Kaalikääryleitä Pohjanmerellä

Rankka päivä rannassa. Biitsi kutsui kesäpäivänä, lauantaina. Haagin hiekkaranta Scheveningen, jossa on bulevardi täynnä ruokapaikkoja, on aina sopiva kohde. Vaikka siellä asuisi viikon ja söisi joka päivä lounaan ja illallisen ja kahvipullan eri rantabaarissa, olisi kokeillut vasta pikkuisen murto-osan vaihtoehdoista. 

Kylmä tuuli, mutta enimmäkseen aurinkoista. Sen takia kai sinne mahtui ihan hyvin sekä hiekalle että terasseillekin, kun lauantaiksi ennustettiin viileää päivää ja sunnuntaiksi täydellistä lämmintä ja pelkkää auringonpaistetta. Ihan tietoisesti valittiin se viileämpi päivä mennä. Täysi paahde ei minulle ole mikään ideaalisää, jos saa pelkästään paniikissa suojella itseään auringolta ja hiki virtaa.

Oli tosi vaikeaa ennustaa vaatteiden tarvetta, kun se lämpötila voi tuntua miltä tahansa, optiot väliltä ”mennäkö nakuna vai toppatakissa”. Ihan sopivasti arvioin, tosin jätin puolivälissä fleecetakkini autoon ja kaipasin sitä myöhemmin. Terasseilla tuulensuojien takana oli oikein hyvä lämpötila.

Snäkkiä! Tässä istuu kivasti hiekkarannan ääressä ja tilaa ruokaa.

Maailmanpyörä pyöri, bungeehyppyjä ja vaijeriliukuja tehtiin, huvilaituri oli auki ja sen käytävällä monta oikein kivasti sisustettua, mukavaa ruokapaikkaa. Sielläkin tekisi mieli kokeilla syödä, vaikka joskus kylmällä säällä, jolloin ei tee mieli ulkoterassille. Surffauskoulu toimi ranta-aalloissa laiturin varjossa.

Ihan kivat baarin terassit tässäkin laiturin kannella.

Surffauskoululaiset yrittävät pysyä lautojensa päällä.

Bulevardilla oli tutut actionit, karuselli pyöri vanhan kalliin Kurhaus-hotellin edessä.

Hiekassa istuttiin ja katsottiin. Oli leijasurffaajia, purjelautailua, vesiskootteri, rannikkovartioston pelastajat kumiveneellä kai taas harjoittelemassa, lapsia uimarenkaissa rantavedessä. 

Nousuvesi nousi. Meduusoja makasi hiekalla laskuveden jäljiltä paikoin aika paljon.

Tuuli oli tosiaan kylmä ja vesi myös, ei yhtään houkutellut mennä veteen. Siitä sai jalkaan viiltävän kylmäkivun jo kun nilkkoihin saakka kävi kastautumassa. Silti rohkeimmat uivat. Naiset marssivat bikineissä uinnille ja vedessä seisovat tytöt kiljuivat päälle vyöryviä aaltoja.

Lokki was here.

Aika rauhallista on.

Nousuvesi alkaa ryömiä hiekkasärkän yli.

Lounaspaikan vessassa oli aika hieno industrial-tyylinen hana. Oveen kiinnitetty haagilaisen rockfestarin mainos (näköjään lokakuussa mahdolliseksi aiottu) luetteli melko luovia bändien nimiä. ”Paracetamøl”? ”Personal Trainer”? Tulivat mieleen ne ajat, kun Asematunnelin julisteissa luki ”Apulanta” ja ”Tehosekoitin” ja naureskelin niille.

Tää vaan syö koko ajan.

Ja juo.

Rantaravintola Golfslag (Aallokko, kirjaimellisesti ”aaltojen lyönti”) oli ideoinut kokata aina päivän jalkapallo-erikoisannoksen jonkin sinä päivänä pelaavan maan ruokaperinteen mukaan. Saksalle braatwurstia, Turkille kebabvarrasta jne. 

Oli Suomen eka futiksen EM-peli ja ravintola mainosti liitutaulukyltissään Suomen lipun kanssa: ”Kaalikääryleet”. Pitihän ne kokeilla ennen kotiin lähtöä illalliseksi, vaikka olimmekin syöneet jo melko runsaan lounaan.

Opetin sitten tarjoilijaa lausumaan kaalikääryleet ja rohkeasti hän toisti perässä ihan hyvin.

Aika isot lörtsyt kaalinlehdestä oli kääritty, luulen että suomeksi olisi tehty 3-4 rullaa samasta määrästä täytettä. Mutta oli ihan oikea kaali ja hyvä miedosti maustettu jauhelihatäyte ja ohessa perunamuusi.

Harmi vain että Suomen matsissa oli ylimääräistä ja odottamatonta terveysdraamaa, mutta hyvä että tanskalaispelaaja toipui. Myöhäinen pelin jatko seurattiin autossa kännykän kautta, minä ajoin ja mies raportoi tilannetta.

Harmaalokin sillitanssi.

Kun aamulla puin puuvillahousut jalkaan ennen lähtöä, tunsin istuessani oudon tunteen takareidessä... raaats, kangas repeytyi hellästi auki. Ne olivat ikivanhat housut, kangas hapertunut ilmeisesti vuosien myötä. Olin jo aikonut shoppailla housuja biitsillä vaatekaupassa ja nyt tuli siihen lisää tarvetta. Ja aivan sattumalta löysinkin saman väriset suorat housut sieltä näiden tilalle.

Ihan hyvä, että housujen halkeaminen tapahtui jo kotona eikä esimerkiksi rantaan saavuttua tai ajomatkan aikana, kun edessä on koko päivä kaukana kotoa ja alapeba paljaana.

Olen ostanut rantakadun vaatekaupasta jo niin kivoja hellemekkoja ja pellavahousuja edellisvuosina, jotka ovat ihan lemppareitani. Nyt ostin useita omituisia housuja, jotka ovat joustavia ja pehmeitä, mutta näyttävät hämmentävän aidosti oikeilta housuilta. Pastellinkeltaiset kukalliset ovat hempeät. Vihreiden verkkarileggingsien pinta näyttää samettiselta ja vaihtelevan väriseltä kuin joku kalliskin oikea housukangas. 

En ymmärrä näitä tuotteita, mutta en voi olla ostamatta. Ja kahisevat ryppykangas-kukkahousut ovat niin mukavat päällä ja näyttävät oikein upeilta.

Hippipaita! Kukkahousut!

Huijariverkkarit, jotka salaavat olevansa verkkarit.

Matkan varrella oli viikonlopun kestävä asfaltointityömaa, jonka kiertotie aiheutti ainakin 20-30 minuutin lisäajomatkan. Ajoin takaisin Red Bullin voimalla. Minun pitää huolehtia hereillä olostani, jos yhtään epäilyttää etukäteen, että väsy voi tulla kun olen rattiin lähdössä. Yleensä iltahämärän paluumatkoilla miehestäkään ei lähde mitään virikettä eikä ääntä, koska hän alkaa ennen pitkää nuokkua ja nukahdella.

Nyt rannassa oltiin syöty oikeastaan liikaa ja minua alkoi ramaista aika lailla, joten päätin, että tämä on ratkaistava kofeiinilla. Ostin lähtiessä jäätelökioskista tölkin energiajuomaa ja se toimi oikein hyvin, kun sitä imeskelin matkan ajan. Ja yöni nukuin silti kunnolla eli kyllä se kofeiini haihtuu ajallaan.

Lokit sillikioskilla.