Matka osa 10 - Kalmarin unioni

Autolla Hollannista Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin.

Matkapäiväkirja heinäkuulta.

Mistä Kalmar? Etsimme vaihtoehtoa sille, että taas painettaisiin diagonaalisesti eenelosta Tukholmasta Malmöhön. Ruotsin itärannikon reitin varrella on Kalmar, jossa en ole koskaan käynyt. Ei aavistustakaan, millaista siellä on oikeasti. Joten käydään katsomassa.

Peruskoulun historiantunti kyllä oli muistissa: Kalmarin linna ja Kalmarin unioni. Jaa, mikäköhän se oli... linna on varmaan joku varhaiskeskiaikainen juttu, ja unioni joku tällainen valtioliitto, oliko siinä Tanska ja Ruotsi. 

Faktantarkastus: linna on paljon vanhempikin kuin luulin, jo 1100-luvulla aloitettu. Ja unionissahan oli mukana Tanska, Ruotsi, Norja, läntinen Ruotsin hallitsema osa Suomea, ja samalla Islanti, Färsaaret, Grönlanti ja muutama muu saari. Tanskan kuningattaren Margareeta I:n johdolla. Ja sen puitteissa kului koko 1400-luku. Unioni perustettiin Kalmarin linnassa.

Kalmarista pääsisi myös autosiltaa pitkin Öölannin saarelle. Mutta siihen meillä ei ollut aikaa. Ylipäätään ajopäivinä meillä ei ole yöpymispaikoissa aikaa päivällä tapahtuviin asioihin. Perille päästään viiden-kuuden maissa ja silloin on nälkä ja aletaan seuraavaksi etsiä iltaruokapaikkaa. Kohteeseen tutustuminen jää viimeisiin illan tunteihin.

Keskustoissa on tietysti esim. houkuttelevan näköisiä kahviloita herkkuineen, mutta alkuillasta ne jo sulkevat, ja me olemme pitäneet kahvitaukomme jossain matkan varrella. Seuraavana aamunakaan ei ehdi kahvilakulttuuriin, sillä silloin on juuri tankattu hotellin aamiaisbuffetti mahaan ja on jo kiire lähteä ajamaan seuraavaa etappia.

Tätäkin kahvilaa piti ihailla vain ulkopuolelta, kun oli illallisnälkä.

Samoin ei oikein ehdi pysähtyä matkan varrella, vaikka näkyisi kiinnostavia nähtävyyden kylttejä. Vähän nämä meidän päiväkilometritavoitteet ottivat päähän. Milloin me muka edes voisimme uida jossain järvipaikassa spontaanisti, kun tuskin keretään yhdet kahvit vetää satojen ajokilsojen välissä? 

Päättelin, että jos oikeasti haluaisi hidasta matkantekoa ja aikaa spontaanisti pysähtyä katsomaan vaikka joku eteen ilmestyvä pikkumuseo, höyryjuna, näyttely tai näköalakukkula, niin päivässä ei tulisi olla kuin korkeintaan 200 km ajoa. Mutta meillä oli noin 400-600. Ja jos haluaa oikeasti tutustua paikkakuntaan, siellä pitää olla 2 yötä, jotta on kokonainen päivä välissä.

Kalmar ydessä illassa sitten. Strategisesti olimme hankkineet hotellin keskeltä vanhaa kaupunkia, jotta näemme kävellen Kalmarin parhaat osat tehokkaasti. Hotelli oli vanha tornillinen linna.

Calmar Stadshotell näytti jo Kalmarin linnalta.

Viereisillä kaduilla oli kauniita puutaloja.

Pysäköimme parin kadun päähän isolle parkkialueelle. Maksullinen aika päättyi puolen tunnin päästä saapumisestamme, mutta klo 9 alkaen aamusta pitäisi taas maksaa. Emmekä niin aikaisin meinanneet olla lähdössä vielä. Hotellin respa suositteli äppiä, mutta kokeilin ensin maksaa suoraan automaatille. Lopulta se suostui ottamaan luottokorttini ja antamaan muutamalla kruunulla parkkiaikaa aamulla puoli yhteentoista saakka, ihan perinteisellä lapulla.

Vanhassa kaupungissa oli paljon väkeä liikkeellä. Se näytti olevan kaupunkilaisten bilepaikka, jonne virrattiin ravintoloihin syömään, jäätelölle ja baarien terasseille viettämään iltaa. 

Söimme italialaisessa, siellä oli varmaan itse mister Ernesto puuhaamassa omistajana ja ohjasi ihmiset pöytiin. Oven edessä oli pientä jonoa, minkä päättelimme olevan hyvä merkki. Paikassa oli runsas ja hieno viinilista, mutta emme ole kovinkaan viinin ystäviä, joten sen osion skippaamme aina ystävällisesti. Ruoka oli hyvää.

Erneston terassilla. Suorastaan räikeä ilta-aurinko.

Sinä iltana telkkarissa näytettiin Ruotsin naisten jalkapallopeli Englantia vastaan ja kaikki tulivat sitä terasseille katsomaan. Pubit ja ravintolat täynnä kaikilla vanhan kaupungin kaduilla. 

