Kaunis Utrecht

Nyt on kuvapläjäys kauniista lauantaista Utrechtissa. Virkistävää käydä kunnon kaupungissa. Vetonaula on vanha keskusta kujineen ja kanaaleineen. 

Ohjelmassa oli 2 lyhyttä sadekuuroa jotka kulkivat tasan Utrechtin yli ihan pienenä pisteenä Hollannin kartassa, mutta ne loppuivat siihen ja sitten paistoi aurinko suurimmaksi osaksi. Aurinkolasit olivat välttämättömät, niin kirkasta ja matala aurinko. Ja terassilla voi vieläkin istua lämpötilan puolesta no problem, takki pällä/takki auki, 16 astetta, lokakuun alussa.

On se niin kaunis. Kun tulet kiviselle sillalle ja vedessä lipuu pikkuvene ja ihmiset istuvat alhaalla kanavan kiveyksellä ja vehreät puut varjostavat vettä ja kapea katu on täynnä putiikkeja. 

Miksei meillä ole edes vesistöä. Se tekee niin suuren eron kaupunkikuvaan. Söpöjä siltoja loputtomiin pienin välimatkoin. Niin henkeäsalpaavan kaunista, ja viihtyisää. Mietin, että jos alan tässä vertailla ja ajattelen Venrayta, niin mä alan itkeä! Miksi me asutaan niin rumassa paikassa. Onks pakko??

Kahvilla istuimme katoksen alla sopivasti, kun juuri silloin aukesi kaatosadekuuro. Vanhan rakennuksen vessaan mentiin kapeita kierreportaita niin että huimasi, ja siellä oli maailman pienin käsienpesuallas.

Perus-kaupunkikahvit.

Maailman pienin pesuallas.

Terasseja kujilla, kujien risteyksissä, kanavan yllä kaiteen vieressä, ja alhaalla veden ääressä, missä ravintoloiden tilat ovat kanavaa reunustavan muurin ”katakombeissa”. Syötiin hyvät tapakset, mustekalarenkaita ja juustotikkuja.

Ruokapaikkoja alhaalla veden äärellä.

Saksalaista menoa.

Hyvin 90-lukulaiset aurinkovarjot.

Kävimme parhaat kaupat ja latasin koria täyteen. ”Ja täällähän on mulle raparperimehua!! Ooh!” Herkkuja ja teetä. 

Teekaupassa tämän värinen kone.

Liikkeellä oli myös turisteja, jotka olivat ehkä kuulleet sen vinkin, että jos Amsterdam on liian ruuhkainen tai jo nähty, Utrecht on hyvä vaihtoehto sille, vähän kuin Amsterdam pienoiskoossa.

Lopuksi kävimme isossa Broese-kirjakaupassa, 3 kerrosta ja eri huoneita. Salainen sohvalukusoppi pöydän takana, toisessa paikassa iso pöytä kukkavaaseinen, jonka ääressä voi istua ja puiset vihreät kirjahyllyt, ym. Hämmästyin kun siellä oli Maaret Kallion kirja hollanniksi. Ja oli Arttu Tuomisen dekkari.

Suuri kirjakauppa.

Salainen lukusohva.

Nyt vähän huimaa.

Kanavilla ajeli kanootteja, joita sai vuokrata, ja polkuveneitä, joita sai vuokrata. Ja pitkiä kiertoajelulaivoja ja huoltolaiva satamasta. Ja jonkun ehkä itse rakentama minihöyrylaiva, pönttö ja savupiippu keskellä puuvenettä, kaunista kiiltävää puuta ja höyryä tuli.

Veneilyn iloa.

Häkäpönttö vai höyrylaiva?

Kadulla ajoi ihme härveli, jonkun itse rakentama kolmipyöräinen kärry, josta kuului kilkatusta ja viiri liehui. Kuskin päällä pyöri hiljakseen suuri kaksoistorvi, metallista muotoillut kartiot kuin helikopterin propellina. Mikä ihme toi on... kaupungissa näkee kaikenlaista. 

Tori ja kukkamyyjän kojukin oli.

Kapee.

Hollantilaista antiikkia.

Aurinko paahtoi korvaan ja naamaan koko kotimatkan.

Ostos.