappale on tarkoitettu korkeintaan hoilattavaksi Mantan patsaalla vodkapullon juomisen jälkeen sitten kun Suomi on voittanut jääkiekon kisat. Eikä euroviisuissa. En kestä. Mitä UMK:n raati ajatteli kun tämän sinne otti? Että saa tällä urheilukansan mukaan kiinnostumaan musiikista, euroviisuista ja kulttuurista?


1 piste



Eli järjestys on:


1. Käärijä - Cha cha cha

2. Benjamin - Hoida mut

3. Lxandra - Something to lose

4. Kuumaa - Ylivoimainen

5. Keira - No business on the dancefloor

6. Robin - Girls like you

7. Portion Boys - Samaa taivasta katsotaan




sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Valo ja Haisu Oy

Tönkkösuolattu sonni. Mistä näitä ajatuksia tulee. Kaikki johtunee uudesta migreenilääkityksestäni.

Toimintakyky: on olemassa. Mutta olen mä vähän hidas. Ja erittäin keskittymiskyvytön. 

Mennee ohi. (Tuo ei ollut kirjoitusvirhe eikä savoa, vaan verbin tapaluokka potentiaali. Savoksi: Suattaapa mennäkkii.)


Pikselivirhe. Jalassa. Siltä se tuntui kun vähän tuikkasi ihossa yhdessä kohtaa yöllä. Nehän lupasivat pistelyä raajoissa. Tuntui kuin yksi piste vain ilmoittaisi itsestään kokonaiskuvassa, eli pikselivirhe.


Yöllä pääni oli tosi vilkas. Tämä ei ainakaan rauhoita jatkuva kohinaa. Yöllä esim. näin visiona sellaisen mustan murisevan koiran, joka tuli kohti ja katsoi synkästi kulmain alta, ja sillä oli M.A. Nummisen naama. Aika pelottava.


Ja sitten muistan kun jossain kansansadussa ”Susi sanoi: Onpas tosi maukkaat siskokset, nami nami”. Se söi siis siskoani ja minua.


Yöllä keksin myös tällaisen ajatuksen. Miksi ei ole niin, että jos on naimisissa, niin joka vuosi juhlitaan hääpäivää ja saa aina uuden sormuksen lisää. Mitä enemmän vuosia naimisissa, sitä useampi sormus. Ja niitä pitäisi aina kantaa. Saa jakaa eri sormille ja käsille, jos alkaa tulla ahdasta. Jollain voisi olla vaikka 36 sormusta. Varsinaiset vuosirenkaat.



Jos jotain voisi toivoa tältä vuodelta niin sitä, ettei olisi vain loputon velvollisuustemppurata, vaan että saisi ja osaisi rentoutua ja tehdä kivoja asioita.


Nyt tein oikeasti vikat joulutortut. Suomalainen luumuhillo loppui.


Kävin kampaajalla turisemassa. Sen jälkeen keksin, että mennäänkö sinne marokkolais-välimerimarkettiin niin saadaan ruokaa. Haettiin perinteinen satsi tsatsikia, shaslikia, seesamleipää, peppadewta, fetatahnoja, viininlehtikääryleitä - ja nauriita mulle.


Paistoi jopa aurinko päivällä ja käytiin kävelyllä. Ja sitten taas sataa täysillä. Paljon rankkasadetta ja myrskyä ollut monta viikkoa. Aina töistä lähtiessä saan ajaa ruuhkaisella moottoritiellä pilkkopimeässä vesiroiskeessa, missä näkyy vain pisaroita ja lamppujen kirkkaita heijastuksia märässä asfaltissa. Ällöö.


Kohta suurin sadekausi on ohi ja kuulemma talvi tulee takaisin yöpakkasineen.



Saatiin kissanaapureilta joululahja, joku outo hajustelaite, joka laitetaan töpseliin ja epäiltiin, että mikähän turhake. Se onkin onneksi ihan eleetön ja pieni pönttö, johon laitetaan vahapaloja, jotka se lämmittää hissukseen, ja sitten tulee huonetuoksua. Onkin ilahduttavaa, että on tuoksua. 


Nyt ollaankin jo ihan koukussa, kun selattiin sen esitettä, mitä kaikkia ihania vaniljan ja marjan ja hedelmän ja hattaran tuoksuja saakaan, ja tilattiin lisää vahapaloja ja vielä upean näköinen lasinen monivärinen pönttö, joka tulisi olohuoneeseen, ja toi toinen menisi ylös makuuhuoneeseen. 




Paketti tuli. Haisu ja Valo Oy! Oikein hieno. Ihan yhtä upea kuin esitteen kuvassa. Ooh. Pastellisia sateenkaaren värejä heijastelee, vähän kuin saippuakuplassa.


