Matka osa 4 - vanha kunnon Gamla stan

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Matkapäiväkirja heinäkuulta.

Jee, puuroa aamupalalla täälläkin Pop House Hotelissa. Ruotsi on puuromaa.

Kaunis hellepäivä oli alkamassa. Hotellihuoneen parvekkeelta näin, että seiskaratikka alkoi tuoda satapäin ihmisiä parin minuutin välein Gröna Lundiin, Skansenille, ABBA-museoon ym.

ABBA-museo oli meille tuttu jo alkuvuosiltaan, mutta kävimme nyt toisen kerran. Onhan se ihan kivasti rakennettu kierros, jossa oppii paljon uutta. Pikku dokumentaarifilmit ja haastattelut eri kohdissa ovat mielenkiintoisia, ja jos haluaa tarkalleen lukea, välistä löytyy pitkiäkin tekstejä, joihin syventyä.

Tämä on edelleen koko maailman pyhiinvaelluskohde, sen verran erilaisia kieliä eri maanosista kuuli. Amerikkalaisiakin oli. 

Interaktiivista tekemistä löytyy, kuten ABBA-karaokekoppeja. Muistan, että alkuunsa täällä oli myös ABBA-diskohuone, jossa tanssia, mutta nyt oli sen sijaan tullut uuden tekniikan hologrammishow. Näytöltä voi valita kappaleen ja esiintymislavalle heijastetaan kolmiulotteiset 70-lukulaiset ABBAn jäsenet, joiden välissä on tila viidennelle henkilölle. Siihen voi vierailija asettua ja yrittää tanssia koreografiaa ryhmän mukana puolen kappaleen verran.

Hulvaton on tietysti Arrival-albumin kannesta tuttu aito helikopteri, jossa istuen voi poseerata. Aika ihme, että tuollainen kevyt kupla on ollut oikeasti toimiva kopteri.

Kun oli selvitty Abboista ja todettu, että nyt tämä on kyllä nähty toistaiseksi ihan perusteellisesti, lähdimme kohti Gamla stania.

Hotellin rappukäytävässäkin soi Abba.

Slussenille menevä lautta löytyi, vaikka olin epävarma linjakartoista ja luulin jo, että olemme nyt erehdyksessä ostaneet liput moderniin keskustaan Gamla stanin yläpuolelle eli kohti Norrmalmia. Seisoimme aidatulla alueella, jonne olimme piipanneet itsemme lipulla portista sisään, ja viereen tuli lautta toiseen laituriin, jonne ei päässyt sieltä aitauksesta enää. Ihmettelin, mihin tuo nyt sitten on menossa ja pitikö meidän olla siellä. Kevyttä paniikkia Gröna Lundin lauttasatamassa. 

Lautta tuli meidänkin laituriimme muutaman minuutin kuluessa. Huvipuisto näkyi nätisti siinä parhaassa kesähelteessä lautalta ja lautan ikkuna-aukonkin läpi. 

Seilasimme Skeppsholmeniin ja sen muistin, että siinä ei pidä jäädä pois, se on vasta välipysäkki ja pikkusaari. Onneksi rantakalliolla luki selvästi nimi kyltissä ja olin myös skannannut sekunnissa lautan kartalta, että niin se tosiaan oli, että en halua Skeppsholmeniin. Siitä lautta kurvasi Slussenille ja oli sittenkin juuri se, mikä haluttiin. Ahah, se toinen oli varmaan sitten lauttalinja 80 ja tämä oli se oikea 82.

Risteilylaivoja oli tullut Tukholmaan eikä yhdelle riittänyt edes laituripaikkaa, joten se oli ankkuroituna lahdessa. Laivan nimi oli ”The World”, mietin että sittenpä voi kivasti sanoa, että ”I am sailing the world” ihan kuin tekisi maailmanympärikierrosta, vaikka on vain sillä aluksella. Sieltä haettiin ihmisiä vesirajan kylkiluukusta pikku taksiveneillä Slussenille.

The World.

