Vappu? Eihän täällä myydä munkkirinkilöitä kuin ihan sattumalta pari kertaa vuodessa, niin ruokakaupassa kuin leipomossakaan. Munkkeja on vielä harvemmin olemassa. Nytkään ei ollut tavallisia sokeridonitseja saatavilla, mutta kuorrutettuja mies toi marketista.
Pihalla on välillä voinut juoda kahvia auringonpaisteessa. Sitten on taas satanut. Vapuksi tuli rakeita. Ja yöpakkasia. Melkein Suomi.
Juu en ruvennut uppopaistamaan öljyssä ekaa kertaa elämässäni donitseja itse. Millä ajalla? Painoin töitä niska limassa vappuaaton klo 17.00 saakka.
Ensi viikolla on loma, siis NYT, ja se tuli todella tarpeeseen. Vaikkei päästäkään Suomeen, mitä varten tämäkin viikko alun perin suunniteltiin. Mutta taukona välttämätön.
Aloin nimittäin jo hajota. Stressiin tai hermoromahdukseen. Minulla olisi pitänyt olla tämä loma jo muutamia viikkoja sitten, jotta se olisi hyödyttänyt psyykeäni. Jo silloin oli huutava tauon tarve ja mitta täynnä.
Vaikka kuinka kauan olen jo ajatellut, että enää kaksi viikkoa töitä, vielä yksi viikko, vielä yksi päivä, ja vielä yksi ja ei vieläkään lomaa, vaan VIELÄKIN yksi perkeleen päivä.
Olen erehtynyt jo olemaan lomamoodissa eli yrittänyt rentoutua yhdeksi hetkeksi, että eikö nyt voisi jo vähän hellittää. Mutta ei. Olen yrittänyt tunkea vapaa-ajan juttuja esiin ajatuksissani, että ihanaa, enkö mä saa vain lukea naistenlehteä rauhassa? EN SAA koska olen taas koko päivän töissä.
Mieheni laski, että olemme tehneet 17 viikkoa töitä tauotta, paitsi yksi pääsiäismaanantai. Joka ei missään tunnu. Sehän se saakin minut kauhun valtaan: että palautuminen pikku taukoina on niin huonoa. Viikonloppu hujahtaa vilauksessa ja sitten painat taas täysillä.
Joten mitäköhän saan yhdestä viikosta edes irti? On aika monta aktiivista osa-aluetta ja kiirettä töissä nytkin ja kirjoitin muistiin pitkää listaa, mikä kaikki täytyy selvittää ja saattaa loppuun kunhan loma loppuu. Siellä on joku hirveä pino odottamassa sitten. Ei hyvältä näytä rentoutumisen kannalta. Voinkin miettiä sitä työpinoa koko viikon kivasti.
Mutta: Loma alkoi ilahduttavasti. Näinkö helpolla se muka meni, että ahdistus haihtui ja pääsin tekemään mukavia asioita? Tuosta noin vaan heti töiden jälkeen ihan eri elämäntyyliin ja kohti uusia elämyksiä? Niin hyppäsin siihen virtaan.
Nyt kun ovat meinaan kaupat auenneet ja sisään pääsee ilman ajanvarausta, niin minullahan oli hankintaa listalla. Mies keksi, että nythän voisit mennä katsomaan sitä pihapenkkiä. Totta, etsin korviketta lahonneelle turkoosille pöytäpenkille. Siihen ei enää uudelleenmaalaus auta, sen jalat ovat ihan vinksallaan ja alhaalta murentuneet päreiksi, mädäntyneet märässä maassa.
 |
| Penkki pystyasennossa. |
Viime kesänä näin huonekalukauppa Leen Bakkerin edessä sopivia penkkejä kirkkaissa väreissä, oli turkoosia ja vihreää. Minulla on pitkään ollut tämä karkkivärilinja pihassa ja pidän sen mielelläni: omenanvihreää/limeä (pikkupöytä, istuintyynyt ja kukkaruukku), violettia/fuksiaa (kukkaruukkuja), turkoosia (penkki, aurinkovarjo ja ison pöydän päällinen) ja oranssia (ison pöydän alareunat ja lepotuolit).
Olisi ollut helppoa korvata turkoosi puupenkki turkoosilla muovipenkillä. Mutta se tilaisuus meni jo. Harvoin niillä on samaa kamaa seuraavana vuonna tarjolla. Silti fiilis oli mennä ensin Leen Bakkeriin katsomaan. Koska potentiaali oli siellä olemassa.
Menin pukemaan farkut jalkaan heti suljettuani tietokoneen ja jätin miehen ripustamaan pyykkiä. Ai niin, miten sinne rautakaupoille ajetaan kun siinä välissä on iso yhdystie remontissa? No siitä sivusta.
Pihaosaston keskellä törmäsin turkoosiin pyöreään pöytään. Jaa, onko tämä säänkestävä, pihalle tarkoitettu? On kai. Vihreä pöytänikin on metallia myös ja hyvin on kestänyt kesät talvet ulkona.