Tuhlataan ihan turhaan, mutta toisaalta teki kovasti mieli hyviä haisuja (varsinkin viime viikon döfiskatastrofin jälkeen...) ja tuntuu, että se on investointi hyvinvointiin. Ei ole tietoisesti ajatellut, että mitä jos kotona tuoksuisikin koko ajan tosi hyvältä.




Paljon lukeville ilmestyy joka vuosi Helmet-lukuhaaste. Tuoreeseen Helmet 2023 -listaan sijoitin kätevästi kaikki markkinoilla olevat 3 kirjaani. Näihin kohtiin ne sopivat hyvin: 


8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

Vakosamettia ja karkkisadetta - lapsuuden kasvukertomuksen miljöönä Hyvinkää


13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

Vakosamettia ja karkkisadetta. Kannessa ja sen valokuvakollaasissa on runsaasti värejä. Karkkisade viittaa 80-luvun uusiin räikeisiin väreihin, jotka korvaavat 70-luvun ruskean ja oliivinvihreän muodin. Kirjassa on ajankuvaa molemmilta vuosikymmeniltä.


15. Kirjan nimessä on ja-sana

Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia / Vakosamettia ja karkkisadetta


29. Kirjassa on minä-kertoja

Niin vahva kuin olen / Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia / Vakosamettia ja karkkisadetta


31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

Niin vahva kuin olen. Violetissa kannessa loistaa tähtitaivas, symbolina kriisin jälkeisestä uudesta vapaudesta ja toivosta.


40. Kirjassa hylätään jotain

Niin vahva kuin olen. Siinä hylätään aviomies - nyt saa riittää. Kirja kertoo avioerosta.


42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Niin vahva kuin olen / Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia / Vakosamettia ja karkkisadetta


50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Haagan kirjastojen Sari on suositellut kirjaston insta-tilillä kirjaa Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia, joka on humoristinen, päiväkirjamaisen poukkoileva kokoelma havaintoja tottumisesta uuteen asuinmaahan.


Lisätietoja kirjoista kirjailijasivullani www.liisarauhakoski.net




keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Puuhasteluja ja döfiskatastrofi

Uusi on vuosi. Miten kummassa on jo niin eri vibat kuin viime vuonna. On oltu ahkeria. Meilasin Haagiin suurlähetystöön ja sain ajan passinhakuun. Ostin jo kaksi e-kirjaa. Siivottiin joulukamat pois. Vaihdettiin vuodevaatteet. 




Aloin koota palapeliä, mikä oli aikomuksena jo koko syksyn. Tein magneettirunon, kun sattumalta löysin sanapalat kaapista. Niin ja etätöitä ja oikeita töitä on tehty. Ja lääkkeitä tilattu apteekista. Eli olen jo siirtänyt kokonaisia vuoria parissa päivässä. Jatkuuko tämä tällaisena eli mikä mulla on?



Joululahja siskolta



Kissa myös piehtaroi palapelin paloissa, ihan hysteeristä menoa. Niin kauan se on okei kun se makaa vain yleisessä kasassa, jota ei ole erityisemmin lajiteltu.






Juhlittiin uusivuosi. Paistoin uudenvuoden torttuja, eli nyt vihdoin ehdin tekaista kotona luumuhillosta joulutorttuja, mitä en ehtinyt ennen joulua. Hollannin taikinalevyt ovat liian isoja Suomen joulutorttuformaattiin enkä jaksanut leikata ja liimata niitä uusiksi paloiksi, jotta saan pienempiä neliöitä. XL-torttuja tuli.



Tursahtava torttu.

Tämä on meidän oliebollen sitten, korvaa nuo Hollannin uudenvuoden munkit. Niitä en halua. Maistuvat paljon pahemmalta kuin Suomen munkit. Uutenavuotena istuttiin kaverilla parin korttelin päässä simppelisti ja katsottiin yksityishenkilöiden joka suunnassa ampumia kalliita raketteja, jotka nousivat korkealle taivaalle aika upeasti.


Valmista taikinasekoitusta marketissa. Lisää vain vesi ja rusinat.

Juhlajuomana lastensamppanja, koska kokeilen taas uutta migreenilääkitystä, jonka kanssa ei suositella väkijuomia.

Sain koottua pikku videokatsauksen viime marraskuiselta Aruban matkaltamme!

https://www.youtube.com/watch?v=klmDMPFVAsI



Yksi ilta saatiin kykkiä kylppärin alakaapissa, jonka laatikosta hajosi liukumekanismi jo pitkälti ennen joulua. Siinä on sellainen liian hieno kiskossa liukuva teräskisko, josta pullahtelivat kuulalaakerin kuulat ulos ja sitten laatikko jumitti täysin. Allaskaappia ei missään nimessä haluta vaihtaa toiseen, koska se on vasta pari vuotta vanha, siinä on kauniit turkoosit kiiltävät etupaneelit, ja me ostimme silloin netistä maailman ainoita ja viimeisiä hienoja värillisiä kylpyhuonekalusteita, joita ei enää saa mistään.


