Matka osa 11 - viiltävä analyysi tanskan kielestä

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Matkapäiväkirja heinäkuulta.

Kalmarin jälkeen otimme maisemareittinä yhden pätkän maalaistietä moottoritien välissä. Puskan takaa alkoi tulla paikkakunnan kylttiä ”JUAN” ja olin että ”Juankoski here I come”? Mutta se oli Juanslycke. 

Sielläpäin lähes kaikkien kylien nimet loppuivat joko -ryd tai -lycke tai -måla. Tajusin, että se -ryd on varmaan samaa perua kuin Hollannin kaikki -rade ja -rooij ja -ray  -loppuiset kylät, joita on meidän seudullamme paljon. Niissä se tarkoittaa metsään asumusta varten raivattua aukiota. Skoonempana murrealuetta -rydistä tuli -röd, arvatenkin edelleen samaa sananjuurta.

Ja tämäkin vielä.

Myöhemmin tarvitsimme kahvitauon. Halusin tunnelmallisen kahvilan matkan varrelta JA toivoin saavani punschrullea. Googlasin spontaanisti mapsista Kristianstadin jonkun perinnepuiston jonkun puukartanon Wienercafén.

Tie vei outojen pienteollisuusalueiden kautta ja mieheni jo älähti, että mihin sitä ollaan menossa, mutta kehotin luottamaan reittiin. Ja olihan siellä lopulta idyllinen puisto vastassa. Oli ankkalampi ”kato täällä on chicken island”, ja naakat kävivät kylpemässä rantavedessä pörheinä ”kato chicken beach”. Eli oli kiva paikka.

Toinenkin toive toteutui: vitriinissä makasi meitä varten tasan 2 punschrullea. Elegantissa Wienercaféssa soi It’s raining men. Juttelin kesätyöntekijätytöiltä punschrullet ja kaffet ja mehut, ja kysyin vielä löytyykö mjölkiä kahviin kun ei näy, ja he kaivoivat sen kylmiölaatikosta, oli unohtunut laittaa esille kun he juuri avasivat kahviota. Osasin siis hitusen ruotsia. 

Vitriinin lapussa käytettiin punschrullesta perinteistä kansannimeä ”dammsugare”. Se on selvä, että leivos muistuttaa vanhan ajan putkimallista pölynimuria. Etsin googlen kuvahaulla, mikä vanha pölynimurimalli eniten muistuttaisi sitä. No on olemassa vihreä Electroluxin ruotsalainen imuri vuodelta 1937, joka näyttää aika lailla siltä.

Punschrulle eli dammsugare

Saavutimme Malmön ja sillan. 

Ja taasko saa tunkea pankkikorttia koneeseen.

Hei, Tanska!

Alun perin etsimme hotellia Roskildesta silloin kun varasimme kaikki etapit toukokuussa kotisohvalta käsin. Ei ollut. Ei yhtäkään hotellihuonetta löydettävissä koko Roskildesta. Kaikki täyteen varattuja. Tarkistin jo, ettei juuri silloin vain ole Roskilden rockfestarit, mutta ei ollut. 

Jouduin harhailemaan kartalla pitkälle maaseudulle, koska tässä kohdassa täytyisi kyllä jo lopettaa autolla ajaminen ja löytää joku majapaikka. Samalla kävi selväksi, että toukokuussa olikin korkea aika varata kaikki yöpymiset etukäteen, koska hyvin pian myytäisiin jo eioota todella monessa paikassa. Erityisesti Tanska oli silloin jo ongelmallinen maa vapaiden hotellihuoneiden suhteen.

Kävimme sitten Roskildessa vain katsomassa pikaisesti vanhaakaupunkia ja lounaskahvilassa syömässä. Se oli mukava, suosittu ja suuri ruokala. Siellä soi Abban What’s the name of the game. Tilaaminen tapahtui sovelluksella ja pöydän koodilla; onneksi tätä olemme harjoitelleet jo Hollannissa.

