Sateenkaaren värisiä visioita

Nyt kun oli niin kivaa tehdä palapeliä pitkästä aikaa, vannoin itselleni, että ryhdyn siihen taas useammin. Se on minulle optimaalista rentoutusta. Se rauhoittaa täysin. 

Ja jos joku pieni ääni väittää, ettei minulla ole sellaiseen aikaa, niin kröhöm, näköjään minulla on kyllä usein aikaa selata päämäärättömästi internettiä A:sta Z:taan. Kai siitä liikenee jokunen hetki palapelille. Ei sitä tarvitse paahtaa kerralla valmiiksi eikä käyttää siihen tunteja joka ilta, vaan voi istahtaa vartiksi sen ääreen laittamaan vaikka viisi palaa paikalleen. Mutta siihen on myös helppo koukuttua ja sitten vain etsii paloja usean tunnin ajan ja nollaa aivot.

Facebookissa alkoikin tulla ehdotuksia palapeliharrastajien ryhmistä. Liityin yhteen englanninkieliseen kansainväliseen; joka näkyykin olevan täynnä jotain kanadalaisia, saa nähdä olenko siellä oikeassa paikassa ollenkaan. (Kanadalaisethan ovat kuulemma aina niin kohteliaita, joten järkytyin, kun yksi jäsen lähes kiroili siellä, että sai vihdoin tämän ison haastavan ”f**king puzzlen” tehtyä - hän olikin nimestä päätellen hollantilainen nainen! Ehe ehe!) 

Huomasin, että siinä palapeliryhmässä on 125 tuhatta jäsentä! Ja on siellä muunkin maalaisia kuin pohjoisamerikkalaisia. No, sillä määrällä sinne tuleekin päivittäin paljon uutta.

Ehdin nähdä siellä heti ensialkuun aivan upeita inspiroivia palapelejä, sateenkaaren värisiä, loistavan liukuvärisiä, oli se sitten maalaus kierreportaista tai pöllöstä fantasiaväreissä ja neonväreissä. 

Jotka saivat minut tajuamaan, että haluan tuijottaa juuri tuollaisia kuvia esim. pimeässä talvella, jolloin kärsin väri- ja kauneusvajeesta ikuisesti mustaharmaan maiseman takia. Jos ostan uutta palapeliä niin pliis, sen pitää olla juuri tuollainen väri-ilotulitus, maksimaalisen täynnä kirkasta väriä tai makeaa pastelliväriä. Se on terapiaa talvella, kun sellaisen kokoan.

Nukahtaessani näinkin jo kauniita visioita päässäni, yhä uudestaan erilaisia kirjavia sateenkaaren värisiä palapelikuvia ja ihastelin värejä niissä.

Sitten päästiin iltaretkelle katsomaan, kun kermis-markkinoita isoine tivolilaitteineen rakennetaan. Rakennustyömaat on hauska nähdä, kun laitetta nousee vähitellen. Vähän absurdistista, outoja rakenteita keskellä keskustaa.

Ankeriasta.

Turskapalaa.

Siellä on kyllä ihan uskomaton melutaso, huomasin heti kun kävimme syömässä kalakojulla. Miksi jo päivällä huvilaitteidenkin omat ämyrit pitää vääntää niin kovalle, ettei koko alueella voi puhua kaverinsa kanssa normaaliäänellä? Iltaa kohden yleensä ne laitetaan vieläkin lujemmalle, ja lisäksi DJ:t soittavat baarien edessä aivan hirveän lujaa, toinen toisensa päälle kilpaillen kakofoniassa. 

Ja jos nyt kokonaan jätetään erityisherkkyys pois laskuista, niin mikä on normaalin ihmisenkään intressi siihen, että joutuu HUUTAMAAN koko illan muille koko alueella? Tai intressi saada kuulovaurio? Miksi kaikki konsertit, festarit ja DJ:t ovat nykyään kuulovaurio-tasolla? Kuka sitä haluaa oikeasti?

Maanantaina siellä alkoi Kroegentocht keskipäivällä. Eli baarikierros. Se tehdään niin, että ensin jonotetaan lähtöpaikkaan, maksetaan osallistumismaksu, joka oikeuttaa yhteen juomaan jokaisessa osallistuvassa kapakassa, saadaan leimakortti sekä t-paita, jossa on selässä lista baareista. 