Vihdoin mieheni oli niin reipas, että hankki rautakaupasta uuden kiskosetin. Sitten yritettiin asentaa uutta kaapin sisään ja laatikon kylkeen - uusilla ruuveilla uutta mallia vanhoihin liian laajoihin reikiin jee. Let me hear you say yeah YEAH. Piti nyrhiä uutta reikää vanhan viereen ja siitä tuli hauiskipu. 


Mutta siitä olin ylpeä, että taas pärjättiin pelkällä minun pienellä työkalumapillani, jossa on aina ollut henkilökohtainen kokoelmani ruuvimeisseliä ym. Se mappi alkoi kai Koneen sponssaamana vetoketjullisena avattavana laukkuna, jonka isä hommasi minulle, ja siihen lisäilin, aina kun jostain sain, lisätyökaluja, ja se on pelastanut minut 12 eri asunnossa opiskeluajoista lähtien ja olen pärjännyt sillä vaikka missä yllättävissä korjaustilanteissa.



Jotenkin mun paras ystävä on myöskin piikki ja näverä. Siellä on sellainen näverä, jolla voi nävertää käsin ruuvinreikää isommaksi, siinä on kärjessä vähän sellaista ruuvin kierteen alkua. En voi kuvitella, että sen nimi voi olla mikään muu kuin näverä, koska sillä näverretään käsin ähertäen. Ja se sileä piikki, onko se vaan piikki, hollanniksi ”priem”.


Laatikossa olevat valmiit reiät piti saada yhdistymään uuteen kiskoon lyhyellä pätkäruuvilla, ja uuden kiskopakkauksen töpöpääruuvit eivät sopineet. Ei ole eka kerta kun improvisoin miehen ruuvi- ja  mutterikokoelmasta yksilölliset ratkaisut etsimällä tuhannen erilaisen joukosta juuri millilleen purevat osat. Kärsivällisyydellä. 


Miehen ratkaisu olisi siinä vaiheessa kiroilla ja lähteä rautakauppaan ostamaan jotain uutta, mutta ei. Suu suppuun. Nyt etsitään hiljaa ja luottavaisesti ne sopivat ruuvit yksitellen kokeilemalla, kunnes ne löytyvät. Tietysti ne löytyvät.



Perjantaina kotona oli döfiskatastrofi. Kärsin migreenistä koko työpäivän, ja kun vihdoin tulin kotiin, jo etuovella haisi aivan järkyttävältä liuotusaineelta. Huusin heti ovelta, että voi luoja, mikä täällä lemuaa. Joo, mies oli käynyt rautakaupassa hankkimassa jotain tarranpoistajaa eli liiman irrotusainetta ja pessyt sillä keittiön ovenkarmista muka häiritseviä teipin jälkiä, jotka ovat olleet siinä kautta aikojen. Pyörävarastossa makasi vielä vanha remonttilakana, jolle oli tippunut sitä ainetta, ja siellä oli pensseli, joka oli muka pesty, ja ne haisivat molemmat. 


Laitoin etikkaa lautaselle, laitoin suitsukkeet puhisemaan, laitoin paksun suitsukekeilan palamaan, ja aina vaan haisi. Muistelin sitä väitettä, että ”ihmisen nenä tottuu mihin tahansa hajuun 3 minuutissa” - ei kyllä tottunut, jokainen hengenveto oli kärsimystä. Minusta tuntui siltä, että haluan akuutisti muuttaa jonnekin muualle asumaan, koska täällä ei kestä olla. Mitä maksaisi yö hotellissa?



Tungettiin remonttilakana pesukoneeseen, pestiin se runsaalla pesuaineella ja hajusteella - ja sen jälkeen lakana haisi edelleen järkyttävältä ja lisäksi haisi sekä pesukone, kylppäri että yläkerta. Mies vei lakanan ulos pihapöydälle tuulettumaan. Sitten pestiin pesukonetta tyhjänä pesukoneen puhdistusjauheella ja etikalla ja 95 asteen ohjelmalla. 


Vain ilmassa tuulettaminen auttoi lakanaan lopulta ja pensseli heitettiin pois.


Noin vuorokauden kuluttua pahin oli haihtunut kämpästä yleisen tuuletuksen, suitsukkeiden ja ilmanraikastimien, ruuanlaiton, elämisen ja spontaanin ilmanvaihdon myötä. Yh, kauhein kokemus pitkään aikaan.