Neuro

Omalääkäri luovutti & sanoi: mee neurologille migreenis kanssa. Sieltä tulee kirje ajanvarauksesta. Tuli. Aika lokakuun lopulla. 

Kahden vuorokauden ajan kirjeessä mainittu neurologin nimi hautui alitajunnassani kunnes tajusin: mähän tunnen ton. Tsekkailin valokuvaa sairaalan sivuilta ja toden totta: sehän on Tohtori Kumivasara. Joka tarkisti pari vuotta sitten naapurikaupungin polilla hermostoni toimivuuden, koska niskassa oli todettu kulumaa. Näpytteli refleksejä eri puolilta kumivasaralla ja teki sellaisia kännitestejä, että kuljehan viivasuoraan ja laita sormi nenään. Suht turha käynti, kaikki oli kunnossa, eikä siellä ollutkaan tarkoitus puhua migreenistä.

Päätin että tällä kertaa tungen niille heti vihkon käteen ja tilastot ja muut printit, kun viimeksi olin niin tyhmä ja epäassertiivinen (= suomeksi nössö) etten edes näyttänyt valmistelemaani paperia koska kukaan ei kysynyt.

Siinä välissä äkkäsin nettivertaistuesta ubikinonin. Miksen ole vielä kokeillut. Ei ole humpuuki-ravintolisä, vaan migreenin Käypä hoito -suosituksessa on referoitu useita tutkimuksia, joissa päivittäiset annokset olivat tehokkaita migreenien vähentämiseen. Solujen energia-asioita ja antioksidanttius. Mulla ainakin on nuutunut hermosolu, joka ei jaxa enää! Sellaiset se lupaa herättää henkiin. Mitokondrio ja sillee.

Ostin purkin, jossa on 100 mg:n kapseleita. Siinä sanotaan, että ota 1 päivässä äläkä ylitä. Kyllä ylitän, koska 300 mg on Suomen lääkäreiden allekirjoittama suositus kokeilla migreeniin monen viikon ajan.

Otin heti ennen iltaruokaa yhden. Illalla vasta luin, että ”saattaa piristää, älä ehkä ota iltaa vasten, ainakaan kuurin alussa”. Hei hei yöunet. Se siis saattaa energisoida ihan konkreettisesti arkielämää, sitä en tiennyt.

Odotan, että ihme-ubikinoni lopettaa nytheti kaikki vaivat ja paratiisi tulee. Mietin jo, mitä sanoa neurologille - että hei, emmä tarttekaan mitään apuja enää koska ubikinoni lopetti koko migreenitaudin sataprosenttisesti. 

Kiva kun nämä utopiat lähtevät aina tällee käsistä.

Olisiko tuolla ratkaisu?

Syyskuun lopussa: No niin. Aamulla oli puhelimessa missattu puhelu. Neurologian poli. Josko voisinkin tulla huomenna, kun tuli peruutusaika klo 11. Noo... oikeastaan mulla on työpäivä, mutta järjestän sen jotenkin. Osaston sihteeri: ”En tiedä mikä se oiretilanne siellä on, mutta tällainen olis tarjolla...” ”Joo, tilanne on kyllä ihan tarpeeksi paha.”

Sitten parakkiin, eiku kerrostaloon. Venrayn sairaala alkaa olla arkkitehtonisesti ruma & kulunut ja tiensä päässä, kokonaan uuden rakentamisesta on olemassa jotain teoreettisia suunnitelmia. 

Meillä saa sairaalasta reittinumeron, jota seurata. Ei tarvitse edes vastaanottoon ilmoittautua eikä kysellä suuntia, senkun vaan seuraa numerokoodia käytävien kylteistä ja kulkee sen mukaan kerroksiin ja ilmansuuntiin. 22 ja tadaa, olet neurologiassa. 

Käytävillä oli muuten hiljaista, verikoepistekin kiinni ja sen odotusaula autiona, mutta reumatologian kohdalla penkit pursusivat väkeä molemmin puolin käytävää. Reumasairaudet olivat tänään in. Joko puoli kuntaa on reumassa tai sitten osastolla oli juuri silloin erityisen monta lääkäriä paikalla ja sovittu kaikki tapaamiset ryppäänä.

Neurologian vastaanotossa latasin kutsupaperit tiskiin; ensimmäiset sanat: ”Sun sairaalan asiakaskortti on vanhentunut kuukausi sitten.” Öh, en edes tiennyt, että sillä on parasta ennen -päiväys. Kävin sitten lähtiessä tekaisemassa uuden pääaulan vastaanotossa.

Puhuin ensin pääkipuhoitajan kanssa, joka oli kiva nainen. Hän oli haltioissaan, kun latasin hänelle täytetyt kyselyvihot, tilastot ja kalenterit ja kerroin tiivistetysti, mitä kaikkea on jo kokeiltu. ”Kuinka selkeää ja kaikki tarvittavat informaatiot, saisipa kaikilta tiedot näin, sähän voisit vaikka alkaa työt täällä pääkipupolilla. Mikäs sun ammatti olikaan, ai toimistotyöntekijä, niinpä.” 

Hän valmisteli lausunnot koneelle ja odotin käytävällä. Tohtori Kumivasara tällä kertaa ilman maskia. Osasin keskittyä siihen, mitä sanon. Ja kuunnellakin, jopas nyt. Selvää on, että tilanteelle täytyy tehdä jotain. 

Kerroin sivulauseessa tulkitsevani niskakivut nykyään niin, että ne ovat ennen kaikkea migreenin oire, ja hän sanoi, että ”täällä meillä ilmenee usein että potilaan niskaproblematiikka paranee sillä kun saadaan migreeni hallintaan”. No ni. Muna ja kana -kysymys selviää. Aika usein alkusyy niskan eskaloitumiselle on migreeni eikä niskalihaksen ongelma. 

Käynnin tulos oli melko epäspektakulääri, ei mitään nerokkaita uusia ideoita vielä. Ensimmäinen askel on vain nostaa jo käyttämäni estolääkkeen annostusta. Sinänsä hyvä idea, koska sillä on vaste, vaan ei tarpeeksi tuntuva. Käyttämäni päiväannostus ”on kyllä jo ihan... niinku annos” (sitaatti: neurologi), mutta suurempaakin saa kokeilla. Jos ei vaikuta, katsotaan joulukuussa muunlaisia lääkkeitä.

Sisäpihakin on tosi kaunis... Otetaan uusiksi: Sisäpihakin on olemassa.

Minulla vain menevät ubikinonin kokeilut mönkään kun samalla tehdään lääkemuutos. Pitäisi testata keinoja yksittäin. Olin tuntevinani positiivisia vaikutuksia heti kun aloin ottaa sitä. Parempaa energisyyttä ja vähemmän päiväväsymystä. Saamme nähdä mitä kokeilut tuovat.