Matka osa 7 - Suomen parhaat palat

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Matkapäiväkirja heinäkuulta.

Suomessa piti tietysti saada Suomen ruokia: herneitä, viiliä, marjapuuroa. Ja leivonnaisia.

Helsinki oli entisensä. 

Kauppatorilla tarkastin rutiininomaisesti, onko tällä kertaa paperinaruhattuja. 99-prosenttisesti hellehattumyyjillä on vain olkihattuja, mutta nyt oli pino myös paperinaruhattuja kunnon liereillä monta eri väriä. Ostin uuden tummansinisen; minulla on kaksi vaaleaa, joka ovat olleet kovalla käytöllä monta vuotta. Myyjällekin paasasin, kuinka siinä on suuri ero: paperinaruhattu vain mennä lerputtaa tuulisellakin rannalla ja pysyy päässä, kun taas olkihattu saattaa lentää ulapalle heti ensimmäisestä puhahduksesta. 

Teimme retkiä vanhempieni sekä siskoni ja hänen miehensä kanssa. Testasimme taas uutta terassia: Hakasalmen huvilan vegaanikahvion karjalanpiirakat ja kivat limut ja idyllinen pihakahvi. Aurinko paistoi siellä upeasti, vaikka ennusteen mukaan piti olla paljonkin sadetta.

Rakastan-kahvila ja 100% vegaaniset pöperöt.

Hyvinkäällä käytiin taidemuseossa, pelattiin perinnepelejä ja nypittiin lohesta ruotoja, muun muassa.

Keksimme varata kiertokäynnin Fazerilaan. Opastettu kierros vierailukeskuksessa. Tehtaalle ei enää pääse liukuhihnojen väliin hygieniasäännösten takia, ei ole 10 vuoteen päässyt enää. Ohi ovat ne ajat. En sitten koskaan käynyt namunvalmistuksen mekassa. 

Oli video ja interaktiivisia pelejä ja pikku kasvihuone, jossa kasvaa karkkien raaka-aineita: vaniljaa, kaakaota, kahvia, ananasta, kardemummaa ym. Komea jänis, joka on koottu mignonmunien tyhjistä kuorista. Kuvun alla suklaasta koottu pienoismaisema, joka pyöri. Hajujen haistelua rööreistä ja makujen maistelua karamelleista. Vanhoja kauniita pakkauksia ja julisteita.

Kierrokseen kuului lopuksi 15 minuuttia aikaa maistella suklaakarkkeja laareista, ja vieressä oli onneksi vesihana ja mukit. Äitini kertoi oppaalle käyneensä luokkaretkellä Fazerin ensimmäisellä tehtaalla Tehtaankadulla ja muisti sen, että oli hirveä jano sen jälkeen, kun oli siellä maistellut. Tehtaan vieressä oli sekatavarakauppa ja sieltä oli kerrottu, että heillä oli kova kysyntä suolakurkuista. Koska monet ilmeisesti halusivat neutralisoida suunsa liian makean jälkeen. 

Tammisaaressa ja Hangossa kävimme päiväretkellä. Tammisaaren pikku putiikeista löytyi kaikkea pientä hauskaa. Spruthuset-puutalossa oli huonon huumorin kylttejä koko vajan ovi täynnä. Jos tarvitset jonkin ”skithus”-tyylisen käsityönä tehdyn kyltin vessaan suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi, täältä löytyy.

Ja uusi lierihattu Kauppatorilta.

Hangossa otimme uikkarit mukaan autosta. Oli ihan hikihelle maissa, mutta lahteen oli ilmeisesti juuri käynyt tähän kohtaan tuore virtaus Itämeren pohjasta jääkylmää vettä. Paikallinen poika sanoikin sieltä vedestä käsin ”det är iskallt”. Silti yritettiin, vaihdettiin simmarit puisessa uimakopissa. 

