Matka osa 3 - asetumme Djurgårdeniin

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Modernein hotelli tähän mennessä ja paras wifi, jopa videot sai ladattua googlesta koneelle. Pop House Hotel eli entinen Abban Benny Andersonin perustama Melody Hotel, meillä on parveke Abba-museon kaupan yllä. Jäämme tähän kahdeksi yöksi.

Iso huone ja kaunis sisustus, kyllä tässä kelpaa olla 2 yötä.

Gröna Lund -huvipuisto huutaa vieressä, ihmiset hattaroin, pudotustorneja, karseita vuoristoratoja. Raitiolinja 7 ajaa ja lautta. Skansen on tuossa, katsotaan ehditäänkö sinne oikeasti, siellä olisi kotieläintilakin. Mutta tärkein huomenna on ensin Abba-museo ja sitten Gamla Stan. 

Vasemmalla Gröna Lund, oikealla hotelli ja Abba-museo, edessä ratikkapysäkki.

Tulee kauhea helle, 27 astetta luvattu. Tänäänkin jo hikosi autossa, aurinko paistoi hulluna ja paahtoi autoon, paljon oli ilmastointi päällä. Vaikka välillä oli pilvikin ja pieni sadekuuro ennen Tukholmaa, niin oli lämmin kovasti. 

Syötiin tuossa terassilla veden päällä Djurgårdsbron vieressä, vähän hienosteleva rapupaikka ja vähän kalliimpi, mutta okei. Pieni toast skagen melko isolla hinnalla. Sopii kyllä välillä syödä ravintolassa, koska nuo päiväsaikojen lounaat ovat menneet ihan hösseliksi, ei meille löydy nopeana välipalana aina kuin joku huoltis, jossa joko tungetaan vaan snickersiä naamaan tai Sibyllan nakkia perunamuusilla, ei paljon näy vihannesta ja sillee.

Aamupala Jönköpingissä oli oikein kiva, ilahduin skandinaavisesti kun oli puuroa ja kanelia, ja oli lettuja mansikkahillolla, ja mustikkakeittoa. Olisi ollut silliäkin.

Hotellin pysäköintikellarista kaasutin ylämäkeen ulos ja ajoin E4:sta Vätternin rantaa. Grännan lähellä pysähdyimme isolla huoltiksella, jossa oli makeiskauppa ja myös lasin takana näytöspöydät, joilla joku joskus pyörittää karamellia. Oli metrilakua ja karkkitankoja ja tikkareita. 

Itse Gränna nähtiinkin jo viime kerran autoreissulla ja hauska paikkahan se oli namipuoteineen ja söpöine puutaloineen. Käsin tehtyjen piparminttutankojen perinnepaikkana kuuluisa siis.

Vätternin rantaa.

Otimme kiertotien ihan maisemareitiksi, ja ennen Katrineholmia mainostettiin ruukkia ja lasinpuhaltamoa. Löysimme maaseudun keskeltä Reijmyren lasinpuhaltamon ja saimme kahvit ja pullat sen vierestä minikahvilasta. 

Mutta ohhoh, siellä ei käynytkään kuin käteinen. Olemme selvinneet koko Tanskan ja tähänastisen Ruotsin läpi ilman kruunuja, eli maksamalla vain digitaalisesti korteilla ja puhelimilla. Ensin täti neuvoi, että tuolta kylän pizzerian vierestä saa käteistä automaatista, mutta kun sitä mietimme, hän sanoi, että itse asiassa voi kyllä ottaa 10 euroakin, se oli suunnilleen oikea hinta kurssin mukaan. Se seteli oli helpompi antaa ja pelastuimme kruunujen hankkimiselta. Auringossa puupenkillä punatiilisen rakennuksen vieressä nautimme kahvit.

Hallissa näki lasinpuhallusta, oli ainakin 4 miestä ja 1 nainen valmistamassa laseja ja vaaseja. Katselimme hetken, heillä oli itse rakennettu nerokas liukuhihnakin, joka pedaalin polkaisulla toimitti lasin seuraavalle työntekijälle poimittavaksi kankaiden päällä laatikossa hellästi.

