Leffoja, työmokia ja eläinlääkäri

Olen juuri tällainen, että en jaksa kuunnella mitä pääministeri puhuu, vaan keskityn toteamaan, että kato, sillä on melkein saman muotoinen nenä kuin Ronald Plasterkilla, josta ensin meinasi tulla pääministeri. 

Uuden pääministerin etunimi on Dick. Saavat englantilaiset taas nauraa.

Töissä tein klassisen mokan, että lähetin 70 ihmisen listalle sähköpostin liitteenä taulukon, paitsi että en liittänyt sitä taulukkoa. Tämä on ihan pakollinen moka kaikille toimistotyöntekijöille, tehtävä ainakin kerran elämässä. Näen onneksi koko ajan muitakin, jotka harrastavat samaa. Sitten vaan ”sori” ja taulukko perään. 

Seuraavaksi tein ajatusvirheen ja kirjoittelin asiaa väärälle alihankkijalle - oho, ei se ollutkaan heidän hommansa vaan toisen tiimin. Sori.

Sitten paras. Minulle oli sovittu kahdenkeskinen kokous ja olin niin NOLO, menin koputtelemaan ovelle TUNNIN LIIAN AIKAISIN ja ajoin edellisen vieraan jo huoneesta pois ennen kuin todettiin, että olenkin liian aikaisessa. Itse tapaaminen lopulta meni kyllä asiallisesti.

Tämä on vastikään tapahtunut toisenkin kerran, kun valmistin kiireellä illallista keittiössä, että on valmista sopivasti kun mieheni tulee. Nyt on kaikki menossa uuniin kun hän tulee klo 19 jälkeen - mutta eikä, kellohan tulee vasta 18! Olen tunnin liian aikaisessa tehnyt ja suunnitellut KAIKEN KOKO AJAN! Katsoen kelloa monta kertaa. Ei sytyttänyt.

Kissat piti viedä vuosirokotukseen. Ne ovat pentuna saaneet rokotussarjan ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun meidän piti viedä niitä lääkäriin. Jännittävää kaikille. 

Meni ihan hyvin. Ei tarvinnutkaan stressata sitä, että miten kissat saa kuljetuskoreihin, koska mieheni vain otti ne yksi toisensa perään, hops, sinne niin ja ovi kiinni. 

Autossa oli ikävää, ne mourusivat koko ajan. Onneksi ajomatka ei ole kuin muutama minuutti. Auto oli se pahin osuus. Jotkut sanovat valinneensa eläinlääkärin naapurikylästä, koska siellä on halvempaa kuin meillä. Mutta jos eläin inhoaa autossa matkustamista, niin se säästö rasittaa sen mielenterveyttä. Tämän kauemmaksi emme mene.

Yksitellen lääkäri otti ne pöydälle, perusterveystarkastus, rokotuspiikki niskaan ja punnitus. Uskomatonta, miten ne siellä punnitaan: lääkäri asettaa kissan vaakalevylle, päästää irti, ja tadaa, kissa istuu vain paikallaan tyhmänä. Kotona ne lähtevät heti liikkumaan ja kävelevät pois laatikosta, jos yrittää katsoa lukemaa.

Janneke 4 kiloa ja Jip 5,7. Aika hurja ero. Kysyimme, onko Jip ylipainoinen. Ei se ole. Se on vain iso. ”Eri mallin kissa kuin siskonsa.”

Odotushuoneessa.

Turkkikuvioinnin kartta, jonka piirsin. Molemmilla erilaiset läikät, ja vielä eri kyljissä erilaiset.

Kyllä tunnen, kun nämä 5,7 kiloa plösähtävät jalkani päälle yöllä.

Janneke hulluna kissanminttulelusta.

Prinsessa pitkäkoipi

Löysin kaksi leffaa, jotka menevät jopa meillä Venrayssa! Molemmat sellaisia, että mieheni ei varmastikaan halua kanssani niihin: lällyromanttinen suhdedraama It ends with us / Se päättyy meihin, ja Pixarin piirretty lapsille, Inside Out 2. Voin kyllä mennä yksin. Sepä virkistävä idea. 

Enkä todellakaan välittänyt siitä, että menen yksin lastenleffaan. En antanut sen häiritä. Ihminen saa mennä katsomaan ihan mitä haluaa. Minua kiinnostaa psykologia ja se, miten siinä on käsitelty tunteita tarinallisesti. Tiesin useista analyyseistä ja ihan aikuispsykologien tekemistä reaktiovideoista, miten Osa 1 on tehty ja mistä on kyse. En ole onnistunut näkemään sitä koskaan.

Joku vuosi meillä oli kotona kuukauden Disney Channelin tilaus ja luulin saavani katsoa Osa 1:n sieltä, mutta EI, ”Disney ei näytä sitä ohjelmistossaan koska se on Pixarin eikä Disneyn leffa”. Vaikka niillä yhtiöillä on yhteys. Pian sen jälkeen Disney Channel päättikin sisällyttää Pixarin leffat tarjontaansa. Tyhmät.

Hyvin ymmärtää osan 2:kin irrallaan. Oli se ihan kiva ja kirjava. Mutta ei nyt mikään suurin spektaakkeli. Heh, siinä on kaksi ”päänsisäistä” naishahmoa, joilla on sininen tukka. Nyt joku luulee, että värjään tukkani Pixarin takia.

