Valo ja Haisu Oy

Tönkkösuolattu sonni. Mistä näitä ajatuksia tulee. Kaikki johtunee uudesta migreenilääkityksestäni.

Toimintakyky: on olemassa. Mutta olen mä vähän hidas. Ja erittäin keskittymiskyvytön. 

Mennee ohi. (Tuo ei ollut kirjoitusvirhe eikä savoa, vaan verbin tapaluokka potentiaali. Savoksi: Suattaapa mennäkkii.)

Pikselivirhe. Jalassa. Siltä se tuntui kun vähän tuikkasi ihossa yhdessä kohtaa yöllä. Nehän lupasivat pistelyä raajoissa. Tuntui kuin yksi piste vain ilmoittaisi itsestään kokonaiskuvassa, eli pikselivirhe.

Yöllä pääni oli tosi vilkas. Tämä ei ainakaan rauhoita jatkuva kohinaa. Yöllä esim. näin visiona sellaisen mustan murisevan koiran, joka tuli kohti ja katsoi synkästi kulmain alta, ja sillä oli M.A. Nummisen naama. Aika pelottava.

Ja sitten muistan kun jossain kansansadussa ”Susi sanoi: Onpas tosi maukkaat siskokset, nami nami”. Se söi siis siskoani ja minua.

Yöllä keksin myös tällaisen ajatuksen. Miksi ei ole niin, että jos on naimisissa, niin joka vuosi juhlitaan hääpäivää ja saa aina uuden sormuksen lisää. Mitä enemmän vuosia naimisissa, sitä useampi sormus. Ja niitä pitäisi aina kantaa. Saa jakaa eri sormille ja käsille, jos alkaa tulla ahdasta. Jollain voisi olla vaikka 36 sormusta. Varsinaiset vuosirenkaat.

Jos jotain voisi toivoa tältä vuodelta niin sitä, ettei olisi vain loputon velvollisuustemppurata, vaan että saisi ja osaisi rentoutua ja tehdä kivoja asioita.

Nyt tein oikeasti vikat joulutortut. Suomalainen luumuhillo loppui.

Kävin kampaajalla turisemassa. Sen jälkeen keksin, että mennäänkö sinne marokkolais-välimerimarkettiin niin saadaan ruokaa. Haettiin perinteinen satsi tsatsikia, shaslikia, seesamleipää, peppadewta, fetatahnoja, viininlehtikääryleitä - ja nauriita mulle.

Paistoi jopa aurinko päivällä ja käytiin kävelyllä. Ja sitten taas sataa täysillä. Paljon rankkasadetta ja myrskyä ollut monta viikkoa. Aina töistä lähtiessä saan ajaa ruuhkaisella moottoritiellä pilkkopimeässä vesiroiskeessa, missä näkyy vain pisaroita ja lamppujen kirkkaita heijastuksia märässä asfaltissa. Ällöö.

Kohta suurin sadekausi on ohi ja kuulemma talvi tulee takaisin yöpakkasineen.

Saatiin kissanaapureilta joululahja, joku outo hajustelaite, joka laitetaan töpseliin ja epäiltiin, että mikähän turhake. Se onkin onneksi ihan eleetön ja pieni pönttö, johon laitetaan vahapaloja, jotka se lämmittää hissukseen, ja sitten tulee huonetuoksua. Onkin ilahduttavaa, että on tuoksua. 

Nyt ollaankin jo ihan koukussa, kun selattiin sen esitettä, mitä kaikkia ihania vaniljan ja marjan ja hedelmän ja hattaran tuoksuja saakaan, ja tilattiin lisää vahapaloja ja vielä upean näköinen lasinen monivärinen pönttö, joka tulisi olohuoneeseen, ja toi toinen menisi ylös makuuhuoneeseen. 

Paketti tuli. Haisu ja Valo Oy! Oikein hieno. Ihan yhtä upea kuin esitteen kuvassa. Ooh. Pastellisia sateenkaaren värejä heijastelee, vähän kuin saippuakuplassa.

Tuhlataan ihan turhaan, mutta toisaalta teki kovasti mieli hyviä haisuja (varsinkin viime viikon döfiskatastrofin jälkeen...) ja tuntuu, että se on investointi hyvinvointiin. Ei ole tietoisesti ajatellut, että mitä jos kotona tuoksuisikin koko ajan tosi hyvältä.

Paljon lukeville ilmestyy joka vuosi Helmet-lukuhaaste. Tuoreeseen Helmet 2023 -listaan sijoitin kätevästi kaikki markkinoilla olevat 3 kirjaani. Näihin kohtiin ne sopivat hyvin: 

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista

Vakosamettia ja karkkisadetta - lapsuuden kasvukertomuksen miljöönä Hyvinkää

13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs

Vakosamettia ja karkkisadetta. Kannessa ja sen valokuvakollaasissa on runsaasti värejä. Karkkisade viittaa 80-luvun uusiin räikeisiin väreihin, jotka korvaavat 70-luvun ruskean ja oliivinvihreän muodin. Kirjassa on ajankuvaa molemmilta vuosikymmeniltä.

15. Kirjan nimessä on ja-sana

Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia / Vakosamettia ja karkkisadetta

29. Kirjassa on minä-kertoja

Niin vahva kuin olen / Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia / Vakosamettia ja karkkisadetta

31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas

Niin vahva kuin olen. Violetissa kannessa loistaa tähtitaivas, symbolina kriisin jälkeisestä uudesta vapaudesta ja toivosta.

40. Kirjassa hylätään jotain

Niin vahva kuin olen. Siinä hylätään aviomies - nyt saa riittää. Kirja kertoo avioerosta.

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Niin vahva kuin olen / Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia / Vakosamettia ja karkkisadetta

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä

Haagan kirjastojen Sari on suositellut kirjaston insta-tilillä kirjaa Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia, joka on humoristinen, päiväkirjamaisen poukkoileva kokoelma havaintoja tottumisesta uuteen asuinmaahan.

Lisätietoja kirjoista kirjailijasivullani www.liisarauhakoski.net