Seikkailuja Suomessa

Vähän katsausta siihen, mitä ehdittiin Suomessa heinäkuussa puolentoista viikon matkalla. Ensin oli täysi helleputki päällä, 30-asteisia päiviä. Silloin on vain järkevää mennä uimaan. Harvoinpa on Suomen uimaranta niin täynnä kuin silloin.

Nurmijärven Sääksjärvellä sijaitsee Sääksin uimaranta, joka on aika pitkäkin kaistale hiekka-sorarantaa. On ponttonilaituri hyppytorneineen ja pikku kahvila. Männyt antavat jonkin verran varjoa. 

Suomessa on hyvin monta saman nimistä järveä. Mutta tämä Sääksjärvi on itse asiassa Suomen suurin lähde, kaikki vesi on järven pohjasta noussutta lähdevettä. Niin järveen kuin järvestäkään ei laske yksikään joki. Normaaleina aikoina Sääksin uimarannan muita järviä vilpoisempi vesi voi olla arkailun paikka, mutta helteellä oli täälläkin jo 26 astetta.

Sääksin uimaranta.

Kiljahtelin silti kauhuissani ennen kuin uskalsin kastautua ja mulle naurettiin.

Hyvinkään ostoskeskus Willassa tuli vastaan Hyvinkään kaupunginmuseon näyttely ”Lähetääks kylille – Nuoruus ja kapina 1950–2020” eli kaikkea nuorisokulttuurista. Esittelyssä myös Hyvinkään omat bändit. En tiennytkään, että Hyvinkäällä syntyi 1977 myös punkbändi Vandaalit. 

Näyttelyssä oli sisustettuna 80-luvun teinin nurkkauksia: Iron Maidenin julisteet, telkkarissa Hittimittari,  meikkauspöytä lukujärjestyksineen ja teinikalentereineen ja koko joukko fanijulisteita Bogart Co:sta Duran Duraniin.

Nakkikioski, tärkeä kohtaamispaikka yössä.

Selailupöydällä oli Suosikkeja ja Soundeja ja OK-lehtiä. ”Van Halen-epidemia raivoaa Suomessa!” Yhden Suosikin välistä löytyi jopa alkuperäinen fanitarra-arkki. Mukana mm. Boy George, David Bowie, Tiina Lillak ja Matti Nykänen.

Muuten, ihan eri muisto tuli vastaan Villatehtaan alueella sijaitsevalla suurella Tingi & Tongi -itsepalvelukirppiksellä: Nasse-setä. Sitähän esitti Vesa-Matti Loiri. Voi hyvänen aika. Vähemmästäkin lapsi traumatisoituu.

Helsingissäkin tuli käytyä. Vielä oli uimasää, joten pulahdimme Mustikkamaalla. Ei ollut merivesikään kylmää sillä hetkellä. 

Mustikkamaan kesäkahvila Blobbassa oli romanttinen kukkakeinu.

Pakollinen lokki oli paikallaan.

Aleksilla korjattiin ratikkakiskoja. Sähköpotkulaudat olivat tulleet runsaina Helsingin katukuvaan. (Itse olen sitä mieltä, että jos ne ovat kännissä ajettuna vaarallisia, niin ei voi tuomita koko liikennevälinettä. Kännissä käytettynä tosi monia asia on vaarallinen, kuten käveleminen, sähkölaitteet ja sakset.) 

Mieheni osti vaatteita eri alennusmyynneistä. Odottelin kassien kanssa sivupenkillä Keskuskadulla, kun hän oli katsomassa vaateosastoa läpi kaikessa rauhassa. Ei minua haitannut. Minulla ei ollut vaateinspiraatio päällä ja oli ihanaa saada istua kaikessa rauhassa ilman mitään ambitiota ja olla vain keskellä Hesaa.

Porvoo on aina kaunis. Tosin melko täynnä, kun kaikki suomalaiset ovat kotimaan lomalla ja hyvän sään retkellä.

Porvoo on vino.

Germanisti nauraa kun ravintolan nimi on Zum Beispiel.

Tampereelle piti päästä näkemään vihdoin Muumimuseo Tampere-talossa. Näyttelystä ei ymmärrettävästi saa ottaa kuvia tekijänoikeuksien vuoksi paitsi virallisella muumiposeerauspaikalla.

Liikutuin niiden hienojen piirustusten äärellä, kun muistin kaikki tarinat, yksinäinen majakan, Muumimamman ruusupiirrokset kun hän ikävöi puutarhaansa, kelluvan teatterin, mykät Hattivatit jotka latautuvat ukkosella, Mörön, joka onkin vain surullinen, koska sen alla jäätyy maa, Vilijonkan, joka vapautuu myrskyssä. 

Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassakin on niin jännät seikkailut. Rakastan sitä kuivunutta merenpohjaa ja mysteeritunnelmaa. Ehkä olennaisimpia kirjoja pyrstötähden ohella olisivat Taikatalvi ja Muumipappa ja meri.

Tässä nurkilla olikin myös suomalaisen musiikin Walk of fame. Juicen tähtilaatan viertä koristi sattumalta elämäntapoihinsa sopivasti tumpattu rööki.

Oho, ratikkaa tulee nurkan takaa! Olivat jo kovasti koeajossa.

Finlaysonin tehdasalueella.

Tammerkoski.

Helle esti pitkälti saunomisen, asuntoon kuuluva kaupunkisauna kun lämmittäisi vanhempieni taloa entisestään ja yläkerrassa oli jo sen 30 astetta. Mutta loman lopuksi sää viileni hieman ja kerran pääsimme saunomaan.

Vanha saunakolpakko.

Nyt olisi tärkeää päästä taas käymään Suomessa puolivuosittain. Tämä ei saa olla tällaista enää, ettei 2 vuoteen voi mennä pandemian takia ja tartuntoja pelätessä ja rokotustilannetta ja vaihtelevia rajasulkuja odotellessa. Vain silloin on normaali kaksikulttuurinen elämä, jos voi käydä perheensä luona.