Toinen leffa oli Se päättyy meihin. Kiinnostuin siksi kun olen nähnyt siitä keskusteluja kirjaryhmissä. Koska se on joku bestseller-romaani. Josta on oltu monta mieltä, hyvä vai huono. Ja nyt se oli filmattu ja sitä haukutaan rankasti kliseiseksi ja ennalta-arvattavaksi ja lällyromanttiseksi ja Yle antaa sille 1 tähden viidestä, jee. Mutta kyse on kuitenkin parisuhdeväkivallasta, mikä on mielenkiintoinen aihe ainakin minun psykologiakiinnostukselleni. Rakastan sellaista, missä kaltoinkohdeltu nainen sisuuntuu ja voimaantuu ja lähtee.

Olipa kuuma salissa. Siellä varoitettiin, että meillä ei sitten ole ilmastointia ja lämmin ilma nousee ylös, joten harkitse menetkö salin yläosiin istumaan. Istuin keskellä ja hikoilin. No, elämme helteisiä aikoja ja se täytyy kestää.

Ei se nyt NIIN huono ollut. Toki kliseinen, ja ohjaus oli joissain kohdissa kökkö siirtymä takaumiin. Mutta siinä oli: selkeä juoni, selvä moraalinen opetus, ja ihan kivan eksentrisiä hahmoja. Ja myöskin niitä kauniita ihmisiä ja kauniita luksusinteriöörejä, pinnallisesti. Yleisönä oli lähinnä teinityttöjä.

Olin tyytyväinen kuitenkin, että katsoin sen. Oli se nyt vähintään kohtuullinen.

Alussa tuli tietysti mainoksia, ja visuaalisesti upealta näytti ainakin Wicked, joka perustuu Wizard of Ozin tarinoihin, siinä on se vihreä noita pääosassa. Nykyään visuaalit ovat niin uskomattomia leffoissa, ei pysty erottamaan katsooko jotain oikeasti filmattua vai  tietokoneella luotua. Tuossa oli niin kauniita satulinnoja ja fantasiamaisemia että. Sen voisi talvella mennä katsomaan jo sen värimaailman ja kauneuden takia, vaikka se onkin lasten leffa sekä kliseinen hyvän ja pahan taistelu -teema, jotka eivät niin innosta actionleffoissa.

Aikuisten puolen mainoksena tuli jotain ihme mukasensuellia seksishaibaa, leffa jota en missään nimessä haluaisi nähä. Ai joo, se oli Emmanuelle, joku uusi Emmanuelle. Hyh. Ihmiset katsovat niin outoja leffoja. Tai sitten itsestäänselvänä pidettyä räiskintää ja mäiskintää ja tappamista ja ampumista. Tai jotain kauhua. Sitä Hollywood-actionia on ylisuurin osa meidänkin leffateatteristamme aina, jotain tylyä supersankarimachoilua.

Jip: "Puhu tassulle."

Perjantai-iltana töiden jälkeen oli työpaikan illanvietto. Meillä on uusi osaston pomo ja hän halusi jatkaa perinnettä käydä porukalla pizzalla Venlon keskustassa ison projektin jälkeen. No sinne sitten.

Se oli sikäli vähän haaste, että sinne tuli lopulta vain kourallinen ihmisiä ja se tarkoittaa, että minunkin on pystyttävä olemaan aktiivinen juttelija, jotta kaikilla on hauskaa. En voi katsella ja kuunnella vierestä laiskana, kun joku puhelias porukka hoitaa kommunikoinnin. Extra bonus levelinä siellä oli portugalilainen, jonka johdosta yleiskieli oli englanti. Tulipahan harjoiteltua. En ihan turhaan puhu englantia kuumehoureissani, vaan tarvitsen sitä oikeasti välillä.

Ravintola oli mukavasti sisustettu ja yllättävän iso pizza-pastapaikka. Otin pizza hawaiin. Siellä sen ananaksen uskalsi ottaa, koska ne variaatiot olivat muutenkin kaukana aidosta italialaisesta. Oli makeaa mansikkapizzaa mascarponen kanssa, bubble tea -pizzaa, pizza ranskikset, pizza döner jne. kansainväliset ja hollantilaiset pervot reseptit.

Minua kyllä kiinnosti Special Coffees -listalla ollut popcorn-kahvi! Se pitäisi kokea joskus. Mutta päätettiin, ettei oteta siellä jälkiruokaa vaan mennään Maasin rannalle ottamaan jäätelöt.

Ja sitten vielä cocktailia / mocktailia isolla terassilla, joka on veden ääressä betonirapuilla. 

Siinä jutellessa selvisi hyödyllisiä asioita kuten se, että Venlossa on 2 Skybaria, kaikkien kännikokemuksia teiniajoilta, se kuinka vaikeaa on lausua portugalia oikein - mikään ei ole sitä miltä kirjoitettuna näyttää -, selvisi Costa Rican lentävät torakat ja muut tropiikin hyönteiskokemukset, ja se että pomo haluaisi ostaa vintagetraktorin. Suosittelin Valtraa ja hän tunsi merkin ja tiesi, että uusina niitä saa tilata kaikissa cooleissa väreissä yksilöllisesti.

Kysyin, mitä hän sitten tankkaa kun alkaa kulkea vintagetraktorillaan töihin joka päivä. Ihan vaan dieseliä normaalilta huoltamolta kuulemma. Luulenpa kuitenkin, että tämä on haave, jota ei oikeasti toteuteta koskaan. Hän haluaisi myös ostaa kylänsä kirkon ja perustaa sen tornin sisälle seinäkiipeilykeskuksen.