Suklaata tulee ovelle ja hammaslääkäri mutisee outoja

Oh, tilasin Suomikaupasta taas vuoden paketin suklaita. Tulivat ovelle kuriirin valkoisella pakulla. Oli nopea ja helppo toimitus. UPS tällä kertaa oli niiden listassa edullisin, viime kerralla oli GLS. Ei valittamista. 

Tein listaa, milloin on minkäkin lajin viimeinen käyttöpäivä, että tietää kiiruhtaa loppujen kanssa talvikuukausina. Nyt voisi joku nauraa, että miten niin talvella on jotain jäljellä, syöt ne kumminkin kaikki heti. No en syö 4 kiloa suklaata heti. Se on jo todistettu, että osaan annostella niitä niin, että suomalaiset riittävät koko vuodeksi. 

Ja nyt on ruisjauhoja, täytyy sitten oikeasti tehdä se karjalanpiirakkaprojekti joskus syksyllä. Uskaltaa kokeilla tehdä niitä ekaa kertaa elämässään. Minuahan pelottaa jo se riisipuuron keitto. Toisaalta olen saanut rypytysoppia ja tiedän, miten puikulaa käytetään eli toivon käsityötuntumani auttavan siinä kädentaito-osiossa.

Juuri ennen kuin Suomikarkit tulivat, piti turvautua paikallisen kemikaliokaupan myymiin irtokarkkeihin. Salmiakkilaarista löytyi Manneken Pis -hahmoja salanimellä ”Brysseliläinen miekkonen”. 

Laitoin tukan siniseksi ja kampaajat näyttivät kännykästään kuvia, joissa kaksi muutakin oli viime päivinä käyttänyt shokkivärejä. Onko tämä lisääntyvä trendi? Oli blondattu lyhyt tukka kokonaan ja laitettu yksi asiakas kokonaan pinkiksi ja toinen kokonaan siniseksi. Vau, hyvän näköisiä kyllä. Mutta harmi, kuinka nopeasti juurikasvu tulee ja lyhyt kampaus pitenee, eli pitää olla hyvä suunnitelma, kuinka usein pitää taas blondata.

Nyt kampaajaanikin kiinnostaa maistaa suomalaista suklaata, kun kehuin, että sitä pitää erikseen tilata pakettina.

Kauhistuin oikein, kun olin sulattanut pakkasesta raparperipiirakan palan itselleni kahvitauolla ja sitten otin spontaanisti laatikosta pikkuhaarukan sen syömiseen. Enkä teelusikkaa. Olen pitänyt suomalaisesta standardi-lusikasta kiinni tietoisesti ja tykkään siitä enemmän kuin vanhojen sivistysvaltioiden kakkuhaarukasta. Mutta nyt tuli automaattisesti se haarukka selkäytimestä. Kulttuurishokki! Olenko nyt keskieurooppalainen?

Kukaan ei kertonut, miltä nokkosvesi alkaa haista, kun se on seissyt pumppupullossa pari päivää. Hyi yök, aivan hirvittävän karsealta. Ei nyt näytä siltä, että se auttaisi ohdakkeiden kirvoihin yhtään mitään. Niissä on aina kamalampi esiintymä.

Nokkosvedet kaadoin pois yli viikon suihkuttelun jälkeen. Hirvittävä kasviuute. Sen löyhkäaineen hävitys oli oikein sellainen suunnitelmallinen teko, jota piti harkita strategisesti: miten tästä pääsee eroon ilman että hajupilvet leviävät pitkin kämppää. Päätin sulkeutua vessaan, kaataa sen vessanpönttöön ja samalla pitää ikkunan auki sekä suitsukkeen palamassa. Niin se meni melko kivuttomasti.

Väriunikkojeni ensimmäiset nuput kuolivat ruukussaan, kaikki jo ostaessa kehittymässä olleet menivät ruskeiksi. Ne ovat saaneet aurinkoa, lämpöä ja vettä. Mitä nyt? Teenkö jotain väärin ja mitä? Mutta nyt ne puskat nostavat uusia nuppuja. Jos ne sitten kehittyisivät loppuun saakka.

Mutta pioni kukkii! Ei tarvinnut kuin 10 vuotta odottaa, että se juurtuu ja kasvaa ja alkaa vihdoin tehdä kukkaakin. Eikä ole kupsahtanukaan vielä painonsa alla. Hyvin kukkavarsi näyttää pärjäävän ylhäällä. Tuoksuukin.

Varattiin aika eläintarhaan Kerkradeen. Siellä oli vielä viileä, harmaa päivä, 19 astetta, kaksi kerrosta pitkähihaista riitti just just. Niin miksi tasan sen jälkeen alkoi 26 astetta kahden viikon ajan joka päivä.

Ei paljon otettu kuvia. Vaikka siellä oli gorillat ja kirahvit ja antiloopit ja mangustit ja papukaijat. Flamingojen poikaset olivat kyllä söpöt. Harmaita ja karvaisia, lyhyet mustat jalat. Kutojalinnuilla oli hirveä sirkutus ja ne kutoivat hienoja pallopesiä pensaisiin.

Hää o sus.

Eniten kuvia otin kotieläintarhan siasta ja lehmistä. Kannustettiin emakkoa menemään kokonaan mutakylpyyn makaamaan, ”tee se!”, mutta se kävi vain kahlaamassa vähäsen lätissä ja kakkasi siihen.

Rouvalla on tällaiset hienot korkeakorkoiset kengät. Siltä sorkka näyttää.

Hää o sus. Sus domesticus = sika latinaksi.

Suurin ihme saattoi olla ajaa niin etelään, että kukkulat alkoivat. On se hämmästyttävää maisemaa, kun saakin ajaa oikeasti ylämäkeen ja alamäkeen. Näkyy laaksoja ja vehreitä kukkularivejä. Kauneinta Hollantia.

Hammaslääkärissä olin ja röntgenit otettiin. Pysäköin puistoon suurten kukkivien rodopensaiden eteen. Ei p*skempi näkymä, mietin.

Minulla on siis yksi kultahammas ja yksi juurihoidettu, jossa on ruuvi pystyssä. Kysyin, missä se ruuvattu on, kolmanneksi takimmainen yläoikealla. Jos se joskus hajoaa, siihen voi kuulemma laittaa kunnon kruunun. 

3 viisaudenhammastani ovat tukevasti umpiluussa edelleen eivätkä vissiin tule aiheuttamaan harmia. Jossain hampaassa oli värjäytymää ja jostain lääkäri ja hoitaja mumisivat röntgenkuvasta, että ”tää on tällee vähän niinku korjattu mut ei sit kumminkaa ihan”. Jee. Minullahan on siellä suussa Suomen, Saksan ja Hollannin hammashoidon ja -päivystyksen tulokset kautta vuosien.

Kuitenkaan mikään ei ole hajoamassa juuri nyt ja sehän on kiva.