Huh puuhaa - Osa 1

Kiskoin pihasta 4 säkillistä rikkaruohoa helteessä hikoillen. 

En tiedä, kuka tämän tilasi, mutta nyt on erittäin hektinen ja uudistava aika. Kaikki tapahtuu yhtaikaa. Joka päivälle ylimääräistä ohjelmaa. Ei mitään tsanssia, että pääsisi rentoutumaan ja olemaan esim. työpäivien jälkeen. Tai viikonloppuna.

Meidän kalenteria alettiin täyttää jo ennen Suomen-lomaa. Ja juuri kun ajattelin, että nyt on liikaa, yläraja saavutettu, siihen tuli vieläkin lisää elementtejä. Samalla on tietysti töissä ihan uskomaton ruuhka tekemistä, sitä joku kauhoo lapiolla eteeni ettei vaan pääse hetkeenkään huoahtamaan. Muka kesätauko ja rauhallista.

Perjantai: mennään koristelemaan kaverin talo, koska hän täyttää 50 seuraavana päivänä. Puhalletaan ilmapalloja ja ripustetaan viirejä julkisivuun, kuten Hollannissa on tapana. Sitä ennen mies vie autolla pahvilaattoja lattian suojaksi siskontyttönsä remonttitalolle.

Lauantai klo 11 alkaen: seinien ja katon maalaamista, nuoripari muuttaa ensiasuntoon, joka on remontoidu entisestä pankin konttoritalosta. Kaikki pitää maalata tuoreeltaan ja samalla suojella hienoa lattiaa, joka on juuri asennettu rakennuttajan toimesta. Maalaus pitää tehdä 2 kertaan.

Maanantaista torstaihin joka ilta tai joinakin iltoina: kissan syöttöä miehen siskon luona, koska perhe on lomalla. Ja lisää auttamista maalauksessa työpäivän jälkeen. Ja ehkä pitäisi sen jälkeen muutossakin auttaa ensi viikonloppuna. Ja markkinoilla olisi kiva käydä katsomassa; Venrayhin tulee takaisin vuosittainen tivoli.

Keskiviikkona: Huoltoyhtiö soitti miehelle, että he haluavat vaihtaa meille paremman lämmityslaitteen. Joten komeron tyhjennys ja vesivaraston täyttäminen, koska asentaja varmaan sulkee vesijohdon töiden ajaksi.

Torstaina: Heti aamulla tulee äijä ja alkaa rakentaa. Järjestin etätyön itselleni. Hei hei konkkaan mennyt italialainen lämmitysmerkki. Eivät ne nyt vapaaehtoisesti tuhlaa rahoja parempaan laitteistoon, eli kai he ovat tehneet jo aikaa sitten liikaa miinusta tuon nykyisen jatkuvilla korjauksilla. Viimeksi tammikuussa kärsittiin viikko kylmää vuotavan venttiilin takia.

Huoltolistassa on tosiaan reilusti korjauksia.

Ja viikolla tehään töitä. Luulen, että niitä on aika paljon lomatauon jälkeen. Rukoilen, että kaikki menee hyvin ja etten kuole ahdistukseen. Jos kuolen ahdistukseen niin otan loparit ja rupean postiljooniksi Venrayhin. (Tosin sen oheen pitää etsiä toinenkin osapäivätyö, koska niillä viikkotunneilla ei elä.)

No jonkin verran ahdisti ja kaaosta tuli, mutten vielä rupea posteljooniksi.

Henkisesti raskas työpäivä, onhan se sitä. Se on siellä aina sitä. Että yritän saada asioita tehtyä, mutta aina on päällä yhtaikaa toinen keskustelu. Se syö aivokapasiteettia. Ja  kaikki se sosiaalisuus. Niin paljon ihmisiä kulkee ohi, joille yrittää keksiä small talkia ja joille haluaa vaikuttaa hyväntahtoiselta ja hyväntuuliselta. Työn ohessa keksii jotain stand up komediaa tai vähintään kuuntelee niiden huolia ja infoja. Oon mäkin hullu.

