Kylmää, ruokaa ja jalkavaivoja

Varasin fysioterapian vasemmalla jalkaterälleni. Siihen sattui liikaa aina kun menin rappuja alas. Könkkäsin oudosti ja hitaasti, koska en terävältä kivulta voinut kulkea rappuja normaalisti alas ottamalla päkiällä vastaan. Asettelin jalan varovasti littanana askelmille, sillon ei tullut kipua. Tätä jatkui ainakin kolme viikkoa. Google ehdottaa rasitusvammaa mutta tosiaan, hah hah, tämä alkoi silloin kun en kävellyt yhtään mihinkään ja möllötin sohvalla. 

Fyssarille mennessä jalkakipu tietysti loppui juuri sinä päivänä. Ei sattunutkaan enää rapuissa, vaikka kuinka kävelin. Tuntui siinä vielä arkuutta painellessa. On siinä joku mystinen nivelten ärsytys ollut. Ruvettiin sitten hoitamaan polvia, koska niitä pistää usein rapuissa. Vaihdellen oikeaa tai vasempaa ja tällä hetkellä molempia. Sain rappusharjoituksia. Ja jos haluan kasvattaa reisilihasten voimaa, mikä auttaisi polvien nivelsiteitä, niin saisi välillä kyykätä.

Miehelleni tuli ikävän kuuloinen paksu räkäinen flunssa. Olen vilpittömän kiitollinen siitä, että minulle se ei ole tullut. Se on maailman ihme, se on upeaa. Vähäsen välillä turisee nenä minullakin, mutta ei se ole mikään pöpö, vaan tavallista talviärsytystä.

Joulun purku oli kypsässä pisteessä. Viimeiset päivät ennen loppiaista aloin ajatella, että nyt hemmettiin toi kuusi, nyt se on nähty, haluan tilaa. Pakattiin kestokuusi ullakolle. Nyt vasta 13. päivä kunnalla oli joulukuusien keräyspäivä, jolloin aidot kuuset sai heittää kadunvarteen.

Tähti on ympärivuotinen koriste.

Joulunamua vielä.

Mieheni sai työpaikan joulupaketissaan marenkiruusukkeita ja kermavaahtospraypullon. Näin netissä kuvan marjatortusta ja siitä se idea sitten lähti. Sehän on tunnettua, että voi hyvin nopeasti tehdä kakun valmiista kakkupohjasta. Laittaa päälle kermat ja marengit ja hankkii jotain marjoja. Pakastemarjasekoitus vaikka. 

Kauniit marjat pakkasesta.

Sitten vielä tajusin joskus keskellä yötä, ettei se taida ihan toimia niin, että laitan koko kakun valmiiksi ja yritän säilyttää siitä loppuja jääkaapissa seuraavaan päivään. Varmaan kermavaahdot alkavat valua. Joten se on pakko puolittaa heti alkuun ja tehdä tuoreeltaan kaksi kertaa, samantien syötäväksi. Kiva tuli ekasta puolikkaasta.

Lauantaina tein toisen puolikkaan kahvitauolle. Hyvät marjasekoitukset ne olivat pakkasesta. Kermavaahtopullo ei vain sillä lopukaan, että tursottaa yhden kakun täyteen. Marengit sain onneksi menemään kaikki.

Janssen ja Janssenin poika kävivät taas tsekkaamassa viemäriä. Koska monena päivänä suihku ei vetänyt ja vessat kurluttivat. He ovat käyneet varmaan 5 kertaa parin kuukauden aikana ja aina viemäri on sinällään vapaa eikä saada selvyyttä, miksi se välillä lakkaa vetämästä. Eivät myöskään myöntäneet, että katuviemärin tasolla voisi olla mitään ongelmia viime aikojen tulvista johtuen. ”Janssenin poika” oli se, että hänellä oli mukana hyvin nuoren oloinen oppipoika.

Hankin lohta ja hämmästyin. Norjalaista nahallista fileetä saa lähikaupasta 22 euron kilohintaan, jos ostaa 500 gramman suurpakkauksen. Sitä ihan samaa tuotetta myydään vieressä pienemmässä paketissa, 200 tai 250 grammaa. Ja pienempänä yksikkönä sen kilohinta onkin 32 euroa! Onpa oudon suuri ero. Otin isot pakkaukset ja pakastin ne palat, joita ei kahdessa päivässä käytetty.

Ihan tosissaan tuossa 500 gramman pakkauksessa lukee, että se on tarkoitettu 4 hengelle. Eli 125 grammaa per henkilö. Surkea pala. Jos suomeksi guuglaan, niin lohta suositellaan tarjottavaksi noin 200 grammaa per henkilö.

Lehdessä luki, että tämä joulukuu oli Hollannissa aivan hirveän pimeä ja harmaa. Aurinkotunteja oli jotain 26 tavallisen keskiarvon 56 sijaan. Jos se selittäisikin tämän loputtoman unentarpeeni. Talviuni. Mahdollisimman suuri sesonkivaikutus. 

On ollut aika väsynyttä ja innotonta oloa, mutta nyt sentään euroviisut alkavat kiinnostaa. UMK-kandidaatteja seurataan. Norjan ensimmäiset semit olivat kohtalaisen huonot, samoin Liettuan.

Viime viikolla alkoivat täkäläisittäin hirmupakkaset eli yöllä oli noin -6 viikon verran ja päivällä lähellä nollaa. Sade loppui. Viima puhalsi idästä kylmänä. Ainakin tulvavedet pääsivät laskemaan päivä päivältä. Mietin, että samalla ne kaikkialla seisovat vedet jäätyvät ja enpä tiedä, mikä kaikki siitä seuraa. Hollantilaiset alkoivat kaivaa esiin luistimia.

Itäviima olikin ihan viiltävän jäätävä naamassa. Kävelimme rundia töissä silti, aamupäivällä satoi kauniisti lunta hiutaleina ja iltapäivällä oli aurinkoista ja ihan ohutta lunta parkkipaikalla. Mutta sieltä tuli sellaista tornadoluokan tuulenpuuskaa ihan brutaalisti päin, niin että se veti pipon läpi ja viilsi poskiin. Olen tottunut paljoon suomalaisena, mutta tuo oli hirveän kylmä. Lehdet sanoivat, että ”tuntuu kuin -10 ... -15”. Se oli ihan totta.

Nautin auringosta ne pari päivää kun paistoi.

Lämmittävä kaakao.

Kävelin kauppaan ja oli edelleen kylmää. Katu on kaivettu auki koulua vastapäätä, ehkä siinäkin on joku maansiirtymä rankkasateista, siinä oli maa kuopalla kun aiemmin katsottiin. Siellä täällä sateet ja korkea pohjavesi ovat aiheuttaneet reikiä maaperään Hollannissa.

Oli sitten muutama todella kylmä yö peräkkäin ja hollantilaiset luistelivat radoilla, jotka saatiin nopeasti jäädytettyä yön aikana siellä täällä. Periaatteessa oli paljon peltoja ja niittyjä, jotka olivat tulvaveden alla ja jotka saattoivat jäätyä turvalliseksi luistelujääksi.

Sitten kääntyi tihkusateeksi taas. Juuri kun rupesin vähättelemään, että äh, minulla on aina hikistä kaupoissa joten enpä nyt otakaan pipoa ja kaulaliinaa mukaan, kun vain autolla mennään kaupoille, niin rupesikin satamaan räntää. Sitten olin ilman pipoa ja kaulaliinaa räntäsateessa.

Lunta ja räntää tosiaan tulee tämä viikko ja joka yö pakastaa.

Varusteet päälle vaan toistaiseksi.