maanantai 26. kesäkuuta 2023

Loman kissat, kävelyt ja suppailut

Suomessa jotkut juhannukset. Ei ole juhannusta täällä eikä mökkiä. Työpäivä toimistolla koko perjantain, vikaan minuuttiin saakka hommaa ennen lomaa.

Sentään terdellä hyvä kesäloman aloitus. Käytiin syömässä ja Irish coffeella. Kirkko tuli hulluksi, kellotornista alkoi kuulua teknoa ja konserttia. Joku pimputti kelloja Aviciin tahdissa. Valtavat kajarit mökäsivät aukion yllä.




Julius oli yhtenä iltana pitkään meillä, mau mau. Tuli syliin sohvalle. Mutta miksi pitää raapia kynsillä suoraan mun mahaan ja levitellä niitä varpaita vain siksi kun on kivaa. Sitten se rauhoittuu ja nukahtelee, ja sitten pitää istua hiljaa ja odottaa kunnes unet on nähty. Siitä ei poistuta, kun on kissa sylissä. 





Toisella kerralla se nukahti pöydälle ja sitten tunki itsensä ja pebansa pieneen nenäliinakoriin.




Ukkossateita on odotettu. Yhden päivän koko Hollanti oli rankkasateinen ja ukkosmyrskyissä, mutta me olimme juuri pilvien välissä, oli täysin kuivaa ja 31 astetta. Mutta kaksi päivää myöhemmin oli meidän vuoromme saada kunnolla rankkasadetta. Koko illan losotti monta tuntia peräkkäin, ilman ukkosta. Oikein hyvä. 


Rikkaruoho on kasvanut jo minun korkuisekseni. Jätin sen paikalleen, koska se sentään kukkii.

Toisaalta poistin ämpärillisen turhaa.


Kävin iltakävelyllä. Näin matkalla 4 eri kissaa. 1 niistä juoksi suoraan minua kohti, että ”silitä, ystävä!” Vähän paijasin, se oli harmaa ja todella ilmava. Hyvin kevyt turkki. Se heittäytyi lähes heti selälleen jalkoihini. Uskomaton luottamus. Toiset kissat vain luikkivat omia teitään. Mustavalkoinen, muhkean pitkäkarvainen oli tuttu. Se ei ilmeisesti ilahtunut kun tervehdin sitä ”Hei, paksukainen!” Se katsoi epäluuloisesti.


Koiran ulkoiluttajia oli myös liikkeellä joka nurkassa. Ironisesti mietin: On se hirveää, kun ihmiset tervehtivät. Ei saa introvertti olla omassa kuoressaan, kun koirapariskunta sanoo hei. Ja uskomatonta vielä, jopa nuori nainen pyörän selässä katsoi silmiin ja sanoi hello. Englanniksi?? Olisiko jopa joku amerikkalainen ekstrovertti. Eivät hollantilaiset nyt sentään pyörän selästä usein tervehdi jalankulkijaa. Mikä lie hörhö, on tämä nyt törkeää kun tervehditään.



Tässä juhlitaan kyltein uutta vauvaa. Mees ei ole ”mies” vaikka siltä kuulostaa viroksi.

Paljasjalkakengät toimivat hyvin.

Fun Beach oli hauska. Maauimala Roermondin lähellä. Lämmöllä muistelin sitä, kun olimme siellä jonain vuonna helteellä ja kiipeiltiin kelluvalla radalla. Nyt oli tulossa 32 astetta ja mietin, että se olisi hyvä biitsipäivä. 


Tulipa sinne populaa, mutta mahtuuhan sinne myös tosi paljon, kun koko pikkujärven jokainen syrjä on käytössä uimarantana. Liput pitää nykyään ostaa online etukäteen, paikan päällä ei ole kassamyyntiä. Kai niillä joku maksimimäärä vierailijoita on asetettuna.


Keskellä suihkuaa iso suihkulähde, on lasten ranta, iso kelluva kiipeilyrata, on kioskeja ja ruokatiskejä, on nurmikkoa ja hiekkarantaa, on polkuveneitä ja kanootteja. 






Ja sieltä saa vuokrata myös sup-lautoja, joten voisin vihdoin suppailla, mistä olen puhunut 4 vuotta, että olisi kivaa toisenkin kerran. Mieheni ei halunnut, vaan sai sitten ottaa valokuvia. Yllättävän helppoa se lopulta oli, pitää tasapaino seistenkin. Ja aina voi mennä polvillaan jos on epävarma. 