Lounaalla Roskildessa. Aika iso annos, puuh.

Olemme palanneet Tuborgin maahan. Limsakin tulee Tuborg-lasissa.

Sitten ajoimme majapaikkaan mahat niin täynnä, ettei oikeaa iltaruokaa edes tarvittaisi.

Pääskylän rauhaa Tanskassa. Kartanon edessä viljapellot ja valkomahaiset pääskyset hyönteisten perässä kirmaamassa. Räystäspääsky vai haarapääsky, sitä en koskaan osaa erottaa.

Uskomaton hotelli, eli ilmoittautuminen tapahtuu kylän krouvissa ja siitä ajetaan kilsa majoittumisrakennukseen pellolle. Matkailijat ovat paikalla kartanomaisessa rakennuksessa ypöyksin ja kulkevat saamillaan ovikoodeilla ovista. Vain aamiaisen ja siivouksen ajaksi paikalle saapuu henkilökuntaa. 

Otimme illalla aamiaishuoneessa kahviautomaatista hintaan kuuluvat kahvit ja siellä turisi myös belgialaisia.

Optimaalinen rauhoittumisen paikka. Täällä ei ole mitään. On hienoa saada chillata huoneessa, syödä evässipsejä ja kirjoitella juttuja muistiin.

Ihanan tilava kylppärikin. Kerrankin hyllystöä tarpeeksi.

Minulla on monta matkaeläintä mukana kemsupusseissa.

Seuraavana päivänä jatkoimme seuraavalle saarelle tapaamaan vanhaa ystävääni ja luokkakaveria, joka oli juuri liikkumassa Tanskan-loman jälkeen paluumatkalle kohti Ruotsia. Piknikkiä Nyborgin huvivenesatamassa. Ja siitä sitten turinoiden jälkeen kohti Bremeniä.

Eih, taasko saa maksaa. Store Bælt.

Mietin kielten eroja. Tanskasta en saa puhuttuna edelleenkään mitään selvää, vaikka voin lukea ja ymmärtää tanskaksi kokonaisen romaanin. 

Jos osaa saksaa, tanskan sanasto taas on tutumpaa kuin ruotsin sanasto. Ruotsin kielessä on erikoisuuksia, jotka pitää ulkoa opettelemalla tietää, muuten ei voi päätellä mitään muista germaanisista kielistä käsin. Ruotsissa on esimerkiksi hollantilaiselle tuntemattomat ”tvätt” ja ”tvål”. Tanskan puolella ne vaihtuvat germaanisesti tunnistettavampiin sanoihin ”vask” ja ”sæbe” (tai jotenkin noin suunnilleen). 

Ruotsin silmälasit, glasögon, on hauska käännettäessä, lasisilmät. Frukostin voi ymmärrettävällä tavalla kääntää hollanniksi ”vroege kost”, varhainen ravinto. Ruotsin våning on ääntämykseltään ihan sama kuin hollannin woning, mutta tarkottaa kerrosta eikä asuntoa.

Kun ajoimme Tanskan läpi ja katselin lukemattomia paikannimikylttejä, ja olin aamiaishuoneissa kuunnellut tanskaa, tein viiltävän loppuanalyysin tanskan kielestä. Minusta sen voisi tiivistää tällaisiin sanoihin: ”Bille, balle, bølle og Rasmussen”. Syvällinen analyysi päättyy tähän.

Siitä tuli mieleen, että telkkarissa oli taannoin hahmo Balle Ramstedt, joku ruotsia puhuva mutta ehkä tanskalaista esittävä viiksivallu, vahva epäilys että sekin oli Petelius. Niin oli: se oli Velipuolikuussa. Niin että tästä voit katsoa miten 80-luvun Suomessa pilkattiin ruotsalaisia / tanskalaisia huumoriveikkoja.

https://www.youtube.com/watch?v=y-eCWTntzmM