Sopivan matala, sopivan kokoinen. Tähän mahtuu lintujen kylpyamme ja yksi kukkaruukku. Hinta: 13 euroa. No nyt, tämähän ei edes maksa mitään. Miten minusta tuntuu, että näin hyllyllä maininnan, että se olisi maksanut jopa 54 alunperin. Taas näitä naurettavia löytöjä, joista mies aina minua haukkuu, että miten kehtaat ostaa 5 eurolla housut, jotka ovat maksaneet 70 euroa aiemmin. Tulee vaan vastaan tällaisia.
Tätä pitäisi kyllä täydentää vielä jollain. Puutarhakauppa Intratuin on laaja, kiinnostaa nähdä mitä niillä on. Ehkä kannattaisi hetken visioida tässä, mitä oikein haluan. Mitä toivon löytäväni? No jos vaikka violetti joku pieni löytyisi niin olisi aika hauska.
Miten sinne ajetaan? Kun on se tietyömaa siinäkin välissä? Kannattaisi joskus miettiä ennen kuin lähtee liikkeelle, että mihin onkaan menossa ja kääntymässä. No tuosta maantielle kai sitten liikenneympyrästä.
Parkkipaikalla oli aika paljon autoja ja pelkäsin jo joutuvani odottamaan ulkona. Eikä mitä, sisällä aivan tyhjää. Se kauppa on niin iso, asiakkaat katoavat halleihin niin ettei mitään näy, vaikka niitä olisi useita kymmeniä.
Voi kuinka mukavaa täällä on aina, paljon mielenkiintoista katsottavaa. Ja huikea fiilis, että saa tuosta vain marssia kauppaan sisään varaamatta aikaa etukäteen. Onhan tämä nyt huikeaa että saa mennä kauppaan!
Höhh, iso osasto täynnä ulkosohvaryhmiä ja grillejä ja pöytiä, mutta vain mustaa ja harmaata... missä pikkupöydät? Ja värit? Vikassa nurkassa näin muovikalusteita kirkkaissa väreissä. Epäröin, nämä eivät tunnu oikeilta.
Missä on se mun visioima violetti pöytä? Katsos nyt tarkemmin! Mitäs tuolla nurkassa ylähyllyllä on? Violetti neliön muotoinen muovipöytä! Siinähän se on. Sopivan pieni.
Pakkasin sen mukaan irtojalkoineen. Ajoin kotiin keskustan kautta ja iloiten kaikesta liikenteestä ja siitä, että näen ihmisiä pyörällä, autolla, kävellen, näen kevään, näen bisnestä, ihmiset liikkuvat, tapahtuu, saa mennä kauppaan.
Kotona ikävä kyllä huomasin, että yksi pöydän jaloista oli poikki. Pakko ajaa takaisin.
Ja tietsä minua ei harmittanut yhtään. Stressi oli kuin pois pyyhitty. Olenhan lomalla. Ja oli jotenkin niin virkistävää ajaa keskustan kautta, että minua ei yhtään haitannut joutua ajamaan autoa vielä lisää koko reitti.
Oli tunnelmallinen kostea sää, kesää muistuttava, ei perinteisen ihana, koska tihuutteli vettä ja välillä tuli raekuuro tai rankkasadekuuro, mutta se oli ah niin kesäistä jo, harmaa lämmin kosteus, minusta sekin oli vain ihanaa kokea. Elämä! Tyytyväisenä ajoin takaisin ja siunasin vain sitä sattumaa, että tietyömaan takia paras reitti oli keskustan kautta, koska siellä oli kivaa.
Palvelutiskille selitin, sain ajaa kärryllä osastolle, sen myyjälle oli soitettu, katsottiin yhdessä toinen kappale, että se on kunnossa, ja sain sen. Ja taas palvelutiskin kautta.
Sillaikaa mikrouuni oli tuotu kotona päivystävälle miehelle. Niin, sellainenkin oltiin tilattu. Vanha on varmaan 20-vuotias. Se piti niin kovaa ääntä käynnistyessään, että pelkäsin, milloin tämä tshernobyli räjähtää.
Kokosin metallipöydän ja se on kaunis. Vietiin uudet pöydät ulos. Oi kuinka kaunista. Toivottavasti linnut tykkäävät uudesta kylpypöydästä. Punarinta kävikin siinä jo pulikoimassa.
Pitää opetella uuden mikron käyttö. Ja laitettiin se eri paikkaan, keittiön tasolle, jotta se on minun kätevämpi käyttää kuin ylhäällä jääkaapin päällä kurkottamalla. Pitää tottua ja katsoa onko se varmasti parempi järjestely kuin vanha paikka.
 |
| Ja miehelle taas kaatopaikkakeikkaa. |
Uusiutumisvaihe, nyt on vaihdettu kai tarpeekseen vanhaa kamaa raikkaaseen uuteen. Kun tuli se kaasuhellakin jo uusittua pakon edessä.
Kun on ehtinyt ajatella vain töitä, on kovin virkistävää vaihtelua saada käydä edes kaupassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti