Lentolippujen likaiset temput

Ensin ihan kauhea tapaus. Joulun lentojen varaaminen.

Ensinnäkin Schipholin lentoasemaan ei voi luottaa, sieltä puuttuu turvatarkastajia niin että niiden on pakko vähentää matkustajamääriä ainakin kevääseen saakka. Lyhyellä varoitusajalla perutaan lentoja, myös Helsinkiin meneviä, sekä Finnairin että KLM:n. Lentoja siirretään 2 päivän päähän tai reititetään Pariisin kautta. 

Ja vaikka lento lähtisikin, siellä on kilsojen jonot ulkona terminaalin pihalla seisomassa 3 tuntia turvatarkastukseen ja siinä tapauksessa saa jännittää, ehtiikö lennolleen vai ei. Moni myöhästyy lennoltaan. Meillä ei jouluna ole sellaiseen pelleilyyn varaa, meillä on vain muutama lomapäivä ja lyhyt jakso viettää se joulu. Meidän näkökulmastamme tänä vuonna on pakko lentää muualta. 

Düsseldorfista onneksi lentää Finnair suoraan. Kaavaillulle paluupäivälle oli enää paikkoja aamulennolle 7:40, mutta olisi kamalaa joutua heräämään aamuyöllä klo 3. Päivää myöhemmin, viimeisenä lomapäivänäni, oli vielä iltapäivälennolle paikkoja. Alkoivat olla vaihtoehdot vähissä.

Hirveät hinnat! Tietävätkö ne Schipholin ahdingon ja nostavat Düsseldorfin hintoja hädänalaisille jotka etsivät vaihtoehtoja, varmaan. Tämähän maksaa tuplasti viime kertoihin verrattuna! Pakko silti ottaa.

Näitä sitten yritin varata. Näpyttelin kaikki tiedot, näpyttelin luottokorttini maksua varten. Prosessi meni mönkään. ”Payment failed”. Uudestaan näpyttelin kaikki tiedot täysin oikein. ”Payment failed”. Kokeiltiin miehen luottokorttia. ”Payment failed.” Kolme kertaa virhe, enkö minä saa ostaa näitä lentoja millään! 

Pitää kai aloittaa koko varaus uudestaan. Otin eri selaimen, koska jos siellä on evästeet jumissa ja se sama virhe tulee jostain putkesta aina eteen, ellen muuta koko asetelmaa. Taas päivämäärien ja aikojen valinnat - ja nyt samat liput maksoivatkin jo 60 euroa enemmän kuin juuri äsken! 

En minä tässä ehdi aloittaa nollasta uusia testejä monta kertaa siinä toivossa, jos hinta joskus laskisi - loppuvat vielä paikat lennoilta sillä välin. Luottokortti taas sisään, ja nyt se toimi, neljännellä yrityksellä.

Likainen temppu! Söivät sitten vielä 60 euroa lisää sikakalliiden hintojen päälle vain siksi että HEIDÄN maksutapahtumansa ei suostunut toimimaan ekalla varauksella! Joo, tiedän että siellä on dynamiikka ja algoritmit, jotka muuttelevat hintoja jatkuvasti miten sattuu ja kysynnän mukaan, ja olisi ehkä pitänyt poistaa evästeet ja mennä jonkun VPN-palvelun kautta eri IP-osotteella yrittämään, mutta kuinka kauan sitä viitsii säätää epävarmalla tuloksella yhtä lippua. 

Ihan törkeä temppu siis vaan, seisottaa asiakasta prosessissa ja sitten nostaa hintoja sillaikaa kun hän HALUAA ja YRITTÄÄ maksaa.

Huusin sitten ääneen kirosanoja Finnairille ja muutenkin masennuin koko elämästä teemalla ”Aina mä yritän noudattaa sääntöjä ja käyttäytyä hyvin ja olla kiltti kaikille, mutta eikä kun mua vaan kusetetaan selän takana ihan koko ajan.” Olen todella suuttunut Finnairille.

Pahinta tässä ovat tähän päälle Hollannin hallituksen kommentit, että ”kaikki lentäminen on ihan liian halpaa, ei voi olla että porukka lentelee tuolla jatkuvasti 29 eurolla, meidän on pakko lätkäistä päälle lentovero tammikuusta alkaen.” Kuka ihme siellä lentää 29 eurolla, emme me ainakaan koskaan. Ihmisillä on perheitä Hollannin entisissä siirtomaissa Karibialla Atlantin takana ja he haluavat Surinameen. Tai perheen luo Skandinaviaan. Oletteko niitä hintoja koskaan nähneet? Ette!! 

Tosi kivasti yleistetään ihan kuin jokainen lippu maksaisi aina 29 euroa. Eihän tällainen päätöksenteko ole faktaperusteluja nähnytkään. Rangaistukseksi liian halvasta sitten lentovero päälle. Kun todellisuudessa monet kahden maan perheet jo päättävät olla lentämättä sukulaisten luo toistaiseksi, koska se maksaa liikaa.

Sitten iloisempia asioita ja käynti kaupungilla.

Omituista on, että jos Suomesta tulee paketti, sitä ei välttämättä toimita Hollannin posti, vaan se voi päätyä DHL:n käsiin. Aikani etsiskelin suomalaisella seurantakoodilla Hollannin postista, kunnes se löytyikin numerolla DHL:ltä. Ja pystyin vaihtamaan sen viime tipassa vietäväksi bensa-aseman tiskille, ettei sitä turhaan tarjota tyhjään kotiin.  

Keskustan bensa-asemaa pitävät vanhat viiksivallut, se on itsenäinen ketjuihin kuulumaton, ja siellä on palveluna se, että viiksivallu tankkaa asiakkaan auton. ”Saan paketin viiksivallulta huomenna.”

Piti vain lähteä hakemaan paketti ja ehkä rohdoskaupasta lisää ubikinonia, mutta palasin aivan pursuilevan täyden ostoskassin kanssa. Tie vei. 

Hema-tavaratalosta hain pakettialennuksella alushousuja. Tyhmästi kassa jätti henkarit niihin, koska ”jos haluan vaihtaa, niin henkareiden kanssa voi”. En tajunnut ajoissa mitä kassa selitti, koska nainen oli jostain ynähdyksestäni tulkinnut, että minä olisin saksalainen, ja hän puhui saksaa minulle. Täysin hämmentyneenä ulostuin kadulle, turhien henkareiden kanssa. En aio vaihtaa alushousuja, en tarvitse henkareita.

Hollantilaisia piparkakkunappeja, jotka kuuluvat Sinterklaas-juhlaan (5. joulukuuta), myydään monina variaatioina, suklaa- ja tryffelikuorrutteilla ym ym. Tämän vuoden uutuus taitaa olla strösselillä päällystetyt. Sama monivärinen strösselisekoitus ”disco-dip”, jota saa kesällä jäätelöbaarista pehmiksen päälle. Aika hyviä.

Vaikka Sinterklaasia juhlitaan kolmisen viikkoa ennen joulua, niin ovathan nämä suklaat silti aikaisessa.

Leipomosta lounascroissanteja ja kirjakauppaan selailemaan vuoden 2023 taskukalentereja itselleni. ÄLKÄÄ TEHKÖ TÄTÄ TAAS, kyllä ne tekevät: runsaasti allakoita, joiden viikkonäkymässä lauantai ja sunnuntai ovat minimaalisen pieniä tiloja, vaikka juuri silloin minulla on suurin tilan tarve, paljon enemmän kirjoitettavia tapahtumia kuin arkipäivinä. Niin älytöntä. Vähemmistönä löytyy kyllä hyviä, kun jaksaa etsiä. Löysin sopivat tipuset.

Aurinko oli kuuma! Onneksi olin tajunnut, etten tarvitse takkia tänään. Mutta pelkkä neulekin oli liian kuuma ja hikoilin. Hitto t-paidassako tuonne pitää mennä lokakuussa, kyllä.

Sitten kassi oli hirveän täysi ja menin penkille sitä penkomaan sekä irrottamaan henkareita alkkareista. Juttelin oikean kadunlakaisijan kanssa, siinä oli vieressä tuttu nainen, mieheni vanhoja koulukavereita, joka on töissä kunnan puutarhaosastolla. Tänään hänellä oli syksyn lehti harjattavana kärryyn.  

Matkalla autoon heitin 6 Heman henkaria katuroskikseen. Pääsinpä niistä.

Heheh, töissä oli Ferrari, puutarhureiden Ferrari.

Yhtenä työpäivänä migreeni vaivasi eikä kohtauslääke purrut. Kanttiinista ostin Red Bullin, vanha salainen migreenivinkki, jota voi kokeilla. Kun olin vasta juonut puoli tölkkiä, huomasin koko migreenikohtauksen katoavan ilmaan. Upeaa. Näinkin hyvin voi joskus käydä.

Perskule, pärstäkuvani oli linssiluteena TAAS Kodin Kuvalehdessä kirjapalstalla, eri henkilön tekstin kuvituksena. Siellä ovat kuvat sekoittuneet. Tämä oli yksi vaihtoehtoisista valokuvista, joita meilasin kesän juttua varten. Nyt olen näköjään Susa Turusta. Oikea Susa varmaan ilahtuu, kun ei saanutkaan omaa kuvaa juttunsa ylle. Minua nolottaa vaikken ole tehnyt mitään väärää. Voi apina.