Huh puuhaa - Osa 2

Johan se terveys meni raunioiksi yhdestä toimistopäivästä. Fyysinen uupumus iski heti ja migreeni myöhemmin. Tosin niska-hartialihakseni kiristivät niin että se voi hyvinkin olla niistä johtuvaa. Yritin tässä parin päivän ajan vähän taukojumpata sekä harjoittaa corea, mutta parikin vatsalihasliikettä näköjään jumittavat yläselkäni niin, että siitä seuraa instant migreeni. 

Nyt kertakaikkiaan lopetan minkään liikkeiden tekemisen, joissa pitää kiskoa jollain tapaa hartioita ja niskaa ja päätä kohti polvia. On oltava olemassa vaikkapa joogan tasapainoliikkeitä, jotka harjoittavat syviä vatsalihaksia ilman että siihen käytetään väkisin hartioita. Ne on löydettävä.

Sitten piti vielä käydä ruokakauppa. Siellä yritin taltuttaa sitä sisäistä peikkoa, joka ahdistaa psyykkisesti, joka sanoo että kiirehdi, kiirehdi, valitse se tuote hyvin äkkiä koska tähän varmaan haluaa seuraava asiakas hyllyn ääreen. Vaikkei koko käytävällä vielä edes näy ketään. 

Tarkkailen muita ja ilahdun, että muutkin haluavat tuijottaa sitä valikoimaa 5 min liikkumatta ja odottaa, että pääkoppa raksuttaa kaikki vaihtoehdot läpi. Vieressäni tukeva mies katseli ja huokaili banaaneja ihan yhtä lailla yksityiskohtaisesti kuin minä, kun yritin löytää sellaista kypsyysastetta, joka voisi huomenna jo olla syötävä eikä vihreä.

Jutun osa 1 löytyy tästä linkistä. 

Hoidettiin kaverin talon synttärikoristelu. Olihan se nyt uniikki tapaus. Perhe rakennuttaa ikivanhan ja hajoavan maalaistalon viereen uutta modernia pikkutaloa. Heinikosta tehdään kiva piha sitten myöhemmin, kunhan talo saadaan ensin valmiiksi. Tällä hetkellä odotetaan laattatoimitusta kylpyhuoneeseen; rakennusmateriaaleista on pulaa maailmanmarkkinoilla, on jonotuslistoja ja myöhästymisiä.

Kaikki on valoisan valkoista, valkoiset puuraput johtavat ylös. Taakse pellolle on isot aukeavat pariovet lattiaan saakka ja moderni keittiö. Hyvin eristetyt ikkunat, lämpöpumppu ja lattialämmitys. Valokuitukaapeli nopeaa internettiä varten. Kylppärissä vinokatossa iso kattoikkuna, josta voi katsoa maalaismaisemaa.

Ladattiin olohuoneeseen kaikki tarvikkeet ja alettiin puhaltaa ilmapalloja. Oli pumpattava nukke, joka piti naamarilla ja takilla saada ukon näköiseksi. Koko uuden talon etumusta oli tarkoitus koristella. Viirejä kiinni ränniin, ja oli metallista tehdyt isot numerot 50, joihin ripustettiin värivalonauhaa. Numeroihin tungettiin riviin monta värikästä ilmapalloa. Aika hieno laitos.

No sitten jäätiinkin sinne hengailemaan ja ottamaan olutta, kun haettiin sankari paikalle. Oli kiva nähdä se talo ja oli erikoista pitkän ajan jälkeen taas nähdä sitä ryhmää.

Seuraavana päivänä aloiteltiin nuorenparin ensikodin maalausta. Apujoukoksi hankitut nuoret seisoivat tumput suorina keskellä olohuonetta ihmettelemässä kun tulimme. 

Talo oli kyllä hieno, ulkoa valkoiseksi maalattu tiilikompleksi. Sisäänkäynti oli sellainen pyöröovi, että todellakin näytti pankkikonttorilta. Mikä valtava pankkirakennus se on ollut, kun siihen mahtuu noin 50 nuorisoasuntoa kahteen kerrokseen.

Aula avautui avarana ja kivilattiaisena. Toisessa kerroksessa kulki sisäsilta, käytävä aulan yli oikealta vasemmalle. Useita käytäviä ja vaihtoehtoisia rappuja.

