Ruokamuistoja Suomesta

Mitä tuli tehtyä Suomen-lomalla? Tärkein ensin, eli tietysti ruoka. 

Aikomuksena oli palata 90-luvun opiskelijavuosiin roiskeläppäpitsan muodossa. Mieheni oli luvannut uskaltaa maistaa, vaikka olin kertonut totuuden: että se on aina kumimaisen löysä eikä muuksi ole tarkoitettukaan. Globaalisti ymmärretään se konsepti, että tarvitaan sellaista baari-illan evästä, jonka voi vetäistä suoraan vaikka kylmänä jääkaapista, ja että opiskelija kaipaa halpaa ja helppoa ateriaa. Laitettiin ne mikroon, ping. No, oli se kuulemma syötävää.

Olin myös kertonut maksalaatikosta, jossa on jauhemaksaa, rusinoita ja riisiä, ja se oli jo selvä, että sitä ei mies suostu nielemään. Itse halusin muistella kouluruokalaa tällä. Yhden ruokalusikallisen mies kokeili ja sitten riitti.

Vispipuuro oli kiva juttu. Vasta jälkikäteen tajuan, että olin tällä kertaa täysin unohtanut viilin olemassaolon. Yleensä haluan kokea myös yhden viilin Suomessa.

Suomalainen hypermarket on valtava, isotkaan ruokakaupat eivät Hollannissa ole näin isoja.

Suomen kahviloissa on ihanaa saada taas Suomen pullia ja leivoksia. Kluuvikadun Fazerilla oli rauhallisempaa nyt ilman aasialaisturistien ryntäystä. Onhan se varsinainen tragedia, että sillä yhdellä suunnitellulla kahvitauolla Fazerilla saan menemään vain yhden herkun kahvin kanssa, ja sitten seuraavan yhden leivonnaisen saa puolen vuoden päästä seuraavalla käynnillä - tai kahden vuoden päästä, jos tulee tauti väliin kuten nyt.

Laurellin kahvilan vitriini Riihimäellä oli kyllä oikein herkullinen myös.

Ja on kivoja paikallisjuomia; oluita, lonkeroita ja limonadeja. Omenalimonadi tai Pommac on kiva suomalainen erikoisuus, ja jos jossain saa raparperijuomaa, sitä pitää saada.

Tämä kuulosti paremmalta kuin maistui: oikeasti suolaista, hm.

Kerroin kyllä miehelle, mitä tulee juotua.

Nämä jätettiin hyllyyn, mutta onpa hauska kuva.

Tässä tarkistan, onko Prismassa myytävä belgialainen kirsikkaolut oikeaa ainetta.

Ja äidin perinteisiä nakkipiiraita. Ja bebe. Ja herneenpalot torilta. 

Huomasin myös, kuinka paljon useammin Suomessa voi tilata jotain, missä on sinihomejuustoa. Hollannissa harmillisen harvoin on tarjolla sitä vaikka hampurilaisen lisämakuna tai pizzan päällä. Kinkku-ananas-homejuustopizzahan on ihan ykkösresepti, jota en koskaan Hollannissa tapaa.

Pizzalla Santa Fén terassilla.

Suomessa voi saada myös hyvän katkarapuleivän. Skagentoast by Flying Dutch -baarilaiva, Helsinki

Kyllä Suomessa on herkullisia erilaisia valmisruokia tarjolla marketin palvelutiskeillä ostettavana kappale- tai kilohintaan. Ja kauniilla kalatiskeillä voi ylpeillä ulkomaillakin.