Saapi nähdä, mikä lihas liikkui eli missä alkaa tuntua jomotusta myöhemmin. Kyllä siinä saa aika moni kehon osa töitä.



Ja menoks.


En mulannut. Tämä oli vapaaehtoinen rantautuminen uinnin kautta.



perjantai 23. kesäkuuta 2023

Yön mysteerivieras

En saanut yhtään unta helteisenä yönä, jolloin makuuhuoneen ikkuna oli auki. Sitten kuului ulkoa ensin pienen koiran haukuntaa, sitten pari käsittämätöntä vinkaisua ja sitten hyvin läheltä, meidän tai naapurin pihasta, jatkuvaa pientä kahinaa ja kolahtelua. Onko siellä joku murtovaras yrittämässä avata pihaovea?? 

Otin taskulampun. Uudehko taskulamppumme on onneksi ihan hirveän voimakas. Näen: keskellä pihaa joku kissa polulla katsoo loistavin silmin valoon. Ja kolina kuuluu muovipakkausten jätesäkistä, joka nojaa meillä seinään nurkassa. Valokeila ei ihan ylety siihen.


Millä näen yläikkunasta aivan talon viereen, kun siinä on kiinteä hyttysverkko, joka estää minua kurottamasta päätä ja taskulamppua ulos? Revin varovasti hyttysverkon kulmaa tarrakiinnityksestä irti. Joo, joku eläin puuhaa jätesäkin kimpussa. Näen harmaan peräpään ja luulen, että siinä on toinen kissa. Tyhmä, varo ettet tukehdu muovinpaloihin kun revit siellä jotain! Mutta miksei se pelästy ja pysähdy, kun loistan siihen valoa? Sitten kuuluu omistuista kakomista ja luulen, että se on jo saanut kurkkuunsa jotain ja pitää pelastaa.


Menen alas, avaan oven. Mikä siellä puuhaa? Se onkin iso siili. Immuunina kaikelle sirkukselle se puhisee ja syö jotain pääpuoli kokonaan säkkiin tunkeutuneena. Se on repinyt aukon säkin pohjaan. Haisee grillivartaan pakkauksen marinadille, ja jugurttipurkkikin on melkein ulkona säkistä. Siili ei suostu tulemaan ulos säkistä, vaan roikkuu aukossa ja jatkaa: ”nam nam nam.” Hirveää pihinää ja tuhahtelua se pitääkin, unohdan aina kuinka outoja ja kovia ääniä siileistä lähtee.




Revin säkkiä lisää auki paljain käsin ja nostelen sitä, tartun jopa siilin kylkiin paljain käsin, koska piikit ovat litteinä eivätkä puolustusasennossa, ja ravistelen sen varovasti ulos. ”Menehän. Ei ole hyvää muovi sulle. Mulla ei ole sulle ikävä kyllä liharuokaa tarjota, mutta tossa olis lautanen vettä.” 


Suljen revityn säkin pihalaatikkoon kannen alle. Siellä on liian niukasti tilaa, koska muovisäkit haetaan vain 2 viikon välein ja pakkausjätettä kertyy paljon. Mutta parempi alkaa pitää kaikki ruualta haisevat säkit kannen alla, koska yhtä hyvin niitä voivat repiä myös kissat yöllä ja harakat päivällä. Keräyspapereita voi mieluummin pitää ulkona talon nurkalla, jos tila loppuu. Se ei sentään houkuttele eläimiä.




Sillaikaa ilmestyy kissa Julius ja livahtaa sisälle maukumaan ja saan kantaa sitä keittiöstä ulos, koska kello on 3 yöllä. Pihassa oli alun perin joku muunvärinen kissa. 


Täällä on nyt jonkun haukkuva koira, paksu siili ja 2 kissaa. Ja nukkua pitäisi eläinsirkuksen sijaan.


päiväsaikaan


illalla:


Tulen kotiin töistä ja menen mieheni viereen sohvalle istumaan. ”Mitä ratinaa täällä kuuluu? Kenen maha kurnii?” ”Eiks se ole joku vaan rankkasateen ääni tuolta ulkoa.” ”Varmaan.” Mieheni lähtee kauppaan, istun yksin, ja taas kuuluu jotain kurinaa. Ei oo mun maha! Mitä tämä on? Mikä TÄÄLLÄ on?