On se nyt eri asia kuin istua möllöttää yksin hiljaisuudessa kotona etätöissä. Kun on noin 35 kohtaamista eri luonteisten ihmisten kanssa pitkin työpäivää kaiken lomassa niin vaatiihan siihen reagoiminenkin energiaa, eikä ihan vähänkään. Introvertilta ärsykeherkältä. 

Kokouspuheluita alihankkijan kanssa, koronapuheita työkavereiden kanssa keittiössä, sopimisia kirjanpitäjän kanssa, muiden kanssa synttärionnittelut, koulutus uuteen laskutusosoitteeseen ja varoitukset pieleen menevästä Windows-päivityksestä joka meidän pitää kohta tehdä. 

Asensin etätyöpäivänä päivityksen työkoneeseen ja onneksi se silloin vihdoin meni läpi; toimistolla pyöri vain tyhjää puoli päivää, jonka turhaan odotin. Sillaikaa kun Windows päivitti, sain sentään ottaa laillisen tauon. Improvisoin itselleni tonnikalapastan ja aloin syödä sitä ja kuunnella Leevi and the Leavingsiä.

Mies keksi, että hänen tuhannen t-paitavarastonsa eivät voi enää olla pinoissa, koska joka kerta kun yrittää käyttää jotain, minun pitää silittää se ensin. Nyt hän haluaa perustaa roikkuvan henkaritangon makuuhuoneen seinälle. Perustakoot. Kun ei ole kaappitilaa tarpeeksi. Tarvitsisimme molemmat 5 metriä tankoa jossain vaatekaapissa oikeasti. 

Löysin hyviä ratkaisuja henkarirekkiin kuvista netistä. Mieskin oli etsinyt, mutta löytänyt vain niukalti. ”Ooh, onpa hyviä kuvia, millä avainsanoilla sä ne löysit?” ”Suomeksi. Ihan helposti.” ”Ai jaa.” Master of Google search. Täytyy harkita sanansa niin saa tuloksia.

Epäilin, miten se kestää, jos kuivan puuriman poikki poraa jonkun ruuvausreiän koukulle - halkeaa koko nakki kun siinä roikkuu painavaa. Löysin kuvan, jossa olikin käytetty onttoa metallitankoa ja mietin, että ”en kyllä tajua, miten ne ovat yhdistäneet ton ketjun tohon putkeen”, mutta mies tajusi heti, että se on vedetty onton putken läpi koko ketju. Ahaa! Saisiko putkea kaupasta?

Sitten luin, että ns. syyslannoitus on tarkoitettu tehtäväksi juuri nyt keskikesällä. Varastossa haiskahteli avattu lehmänlantapaketti, mistä mies jo hieman esitti valituksia puutarhaosastolle (=minulle), joten oli sopiva aika mennä sitä levittämään pihalle ja päästä siitä eroon.

Ihanaa, ruvettiin myöskin siivoamaan vähän ennen kymmentä illalla. Reilu tunti myöhemmin oli kaatopaikkasäkki ja kierrätyssäkkejä täynnä. Yläkerran varasto-vaatehuoneessa ahdistaa, kun muovilaatikot pinoutuvat kattoon asti ja mitä turhaa roinaa niissäkin on. Miehen talvitakki, jonka pesula pilasi ihme rahisevaksi ja jota ei koskaan enää voi käyttää, miksi se on siellä vielä. Ihan nolon kellastuneita pussilakanoita. Hyllyssä minun jotain entisiä projektejani. Täysin turhia valokuvakehyksiä, joihin en koskaan tule laittamaan mitään kuvaa, koska meidän seinämme ovat jo aivan täynnä.