Sitten aletaan t-paita päällä kulkea keskustan baarista toiseen. Niitä on noin 10-15. Leimakorttiin kerätään leimat todisteeksi, että on ottanut juoman kaikissa. Voihan siellä ottaa limunkin, mutta kyllä pääasia tässä kaikille on kaljan kittaus. Ja parin tunnin päästä on juonut noin 12 kaljaa ja toikkaroi pitkin markkinoita siinä kunnossa, maanantaina iltapäivällä.

Me hyödynsimme markkinoita lähinnä syömiseen. Illallisen kokkaamisen sijaan kävelimme tai ajoimme keskustaan ja söimme jotain törkeää roskaruokaa markkinakojusta.

Poffertjes-letut olivat erinomaisia. Valkoinen vuori on kaikki tomusokeria.

Olipa helle, illallakin vielä hikoilutti kun oli edelleen 28 astetta. 

Lasten autoradan äärellä totesimme, että ilmeisesti lähes kaikkia on huijattu lapsena samalla tavalla: laitettu autoradan pikku ajoneuvoon ja käsketty kääntämään ratista kunnolla mutkissa, jotta ”auto pysyy tiellä”. Ja sitten on lapsi tarkalleen ja vakavana ”ohjannut”. (Kunnes on ehkä joku kerta uskaltanut olla ohjaamatta ja todennut, että eihän se olekaan totta, että auto tottelisi kuskia.) Näin on käynyt ainakin miehelleni, minulle ja pomolleni, kaikki eri maissa.

Olisin myös halunnut syödä meksikolaista kojusta, vaikka quesadillan, mutta huomasimme, että se koju olikin kiinni jo toisena päivänä. Kolmantena päivänä meksikolainen oli kokonaan hinattu pois. 

Minulla on vain se teoria, että he eivät saaneet yhtään mitään myytyä ja luovuttivat. Meinaan ekana iltana näin, että siellä istui tyttö täysin tylsistyneenä eikä yksikään asiakas lähestynyt kojua. Silti minusta on outoa, kun he ovat maksaneet kalliit osallistumismaksut kuudeksi päiväksi, että he laittavat laput luukulle jo toisena päivänä. Ei sieltä kukaan muu yrittäjä poistu kesken.

Innostuin täysin niistä kirkkaanvärisistä palapeleistä ja rupesin selaamaan nettiä läpi, että mitä meiltä saa ja saako niitä upeimpia kaunistuksia, joita läähätän. Paikallisessa lelukaupassa riitti yksi katsaus hyllyyn todetakseni, että livekaupasta en saa mitä haluan.

Listasin palapeliryhmästä pari merkin nimeä, jotka mainittiin erityisen kauniiden kohdalla, ja katselin tyylejä. Löysin yhden erityisen kirkasvärisiä tekevän merkin, Enjoy Puzzles.

Homma lähti sitten vähän lapasesta ja tilasin kuusi erilaista, kaikki upean värikkäitä. Ne ovat niin hienoja. Niitä tulee olemaan hauska tehdä. 

Yksi on jopa puinen, en edes tiennyt ennen tuota facebook-ryhmää, että puisiakin on. Kolme on 500 palan ja kolme 1000 palan.

Ohjasin lähetykset postin pakettiautomaattiin, koska ne olivat tietysti muutoin tulossa ovelle aina aikoina, jolloin kukaan ei ole kotona. Sujuvasti toimi automaatti. Ne eivät ole Hollannissa vielä niin yleisiä kuin Suomessa.

Ensin tuli tämä karkkiaiheinen väri-ilottelu. Melkein mahtui pyörälaukkuun.

Sitten seurasivat kaikki muut upeudet.

Kissat tykkäsivät pahvilaatikoista tietysti.

Ja palapelitkin tuli nuuskittua ja hyväksyttyä hännän heilautuksella. Jip varmaan jo odottaa, että alamme koota niitä yhdessä.

Enempää en nyt tästä manioidu kuitenkaan eli en osta enempiä uusia ennen kuin olen koonnut nämä kaikki!

Olen jo päättänyt, että ensimmäisenä otan käsittelyyn Latte Art Kittens -palapelin. Sen saan tehdä jo ennen talvea. 

Ja no, jos muita tulee jo tehtyä ennen kuin se talvi varsinaisesti alkaa, niin sitten aloitan kierroksen alusta talvikuukausina. Minua ei ole koskaan haitannut koota yhä uudestaan samoja palapelejä.