Alakertaan tulee jopa joku kanttiinin tapainen, josta voi ostaa ruokaa. On kaikille yhteinen pesutupa, jossa on ainakin 10 konetta rivissä, ja on pieni kuntosali, jossa on Tunturin laitteita. Aulatiloissa ja käytävillä soi keskusradiosta kattokaiuttimista musiikkia joltain radiokanavalta. Jo nyt on luksus viety pitkälle, että ajatellaan, että laitetaan niille kivaa musiikkia. Ei ole joka kerrostalon rappukäytävällä tunnelmamusiikkia hei. Aika erikoinen talo.

Asunnossa oli kätevästi eteisessä ja varastokomerossa automaattisesti syttyvä valo. Senkun astuu sisään. Ja katon ilmastointiaukoista puhaltaa oikein hyvin raikasta ilmaa. Kateeksi käy. Toisaalta siinäkään keittiössä ei ole uunia, Hollannin perinteen mukaan. Vain keittolevyt ja kaappien välissä asennettuna pikku-joku, jota luulin mikrouuniksi, mutta ehkä se on taas sellainen hollantilainen yhdistelmämikro, joka on samalla miniuuni.

No, saimme ihmettelevät nuoret liikkeelle ja aloimme pestä kipsilevyseiniä pölystä, kattoa samoin, ja sutia päälle pohjustusainetta. Uusiin seiniin, joita ei ole koskaan maalattu ja jotka ovat huokoiset, pitää näköjään laittaa ensin kerros nestemäistä maitomaista ainetta, jotta maali tarttuu ja kestää paremmin.

Ihan kiva porukka ja lopulta kaikki tekivät osansa. Katselin maisemia ikkunasta välillä, sieltä näkyy johonkin talon takaiseen puistoaitaukseen, missä mies meinasi nähneensä vuohia. Kiva tunnelma raikkaassa talossa. 

Niinku kuka tämänkin tilasi juuri näille stressipäiville, että mies söhelsi kynsisaksilla peukaloonsa reiän, josta tuli verta niin, että piti ilmoittautua lääkärille sunnuntaipäivystykseen. Ajoin autoa ja sain olla mukana toimenpidehuoneessakin. Sormesta puuttuu pala, joten ei voi edes ommella. Siihen tuli sideharsolappua ja tiukka tuppo.

Nyt ymmärsin, miksi käytetään jotain rasvaisia sidoksia eli käsketään laittamaan joko valmiiksi rasvattua sidoslappua tai vaseliinia laastarin alle, haavan päälle: ettei vuotava haava jatkuvasti takertuisi laastarin tai harson nukkaan kiinni. Miksei minulle kukaan opettanut rasvaista sidosta silloin kun minulla oli avohaava sääressä, kun ommeltu luomenpoistohaava oli revennyt. Revin siitä joka kerta lappua irti väkivalloin viikkokaudet.

Lomakissaa on ruokittu tarpeen mukaan. Valitsin vanhalle herralle joka kerralla eri makuisen ruokapussin ja nälkä oli. Viimeisellä kerralla tarjoamani kala-rapuateria katosi erityisen nopeasti kiposta. 

Markkinat pyörivät ja siellä on käyty syömässä kalapalaa ja makeaa.

Ja uusi kaasulämmitys on asennettu. Joku kaveri kannusti, että modernit laitteet vain pienenevät ja uusi on varmaan pienempi kuin edellinen. Onhan se lyhyempi, mutta jollain tapaa leveämmällä seinässä kiinni niin, etteivät kaikki varastohyllymme mahdukaan takaisin sen taakse. Taas sai mies improvisoida rautakaupassa uusia kapeampia hyllylevyjä.

Ja edellisessä oli säiliö littanana seinässä, uuteen taas kuuluu pullea hemmetin sylinteri, joka tököttää keskellä komeroa, kiitti. Miten voi ollakin että joka uudistuksella meidän asuintila vaan pienenee ja hankaloituu.

Ennen -

- jälkeen.

Sori mut oikeesti, ihmiskunnan suurkeksintöjä: pönttö jonka on ihan pakko roikkua tasan keskellä sun ahdasta komeroa.

En tajunnutkaan, että lämmityslaitteeseen kuuluu myös savupiipun uudistaminen. Äijä joutui kiipeämään korkeimmalle katolle saakka uuden muovipiipun kanssa. Mutta hänellä oli aivan sensaatiomaiset tikkaat, jotka olivat koottuna vain pieni, helposti kannettava neliö. Sitten niistä aukesi teleskooppina yksinkertaisella tavalla valtavasti lisää askelmia, joilla pääsi monta metriä ylös.

Ja maalausta remonttipaikassa on toki jatkettu viikon aikana... ettei tekeminen lopu.

Demonstroin, miten ei kannata astua maaliämpäriin.