Tosin vieläkin voisin tehdä paljon inventaariota ja ehkä myös heittää vanhoja allakkoja pois, vaikka ne ovatkin komeita, mutta kamoon. Laatikoista lähti meikkejä, joita en käytä, koska en rupea meikkaamaan vaikka odottaisin toiset 25 vuotta niiden kanssa, josko rupeaisin. Parfyymejä, joita on saatu kaupoista ja kampaamoilta ja joita en vain käytä. Teräskattila, jossa olen tehnyt hennavärijauhetta tukkaan silloin kun vielä värjäsin hennalla oranssiksi. Huonoja suihkevärejä niiltä ajoilta kun ei vielä näkynyt tuubivärejä. Ikivanha ihovoide, jota en koskaan saanut käytettyä loppuun.

Se on jännä, kuinka sen vanhan taakan ja turhan rojun tuntee energiana. Se on vain fiiliksessä, että tätä tavaraa en tule kaipaamaan ja on pelkkä helpotus päästä siitä eroon. Voisi oikeasti vielä karsia säkillisen ja katsoa vaikka keittiönkin läpi.

Mutta tämä helpotti jo valtavasti ja oli hieno teko. On oltava armoton välillä, niin pääsee vihdoin eroon vanhasta. 

Kannattaa sitten käyttää nuo tarmon hetket, koska ne menevät ohi. Nytkin luulin, että seuraavana iltana jatkan ja tsekkailen vielä askartelukaappia. Mutta töissä oli kiire ja olen ihan tööt. Olen jaksanut lähinnä tuijottaa eteeni mitään tajuamatta koko illan. Ei mitään mahista, että innolla siivoaisin tavaroita enää.

Mies raahasi minut rautakauppaan mukaan, vaikka minulla silmät seisovat edelleen päässä ja silti olin lisäksi laittanut pyykin pyörimään ja aioin ommella miehen housuista irronneen napin takaisin. Kieltäydyin sentään menemästä ruokakauppaan juuri kun olen ihan koomassa. 

Praxis-kaupasta löytyi lämmitysvesiputkea ja rullalta oikea pätkä ketjua. Se on sitten tämä metalliratkaisu. En muistanut katsoa, mitä sanoo feng shui, onko metallielementti okei makkariin vai olisiko pitänyt olla puuta. 

Onneksi ei tarvinnut ostaa 3-metristä ja ihmetellä miten päin sen saa autoon paitsi räsäyttämällä sen läpi ikkunoista. Myyjälläkin oli hauskaa: ”Voisit tietty sitoa sen auton katolle.” Oli myös 2-metrisiä pätkiä. Mentiin kassan kautta parkkipaikalle. ”No nyt nähdään, kumpi on isompi, putki vai meidän auto.”

Makkarin vaaterekki johtaa vielä siihen, että koko sen seinän kaikki koristukset piti ottaa alas ja pölyttää ja lopulta siellä on sisustettava uudestaan inventoiden, mitä haluaa pitää ja mitä ei.

Ääh. No nyt istuisi pihassa sekunnin. Eilen kun aioin istua pihassa, olikin juuri tulossa 4 minuutin päästä alkava 3 tuntia kestävä sade.

Kiva oli käydä pyörällä kattomassa, kun markkinoita rakennetaan urheilupuistoon. Yrittäjät kokosivat huvipuistolaitteitaan ja sijoittivat ruokakojujaan rekka-autolla peräkärryä puskien. 

Tuleepa sinne paljon laitteita ja kojuja. Porteilla ja lämpökameralla laskemalla on tarkoitus säädellä, ettei sinne mene yhtaikaa maksimirajan yli ihmisiä, ja siksi markkinat eivät ole nyt avoimena pitkin keskustaa, vaan urheilukentillä ja kadunpätkällä, jotta alue on rajattu. 

Olisihan siellä ihan kiva käydä katsomassa kauheita laitteita vierestä ja syömässä hattaraa / lettuja / churrosta.

Perinteinen mustekala.

Tämä ketjukaruselli nousee 60 metriin.

Tämäkin on ihan kauhea, akselin päässä on istuinpaikat ja sitten pyörii.

Vekkulatalo.

Mulle toi!

Ruokapaikka.

Tähän tulee turskapaloja.

Jatkuu osassa 2!