Rannalla söpö merihirviö ja vedenneito -patsas, joka on nähty ennenkin. Olen tiirannut, lukeeko jalustassa tietoa, mutten ole löytänyt. Netti kertoo, että tämä on ruotsalais-yhdysvaltalaisen kuvanveistäjän Carl Millesin teos jo vuodelta 1930 ja nimeltään Sjöguden. Meren jumala siis, eikä hirviö.

Gamla stan ja heti sinne tunnetulle aukiolle, joka on tupaten täynnä kahvilan terasseja. Kulmakahvilan vitriineille sekoilemaan kahvivalintojen, limujen ja leivonnaisten kanssa ja tarjottimen kanssa ulos kuistille varjoon. Aitiopaikka Gamla stanin vilinään. 

Esittelin miehelleni, että nyt otin tällaisen kokosbollen ja se on se ylläri Ruotsissa, että näistä ei tiedä, onko tämä se, jossa on kevyttä vaahtoa sisällä, vai sellainen, joka on pelkkää painavaa ruskeaa massaa. No tämä oli paksua massaa, mutta todella herkullinen. Ja mustikkapiirakkaan sai vaniljavaahtoa päälle. Ainakin ne pitkulaiset kookospötköt taitavat olla aina vaahtotäytteisiä.

Kujat täynnä turistia, ja hauskoja kauppoja edelleen. Turistikaupassa Pepin vieressä Muumit Suomesta nyysittynä. Outoja cocktaileja kulmabaarissa. Namukauppaa. Jono jäätelöpuotiin. Olivat kääntäneet kaikki maut liitutaululla englanniksi, mutta jättäneet ne ”Glass”-otsikon alle eli unohtaneet kääntää sen ice creamiksi. Tuntunee englantilaisesta oudolta, että mitkä ”lasin” makuvaihtoehdot.

On menny Pepit ja Muumit sekasin.

Erikoisempia drinksuja.

Lars Karlssonin galleriasta voisi löytyä hauska taulu tuliaisiksi.

Kuja idyllisenä vain yhden lokin kanssa, tai sitten totuus turistimassasta.

En ollutkaan aiemmin tuolla ylhäällä kuninkaanlinnan ylätasanteella katsomassa maisemia. Kävimme vähän modernissa keskustassakin Drottninggatanilla ja otimme tapas-lounaan teatterin ravintolassa, jossa puuhasi ilmeisen espanjalainen pomo. Tärkeää oli päästä varjopaikalle terassilla, koska aurinko paahtoi ihan kunnolla kuumasti.

Hellettä tarpeekseen, siitä sitten lautta takaisin. Näillä on tosiaan tajuttu se, että turisti haluaisi ostaa ihan tosi kätevästi ja nopeasti lippuluukulta sen lauttalippunsa; Slusseninkin puolella oli oikein henkilö kopissa myymässä lippuja. Ei tarvitse edes äheltää automaatin kanssa, vaikka sekin vaikutti melko ymmärrettävältä.

Kaunis oli seilata, kyllä pieni 10 minuutin lauttamatka voi olla ihan reissun kohokohtia, kun pääsee merelle vaahtojen kuohuun hyvässä säässä.

Näin jää Gamla stan taakse. Turistien kanssa peräkannella surffaillen.

Tarkistelin siinä Skansenin aukioloaikoja. Alue sinällään oli klo 20 saakka auki, mutta pääsyliput maksavat kyllä ihan oikeaa rahaa eikä parin kiireisen viimeisen tunnin takia kannata mennä. Siellä on niin paljon näkemistä ja laaja alue, että olisi harmi jos sitten ei ehdikään oikein mitään.

Lisäksi selvisi onneksi ajoissa, että esim. eläintilalla on omat aukioloaikansa. Olisimme kyllä mielellämme menneet possuja pusimaan, mutta näin, että eläinpuisto sulkee jo kello 15. ”Pitäkööt Skanseninsa, jos ei saa pusia possuja.” Tätä varten on selvästikin varattava kokonainen lomapäivä aikaa joku kerta.

Illalla söimme myös kunnon ruokaa kunnon ravintolassa ihan siinä Gröna Lundin sivuportin ja hotellimme vieressä. Ja sitten alkoi mentaalisesti Suomi häämöttää sen ajatuksen myötä, että huomenna nousemme Siljalle ja aloitamme merimatkan kotimaahan.