Ruotsalaisten kunnollisuus: torilla oli pieni esiintymislava, jolla eri bändit soittivat. Lopuksi siinä oli punkkia ruotsiksi. Ihan punkkimaista, paitsi sitten kun näki, että laulajalla oli valkoinen paita päällään ja henkselit ja olkihattu. Kaukana rähjäisestä punkista. Ruotsalaiset osaavat ennemmin purjehduskenkätyylin.

Kaduilla kulki paljon koiria hihnassa, elegantit vaatteet pariskunnilla yllä, ajattoman sporttiset vermeet, ja jopa 3 eri Marimekkokassia näin, eli ne on kelpuutettu ruotsalaiseen muotieliittiin. Muutama urheiluauto elvisteli kaduilla, corvettea ja mustangia ja mitä vielä. 

Esiintymislavalla punkkari kauluspaidassa.

Kalliit autot kokoontuivat.

Vanha vesitorni seisoi komeana. Oli myös pala kaupungin muuria ja Västerporten. Söpöjä puutaloja välissä kaduilla, myös sellainen 3 talon trio matalasta aina korkeampaan vierekkäin.

Vanha vesitorni.

Koin velvollisuudeksi, että nyt tehdään iltakävely ja etsitään se Kalmarin linna. Pääsin esitelmöimään miehelleni, sillä hollantilaiseen opetusohjelmaan ei paljon Skandinavian historia ollut kuulunut ja koko Kalmarin unionin käsite oli hollantilaiselle tuntematon. Ymmärsi hän kuitenkin, että hyvin merkittävästä asiasta on nyt kyse.

Piti ylittää rautatie eli rata aseman vierestä, jotta pääsi kaupunginpuistoon, josta näki linnalle. Puistossa lammessa sorsanpoikasia, nurmikolla meriharakka ja västäräkki ja mustarastas ja sepelkyyhky. Sitten ilmestyivät pyöreät tornit näkyviin veden äärellä.

Nyt alkaa linnaa näkyä.

Näimme, että valleilla käveli ihmisiä, joten menimme katsomaan linnaa lähempää. Ensin tuli kuitenkin vastaan pieni puinen leikkisieni, josta piti saada kuva.

Päiväsaikaan kassa myi lippuja sisälle linnaan. Nyt illalla kassa oli kiinni ja ulkoalueelle pääsi ilmaiseksi.

Oli laskusilta ja viirit liehuivat. Vallille pääsi polkua ja päällä oli tykit. Merelle näkyi ja Öland siinsi ja kanuunoiden kanssa voi poseerata. Kauniit iltapilvet ja mukava kesäilta, tosin nyt viileähkö, tuuli joissain kohdissa aika kovaa ja kylmästi. Tavallinen pohjoismainen kesä, ei enää helle.

Oli hyvin hiljaista ja rauhallista, vain pari turistia käyskenteli valleilla. Linna oli pimeänä. Paitsi etelän puoleisessa julkisivussa yhdessä yläkerran ikkunassa loisti keltainen valo. ”Ooh, siellä on kummitus”, oli ensimmäinen ehdotus. ”Se oli se unioni”, ehdotti äitini kun kerroin tästä. Hahaah, niin varmaankin.

Jostain syystä linnan valleilla alko soida päässäni Sex Pistolsin Anarchy in the UK. Ehkä siksi, kun oli kyse kuninkaista ja kuningattarista ja kaikki niin hienostuneen aatelista ja siitä tuli ensin vastareaktiona mieleen Sex Pistolsin God save the Queen. Ja siitä edelleen tämä toinen niiden kappale. Hyppelin rauhallisessa ja tyhjässä kesäillassa valleilla ja hyräilin: ”I am an anarchist, I am an antichrist... I wanna be-ee anarchy!”

Hotellimme oli vanha, nariseva, kokolattiamatoitettu rakennus. Hissi oli vähän kulahtanut. Ei ilmastontia: huoneemme oli tukahduttavan kuuma ja sinne oli tullessa laitettu pöytätuuletin pyörimään. Mutta ikkunan sai kokonaan auki ja se oli paljon tehokkaampaa. 

Illalla tuuletimme täysillä ikkunan kautta ihanaa viileää ilmaa sisään ja kadulta kuului jalkapallon hurrausta. Tosin ruotsalaisilla ei sitten ollut mitään voitonjuhlia, kun Englannin joukkue rökitti heidät selvin lukemin.

Kylppärin puutteet: lenksuttavat suihkukopin ovet, joista vuotaa lätäkkö lattialle alta, vaikeahko sade- ja käsisuihkuvekslaus. Mutta hauska erikoinen hana, josta valuu vesi metallikourussa, eli normaalista hanan putkesta on poistettu katto, ja puro lirisee. Hih. Oli hotelli nyt aika hienostunut kuitenkin yhteensä.

Ikkunanäkymä.

Raitaa.

Hassu hana.

Aamupalalla Arlan tölkissä luki ”Laktosfri mellanmjölk”. Ehe hehe eli kevytmaito. Keskimmäinen vaihtoehto siinä rasvattoman ja täysmaidon välissä tietysti. Hollanniksi halfvol, puolitäysi. Hassua, että ”mellanmjölk” on kuin ”mellanöl”. Keskiolut. Sama periaate, mutta maidosta mitataan luokituksessa rasvaprosentteja eikä alkoholiprosentteja.

Kalmar oli oikein mukava kokemus. Seuraavana päivänä sitten taas kohti Tanskaa.