Se oli sellaista kylmää, että pohkeita viiltää ja jalkapohjat turtuvat tunnottomiksi. Odotin ja odotin ihan tieteellisenä kokeena, loppuuko tämä sattuminen jaloista koskaan, jos seisoo tässä tarpeeksi kauan. Ei se oikein loppunut. Hivuttauduin todella hitaasti sentti sentiltä alemmas kunnes olin kaulaani myöten vedessä. Sitten pystyin uimaan. 

Mutta se oli sellainen next level -kylmä. Siinä ei haitannut se, että ”tuntuu kylmältä”, vaan se, että ”sattuu julmetusti”. Se oli aika jännäkin se tuntemus, ettei ensi sijassa paleltanut ollenkaan, vaan oli muuten vain kauheaa.

Toisella rannalla, sillä isoimmalla, pyöri kuuluisa vesikaruselli. Siskoni muisteli lapsena roikkuneensa siinä. Oli sensaatio, kun oli vedessä pyörivä karuselli, mahtavaa. Istuimme lämpimällä kalliolla ja katsoimme rahtilaivaa ja karusellia, ja siellä oli puhallettava esterata myös nykyään kellumassa rantavedessä. 

Hangossa oli myös food festival ja sellaiset tutut kansainväliset markkinat, joilla myytiin hollantilaisia kukkia ja sveitsiläisiä juustoja ja italialaista pizzaa ja metrilakua. Miehet ostivat kioskista hirveän kokoiset jäätelötötteröt. 

Katsoimme Itäsataman putiikkimakasiinin ja menimme Coco-ravintolan trooppiselle terassille, jonka sisustuksena on kaislaa ja valkoista puuta ja indonesialaiset päivänvarjot ja lepotuolit ja kivat puupenkki-loosit varjostavan katoksen alla. Mukava ruokahetki siinä.

Coco, Hanko.

Autossa hoilasimme siskoni kanssa läpi Suomi-hitit: Dingot, Eput, Leevi and the leavingsit ja jopa Juicen parhaat. Miehillä oli varmaan, öh, kivaa.

Kunnostauduin kenkäalalla Hyvinkään kaupoissa. Paljasjalkakenkiin erikoistuneesta kaupasta hankin lopulta kaksi paria. Kauppakeskuksessa näin erittäin kauniita kesäsandaaleja osin alennushinnoin.

Kirppareillakin nuuskimme. Löysimme parilla eurolla 80-luvun tyyliset aurinkolasit tuleviin musiikkibileisiin.

Saviahon kirppari Hyvinkäällä pursuaa kaikkea tavaraa.

Kissakahvila Helkatissa täytyy käydä joka lomalla. Herkules pötkötti vanhan telkkarin päällä näyteikkunassa ja Namitassu antoi silittää itseään tiskillä. 

Kluuvikadun Fazerille menimme syömään kinuskikakkua. Tarjotin käteen, limsapullot kylmiöstä, vitriiniä kohti, missäs se kinuskikakku onkaan... ei näy.... eikö täällä oikeasti ole sitä? Tiiraus, ei näy, kaikkea muuta vain. Voi ei... pakko mennä toiseen Fazer-kahvilaan, pakko saada kinuskikakku. Kelauksena filmi taaksepäin vähin äänin: peruutus, limut takaisin kylmiöön, tarjotin takaisin pinoon... heippa vaan. Forumin Fazerissa oli kinuskikakkua.

Mieheni osteli Dressmanneja ja katsoimme kauppatorin ja Okra-kaupan ja Kankurin tuvan ja kaupunginmuseon kaupan. Vinkki: Helsingin kaupunginmuseon aulakaupasta Senaatintorin vierestä voi löytää hauskoja lahjoja.

Elämyksiä siis riitti Suomessa, ja saunassakin kävimme pari kertaa. Sitä intoa rajoitti se, että sää oli hyvin helteinen useana päivänä. Mutta siitähän saa olla vain iloinen, että saimme taas paljolti hyviä kesäsäitä matkan aikana.