Loman kissat, kävelyt ja suppailut

Suomessa jotkut juhannukset. Ei ole juhannusta täällä eikä mökkiä. Työpäivä toimistolla koko perjantain, vikaan minuuttiin saakka hommaa ennen lomaa.

Sentään terdellä hyvä kesäloman aloitus. Käytiin syömässä ja Irish coffeella. Kirkko tuli hulluksi, kellotornista alkoi kuulua teknoa ja konserttia. Joku pimputti kelloja Aviciin tahdissa. Valtavat kajarit mökäsivät aukion yllä.

Julius oli yhtenä iltana pitkään meillä, mau mau. Tuli syliin sohvalle. Mutta miksi pitää raapia kynsillä suoraan mun mahaan ja levitellä niitä varpaita vain siksi kun on kivaa. Sitten se rauhoittuu ja nukahtelee, ja sitten pitää istua hiljaa ja odottaa kunnes unet on nähty. Siitä ei poistuta, kun on kissa sylissä. 

Toisella kerralla se nukahti pöydälle ja sitten tunki itsensä ja pebansa pieneen nenäliinakoriin.

Ukkossateita on odotettu. Yhden päivän koko Hollanti oli rankkasateinen ja ukkosmyrskyissä, mutta me olimme juuri pilvien välissä, oli täysin kuivaa ja 31 astetta. Mutta kaksi päivää myöhemmin oli meidän vuoromme saada kunnolla rankkasadetta. Koko illan losotti monta tuntia peräkkäin, ilman ukkosta. Oikein hyvä. 

Rikkaruoho on kasvanut jo minun korkuisekseni. Jätin sen paikalleen, koska se sentään kukkii.

Toisaalta poistin ämpärillisen turhaa.

Kävin iltakävelyllä. Näin matkalla 4 eri kissaa. 1 niistä juoksi suoraan minua kohti, että ”silitä, ystävä!” Vähän paijasin, se oli harmaa ja todella ilmava. Hyvin kevyt turkki. Se heittäytyi lähes heti selälleen jalkoihini. Uskomaton luottamus. Toiset kissat vain luikkivat omia teitään. Mustavalkoinen, muhkean pitkäkarvainen oli tuttu. Se ei ilmeisesti ilahtunut kun tervehdin sitä ”Hei, paksukainen!” Se katsoi epäluuloisesti.

Koiran ulkoiluttajia oli myös liikkeellä joka nurkassa. Ironisesti mietin: On se hirveää, kun ihmiset tervehtivät. Ei saa introvertti olla omassa kuoressaan, kun koirapariskunta sanoo hei. Ja uskomatonta vielä, jopa nuori nainen pyörän selässä katsoi silmiin ja sanoi hello. Englanniksi?? Olisiko jopa joku amerikkalainen ekstrovertti. Eivät hollantilaiset nyt sentään pyörän selästä usein tervehdi jalankulkijaa. Mikä lie hörhö, on tämä nyt törkeää kun tervehditään.

Tässä juhlitaan kyltein uutta vauvaa. Mees ei ole ”mies” vaikka siltä kuulostaa viroksi.

Paljasjalkakengät toimivat hyvin.

Fun Beach oli hauska. Maauimala Roermondin lähellä. Lämmöllä muistelin sitä, kun olimme siellä jonain vuonna helteellä ja kiipeiltiin kelluvalla radalla. Nyt oli tulossa 32 astetta ja mietin, että se olisi hyvä biitsipäivä. 

Tulipa sinne populaa, mutta mahtuuhan sinne myös tosi paljon, kun koko pikkujärven jokainen syrjä on käytössä uimarantana. Liput pitää nykyään ostaa online etukäteen, paikan päällä ei ole kassamyyntiä. Kai niillä joku maksimimäärä vierailijoita on asetettuna.

Keskellä suihkuaa iso suihkulähde, on lasten ranta, iso kelluva kiipeilyrata, on kioskeja ja ruokatiskejä, on nurmikkoa ja hiekkarantaa, on polkuveneitä ja kanootteja. 

Ja sieltä saa vuokrata myös sup-lautoja, joten voisin vihdoin suppailla, mistä olen puhunut 4 vuotta, että olisi kivaa toisenkin kerran. Mieheni ei halunnut, vaan sai sitten ottaa valokuvia. Yllättävän helppoa se lopulta oli, pitää tasapaino seistenkin. Ja aina voi mennä polvillaan jos on epävarma. 

Saapi nähdä, mikä lihas liikkui eli missä alkaa tuntua jomotusta myöhemmin. Kyllä siinä saa aika moni kehon osa töitä.

Ja menoks.

En mulannut. Tämä oli vapaaehtoinen rantautuminen uinnin kautta.