Sillon muistan, että mieheni oli yöllä epävarma siitä, ettei siili vain tullut sisään. ”Oliks toi väliovi auki koko ajan?” ”Oli.” ”Eihän se tullu sisään?” ”Ei täällä näy ketään.” Tarkastin pyörävaraston laidat. Ei tosin nähty sen myöskään poistuvan pihaan. Oli pimeää ja kannettin koko ajan Juliusta ulos.


Silloin valkeni aivan selvästi aivoissani: se siili ON täällä sisällä. Se on tuolla sohvan alla ja pitää kurinaa. Se pitää saada pikaisesti ulos. Sillä on nälkä ja jano. Se raukka on ollut sisällä loukussa loppuyön ja koko päivän, kun olimme töissä.


Julius perhana, mikset kertonut että siili tuli sisään?


En halua heti loistaa taskulampulla ja herättää sitä. En minä sitä yksin voi alkaa metsästää. Jos se alkaa juoksennella pitkin poikin, tarvitaan 2 ihmistä. Hain jo esiin ämpärin, johon sen voisi säilöä, ja nahkaiset puutarhahanskat, joilla voin nostaa piikkipallon piilostaan. 


Olin satavarma, mitä löydän sohvan alta, jo ennen kuin otin taskulampun ja tarkistin asian varovasti kontaten. Jep. Siellähän se, takanurkassa seinää vasten, piikit pystyssä. 


Kutsuin miehen takaisin kaupasta viestein. Tämä pitäisi hoitaa kiireellisesti ensin. ”SE SIILI ON SOHVAN ALLA!!!!” ”Sisälläkö?” ”KYLLÄ!”



Mieheni haki kisssataloudesta heti kissanruokaa siilille ja samalla kissanaapurit tulivatkin auttamaan. Piikkipallo oli puristanut itsensä sohvan ja lattian väliin niin, että sain sen esiin vasta kun 2 miestä nosti sohvaa ilmaan ja minä ryömin sen alle. Siili oli kokopallona eikä halunnut avautua. Olipa se painava, tosiaankin iso yksilö.


Ensin muovilaatikkoon. Ei sitä voikaan tässä ruokkia, kun se vaan sulkeutuu eikä uskalla tulla kuorestaan ihmisen edessä. Laitetaan se pihalle sateeseen, niin se tajuaa olevansa ulkona vapaudessa. Vesilautanen ja kissanruoka sen viereen pihapöydän alle. 


Näin, että se hengittää kyllä pallona. Hetkeksi poistuin, ja se oli lähtenyt.


Toivottavasti se toipuu. Sen illan satoi rankasti, joten ainakin nesteytystä se sai heti luonnosta. 


tutumpi vieras


Tuli mieleen se Muumien Taikatalvi-kirjan ”radamsa”-olio, esi-isäpeikko, jolla oli karvoitus ja tuuheat kulmakarvat ja joka luimisteli tiskipöydän alla. Ja lausui välillä arvoituksellisesti: ”radamsa.” Kun Muumipeikko kerran yritti vastata sille kohteliaasti ”radamsa, radamsa”, olio tuohtui ja meni pois. 


Eli: Siili sanoi yrmeästi ”radamsa” sohvan alla ja silloin tiesin, että siellä on joku.


Onneksi se sanoi edes sen, jotta tajusin sen läsnäolon edes silloin.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2023

Terdeilyä ja virtuaalifestarit

Aamulla huomasin eteisessä sinisen pienehkön sudenkorennon ja yritin ajaa sen ulos, kun lähdin töihin. Se pääsi ulos melko helposti, mutta sillaikaa tuli toinen eläin sisään, Dorus-kissa. Eiih, olen lähdössä, ei täällä voi nyt hengailla. Jouduin kantamaan sen ulos.

Hellettä ja terdejä. On mm. syöty kreikkalaisessa ja juotu Baileys-kahvi. 





Ehdotin olutravintolaa. Pyöräiltiin ja otettiin kahdet kaljat. Kiva kesäilta, terassi täynnä auringon laskussa ja pöytään saatiin kynttilä. Piti ottaa juustopalojakin vielä.