Todella kivoja teitä ajaa nämä metsän keskellä kiemurtelevat maantiet ja maalaistiet. Hyvä asfaltti, ja sitten vain mutkia ja mäkiä niin vimmatusti. Kerrankin käyttöä ratilla. Oikein hauskaa, minun lemppareitani. Sitten vaihdettiin kuskia ja ostettiin nakit ja muusi ja sitten Tukholmaan.

Aina ei mene putkeen: yhdellä huoltoasemalla ei ollut pissapaikkaa ollenkaan, seuraavassa se oli jännittävästi sisällä autopesuhallissa pesupaikan laidalla. Kassalla solkotin ihan hirveästi olematonta ruotsia ja googlepay ei halunnut toimia. Se oli ihan nolo kielitaito. Jollain toisella kassalla taas pärjäsin ihan sujuvasti, kuten pullakahvilla, ei mitään ongelmaa. Ruotsini vaihtelee tosi paljon. Skagenravintolassa vetelin taas ruotsia ihan jees. 

Haasteet Tukholman: ruuhkia jo 20 km etukäteen, moottoritien räjäytystyömaita. Hankalia risteyksiä. Suljettuja tietyömaakatuja, juuri se josta piti ajaa. Plan b-kään ei toiminut, väärään suuntaan kiersi tien ramppi ja perkele. Luotsasin meidät google maps kädessä isoille kiertoteille, joista ainakin pääsee sille ainoalle Djurgårdenin sillalle. 

Sitten vielä auto johonkin, kun ei tällä saarella ole paljonkaan pysäköintitilaa, ja selvittämään hotellista, että mitähän nyt sitten. Tilanne oli siis aivan tiedossa ja olimme varanneet jonkin kalliin erityispaikan hotellin kautta jo etukäteen. Se olikin tosiaan ihan yksilöllisesti varattu ja numeroitu, tuossa kulman takana salaa tiilimuurin toisella puolella. 

Kadulla ensin sekosin, mistä mennään hotelliin nykyisin, ja kysyin ravintolan naiselta: Jag söker hotellet. -”Se on tuolla toi ovi.” -På den här sidan? Osasin kaiken melkein ihan hyvin sillä kertaa.

Mieheni ravintolassa: ”Miksi toi tarjoilija koko ajan luulee, että me ollaan ruotsalaisia?” -”Koska mä puhun sille ruotsia, siksi kai... sori.”

Iltakävelyllä oli kaunista Wasa-museon ja museolaivojen rantaa. Ja onhan tällä museoita ”vaikka huru”. Vanhojen alusten takana siinsi Viking Line lähellä Slussenia kaupungin puolella.

Tarkistimme, että lauttarannasta saa lipun jopa ihmiseltä kioskista, tai automaatista, ja sillä voi ajaa ratikalla tai lautalla tai bussilla ym.

Huvipuisto ilta-auringossa lauttapysäkiltä käsin.

Kävelimme Skansenin kukkulan laidalla rauhaisassa puistossa. Näin Kaknästornetin eli Tukholman tv-tornin ja lähetin siitä kuvan äidille, koska 80-luvulla oli vanha vitsi ehdottaa, että ”mennään hei Kaknästorniin” aina kun seilasimme Siljalla tänne, mutta koskaan emme menneet. Kuulemma oli tärkeämpää päästä hampurilaiselle. Voin kuvitella ainakin meidän lasten puolesta todeksi tuon. Nykyään se torni ei edes ole enää yleisölle auki.

Komeat nuo Skansensin huvilat ja mitä museolinnaa tässä on jo yleisellä alueella. Sininen kuninkaan portti myös. Puistossa hanhet parvina ja räkättirastas ja västäräkki. Lokit kirkuvat täällä välillä.

Otimme vuorotellen ratikkapysäkiltä hotellin edestä kuvia, joissa toinen huitoo hotellihuoneen parvekkeella Abba-museon yllä.