Paahdetta Suomessa

En muistanut ollenkaan, että savotta. Lomalta palattua kämppä tuntuu niin pölyiseltä, että pitää imuroida ja pyyhkiä. Ja pyykit ja laukkujen purku. Tuulettaa. Ostaa ruokavarastoa. Sitten vasta valokuvat ja byrokratiat.

Viikko Suomessa vierähti nopeasti ja tekemistä riitti. Mehän emme sitä varsinaisesti tilaa, että olisi 30 asteen helle kun me menemme sinne. Mutta se tapahtuu joka kerta. Sama se onko heinäkuu, elokuu vai nyt kesäkuu, aina sieltä ilmestyy odottamaton pitkä ja kuuma jakso. Yöt kääntyilen hikoilevana nakkina. 

Ja sen se tekee, että ei kyllä tee mieli saunaan sellaisella helteellä, ja sitten saunan käyttö vanhempieni luona jää yhteen kertaan yhtenä viileämpänä päivänä. Se on harmi, koska kävisin mielelläni saunassa silloin kun kerrankin olen Suomessa.

Positiivinen ylläri oli, kuinka hyvin kissat sopeutuivat sillaikaa lomahoitajaan, joka kävi meillä kotona päivittäin. Hän sai ne houkuteltua kissan namuilla lähelle ja leikitettyä. Päivien kuluessa ne alkoivat hakea silityksiä ja lopulta jopa Janneke meni pötkyläksi ja antoi silittää. Hyvässä hoidossa ne olivat. Saatiin kivasti kuvia ja viestejä hoitajalta. Tämä oli ihan virallinen rekisteröity maksettu yrittäjä, jolla on koulutus kissojen ja koirien terveydenhuoltoon ja paljon kokemusta eläimistä.

Tosin onhan se aika pitkä aika olla vuorokausi yksin kämpässä, jossa ei tapahdu mitään sillaikaa. Kissoilla kävikin vähän aika pitkäksi ja ne murtautuivat vaatekaappiin liukuovea työntämällä ja riipivät alas yhden mekon.

Saippuakuplat olivat hauskoja myös hoitajan kanssa.

Alkuun pidettiin myöhästyneet juhannusjuhlat ja syötiin kuistilla nakkia, perunasalaattia, uusia perunoita, silliä, hedelmiä, mansikoita ja mansikkakakkua koko perheen kesken.

Hyttynen tuli jo minuutissa inisemään, yritin suojautua hupulla, ja siinähän se poseeraa. Tyypillisen suomalaista.

Juhannuslippu laskettiin salosta ja viikattiin. Meillä ei muuta lippulaulua ollut kuin ”nuppi, nuppi, lipputangon nuppi isoisän päähän putosi”. Se oli Lapinlahden linnut 80-luvulla.

Tämän laulun muistin yhtäkkiä autossa sillon kun ajoimme törkysen varhain Schipholiin. Muistin kaksi täysin outoa asiaa: Lipputangon nupin ja senkin, kuinka siinä kappaleessa aina musiikki keskeytyi ja ”isoisä” kommentoi jotain puhumalla väliin, esim: ”Kukas minua löi?” Ja toinen outo oli, että yhtäkkiä tiesin sen, kun Juice Leskinen laitettiin tekemään tunnuslaulu Linnanmäen mainokseen vuonna 1991 ja siinä oli kohta ”Borgbacken Borgbacken Borgbacken Borgbacken”. Ja että se oli valssi. Ja että kyllä siinä selvästi kuului, että se on Juicen ääni. Ja että tunnelmallinen kappale sai kehuja monilta.

Schipholin remontoitu kahvila oli vihdoin avattu.

Hollannin silliä myynnissä kylmäpakkauksessa tuliaiskaupassa.