Hauskaa olutvalikoimaa. Olen tuota "Moottoriöljyä" juonut, hyvin mustaa stouttia.


Vesimelonin lisäksi hunajamelonit ovat tulleet kauppaan. 



Hyvä tomaatti-mozzarellasalaatti tuli myös tehtyä.

Kylmään jugurtti-valkosipulikastikkeeseen tulee myös hieman majoneesia, suolaa ja pippuria.

Pesimme talouden kaikki pikkumatot, jotka mahtuvat pesukoneeseen. Ne kuivuvat nyt yhdessä yössä narulla yläkerrassa, kun ikkuna on auki. 




Jouduin tekemään taas yhden ompelutyön, koska mieheni oli repäissyt farkuistaan sisätaskun halki ja irti, miten se on edes mahdollista. No paikkailin minkä pystyin. Ei se korjaustikki näy ulospäin, kun käytin mustaa lankaa tummaan farkkukankaaseen.




Hollannin tunnetuin ja kansainvälisiä artisteja vetävä kolmipäiväinen Pinkpop-festari tulee myös telkkarista lähetyksinä ja osan esityksistä pääsee näkemään kotisohvalta. Johtavat nimet tällä kertaa ovat P!nk, Robbie Williams ja Red Hot Chili Peppers. Välissä on paljon kiinnostavia uusia tuttavuuksia.


Electric Callboy oli hauska ja Daði Freyr hyvä. Ukrainan Go_A esiintyi myös; näitä euroviisuartisteja on yhä enemmän, jotka ovat yleisesti haluttuja ja tunnettuja viisujen ansioista. Vaikka Electric Callboy ei edes päässyt Saksan viisukarsintoihin asti. Tuli tunnetuksi sillä kohulla, että kansa olisi halunnut sen viisuihin pari vuotta sitten, mutta tylsät yleisradioyhtiöt torppasivat tien muka liian rajulta ja erikoiselta bändiltä.


Robbie Williams oli vaikuttava esiintyjä, mutta piti paljon puhetaukoja; hänellä on hengästymisvaikeuksia pitkittyneen koronaoireilun takia.


Tiettyjen bändien fanit tulevat tietysti erikseen niitä kuulemaan ja tietävät, mitä odottaa. Itsestäni on ollut kiva yllättyä, mitä tuntemattoman nimen takaa löytyy. Sen on aika lailla sama, tuleeko sieltä tunnin setti australialaista bluesletkeilyä, hollantilaista rappia+humppaa, turkkilaisvaikutteista psykedeelistä rokkia vai amerikkalaista örinäheviä: kaikista olen pystynyt nauttimaan.


Pinkpopin nimen voi selittää kolmella tavalla. Kuulostaa siltä että ”pinkki popfestivaali”. Mutta pink-osion takana on hollannin helluntai-sana, ”pinksteren”, koska se pidettiin ennen aina helluntaiviikonloppuna. Ja koska ”pop” on myös nukke hollanniksi, on logona nuken kuva.



Yläkerrassa hitusen kuuma.


Ei sada. Pakko välillä letkuttaa etupihaakin.


Töissä vaihdettiin katosta kaikki neonvalot LED-paneeleihin, joissa on yli 3000 lumenia per kappale. Saman valaistustehon olisi saanut korvaamalla vain joka toisen tai kolmannen lampun uudella, mutta jokaikinen loisteputki vaihdettiin. Tuli aika kirkasta. Kaikki vitsailivat, että tämä on kuin leikkaussali, nyt voidaan operoida toistemme kaikki vaivat ja vaikka paikata hampaita.





Varasimme melko viime tinkaan Kreikan-loman. Viikoksi Zakynthokselle. Jos osaisi mennä melko iisisti lomalle ja vain olemaan ja uimaan. Ottaisi hollantilaisen tyttöjenlehden mukaan, jossa on pari viihdyttävävää skandaali-ihmissuhdetarinaa tai jännittävää sairauskertomusta. Käytännössä Vriendin on paras.


Pitää olla tarkkana sen auringon kanssa ja keksin tilata nettikaupasta ihan oikean uima-t-paidan, joita on nykyisin niin yleisesti myynnissä. Jos en menisikään tökerösti enää joku tavallinen puuvillapaita päällä uimaan, vaan olisi ihan virallinen, nopeasti kuivuva, sitä varten tarkoitettu vaate.