Mennessä pienet katastrofit: Schipholin D-terminaalissa alkoi ujeltaa palohälytys eli evakuointikäsky. Käytävällä vaeltavat lentokapteenit alkoivat soitella kännyllä toisilleen, että ihan tosissaanko nyt pitää mennä ulos. Vähitellen väki vaelsi kohti hätäovea, ihan siinä Finnairin portilla oli yksi. Jostain ilmestyi työntekijöitä oranssiliiveissään näyttämään tietä. Hitaasti pullonkaulasta tungettiin jonossa yksitellen kapeasta ovesta, joka päättyi betonisiin ulkorappuihin. Lopulta olimme alhaalla lentokoneen edessä ja joku toi siihen köysisysteemit, joilla rajattiin alue, jolla joukon on turvallista seistä.

Harvemmin sitä seistään ulkona kentällä.

Palokuntaa tuli sireenein D-terminaalin alkupäähän lisää ja lisää. Myös muita virallisia ajoneuvoja ajoi pitkin kenttää. Lopulta eteemme ajoi rajavartiosto ja sanoi megafonilla, että tie selvä, saatte palata rakennukseen.

Muuten hyvä, mutta hälytysnauhaa ei saatu sammumaan. Se puhui koko ajan monella kielellä naisäänellä lujaa, että mene ulos hätäuloskäytävästä. Lennon boardingia ei siten saatu kuulutettua portilla ollenkaan, vaan näytöltä vain katsottiin, että jahah, nyt se on auki. Lento ei tämän johdosta myöhästynyt ollenkaan, mikä on hyvää tuuria.

Muutama päivä myöhemmin Hollannin uutisissa luki, että D-terminaalissa oli taas ollut väärä hälytys ja pitäisi ehkä selvittää, onko järjestelmässä jokin vika, kun oli jo toinen tapaus viikon sisään.

Toinen törkeä seikka oli, että portin vieressä isolla infonäytöllä luki ”sää Helsingissä” ja siinä komeili, että räntää ja miinus kaksi / plus kaksi. Sitten huomasi pienen tekstin, että se oli huhtikuun säätiedotus. Hyvin pitävät sitä myyttiä yllä, että ”Suomessa on aina kylmä”. Jotkut turistit kyllä luulivat näin, koska Helsinkiin tuli tyyppejä talvitakeissa joiltain lennoilta.

Menossa helteeseen, ja näyttävät +2 astetta...

Koko Hangonniemi näkyy.

Tuolla on Helsinki-Vantaan kiitotiet.

Ja Helsingissä oli hirveä viivästys matkatavaroissa. Kuusi eri lentoa oli samalla hihnalla, ja aina joku myöhempi lento kaahasi meidän eteemme eikä Amsterdam liikkunut vieläkään. Lopulta koko Amsterdam sammutettiin pois näytöltä ja tuli kuulutus, että se tuleekin nyt hihnalle 4 eikä 5. Kirjallisesti sitä ei lukenut yhtään missään. En tiedä, kuinka moni missasi laukkunsa vain tiedon puutteessa. Kuulutettiin anteeksipyyntöjä laukkuruuhkasta. Yli tunti seistiin siinä.

Viikko oli pitkälti auringon paahdetta ja ohjelmaan mahtui retkiä siskoni ja hänen miehensä kanssa: Suomenlinnan piknik, uintireissu Vantaan Kuusijärvelle ja yleistä Helsinkiä.

Eväitä Suomenlinnaan hankittiin Kauppahallista ja torilta. 

Vanha kauppahalli.

”Kalmarin jalka” oli vähän pelottava ilmoitus.

Suokki-lautta tuli. 

Auringolta sai suojautua tosissaan. Hetkeksi unohdettiin se rantakalliolla, kun puun varjo siirtyi meistä pois emmekä reagoineet liikkumalla emmekä kääriytymällä huiveihin. Jälkikäteen alkoivat kyynärvarret ja kämmenselät punottaa.

Lokit vievät pullasi jos et pidä varaasi koko ajan.

Vähän tuuli, mutta kun se paahde.

Suomenlinnassa on useitakin söpöjä kahviloita ja terasseja.

Matkan osa 2 seuraa pian!