Hollannin söpöimpiä maisemia: Zaanse Schans

Lauantairetki. Jaahas. Seuraava Hollannin erittäin olennainen nähtävyys korkattu. Zaanse Schans keikkuu siinä heti kakkosena, jos listataan paikkoja, joita turistien täytyy nähdä Hollannissa. Ollakseen nähnyt tyypillistä Hollantia. Keukenhofin tulppaanipuisto on ekana listoilla. Zaanse Schansin etu on siinä, että se toimii muulloinkin kuin vain huhtikuun tienoilla. Huono puoli on vaikeahkosti lausuttava ja muistettava nimi.

Niin mikä se Zaanse Schans on? Palanen vanhaa Hollantia, jossa on säilynyt rivi tuulimyllyjä ja vanhaa rakennuskantaa eli puutaloja. Koko alue toimii ulkoilmamuseona, jossa voi käydä pikku museoissa ja sisällä myllyissä ja katsoa vanhoja käsityömuotoja kuten puukenkien valmistusta, juustolaa ja maatilan eläimiä.

Koko seudun nimi on Zaan, saman nimisen joen varrella, ja siellä näkee tyypillistä paikallista vanhaa arkkitehtuuria: tumman vihreiksi maalattuja pieniä asuintaloja, joissa on erikoisesti muotoillut päätyjulkisivut. Zaanstreek eli Zaanin alue sijaitsee Amsterdamin pohjoispuolella.

Ennen kuin mentiin myllyjä katsomaan, halusin omin silmin nähdä Hollannin ehkä erikoisimman hotellin. Zaandamissa aseman vieressä on suuri hotellirakennus, jonka julkisivu on rakennettu kuin pinoksi näitä vanhoja paikallisia puutaloja. Monta taloa päällekkäin. Aika hauskan näköinen.

Heti vieressä on kaupungintalo, joka jatkaa samaa uusvanhaa vihreää arkkitehtuuria. Melko erikoisen näköinen sekin.

Näky tien yllä käsittää hotellia ja kaupungintaloa.

Uudemmissakin asuinkortteleissa pidetään yllä vihreitä sävyjä. Olen vähän kateellinen niille, joilla on heti oman takapihan takana vesiväylä.

Koska olimme ajaneet jo kaksi tuntia tänne, oli ensimmäisen kahvitauon paikka. Kah, ruokabaarin tiskiltä sai macaronseja. Totesin, että löydän aivan liian harvoin macaronseja mistään, joten pakko ottaa.

Zaanse Schans oli tässä lähellä. Siellä on oikea iso museorakennuskin, joka oli nyt edelleen pandemiatilanteen takia kiinni. Samoin alueella olevat leipomomuseo, puukenkätyöpaja, suklaaworkshop ynnä muut olivat suljettuina. 

Maksullinen parkkipaikka kuitenkin toimi, ulkoalue oli auki, myllyt pyörivät ja elintarvikeliikkeet olivat auki; historialliseen karkkikauppaan pääsi ja juustokauppaan sai kulkea pienen juustonäyttelyn läpi. Eri luukuilta myytiin ulos kahvia, kaakaota, jäätelöä, vohveleita, hodareita ja muuta evästä syötäväksi ulkona yleisillä penkeillä.

Vettä oli joka välissä ja ojia sai ylittää pitkin nättejä pikkusiltoja. Sorsat istuskelivat ruohopenkoilla ja noki- ja liejukanat uivat vedessä. Villihanhien kaakatus kuului niityiltä.

Karkkikauppa. Tärkeä sana hollanniksi: snoep = karkkia.

Onneksi otimme säätiedotuksen vakavasti: sen, että on vielä viileämpää kuin viime viikonloppuna ja tuulee edelleen (viidettä viikkoa...) pohjoisesta. Arvelimme oikein, että alue on aavan kosteikon laidalla ja viima pääsee puhaltamaan vapaasti. Piponi ei ollut yhtään liioiteltu! Näimme kulkijoita, jotka olivat optimistisesti yliarvioineet kauniin melko aurinkoisen kevätsään ja hytisivät ilman takkia, raukat. Oli vain 10 astetta.

Säähän sopivasti myytiin kuumaa kaakaota (rommilla tai ilman) sekä jopa glühweinia.

Tuulimyllyt täällä ovat toimineet silloisen ”teollisuuden” eri tarpeisiin, ei pelkästään jauhojen jauhamiseen. Yhtä myllyä on käytetty lankkujen sahaamiseen ja yhtä värijauheiden valmistukseen. Infokyltti kertoi, että tässä ”Kissaksi” nimetyssä myllyssä kivet ovat jauhaneet mineraaleja väripulvereiksi, joita sen ajan taiteilijat sekoittivat pellavöljyyn saadakseen öljyvärejä maalauksiaan varten.

Kissa-myllyn info.

Hämmästyttävää, että joidenkin myllyjen pinta on kokonaan olkea, olkikatto-periaatteella.

Tässä sahamyllyn lankkupinoja. Ja kukko.

Vieressä olevalla kosteikkoalueella huuteli ainakin kaksi fasaanikoirasta kevättöräyksiään. Töyhtöhyypät naukuivat ilmassa soidinlentoa. Ojan laidalla päivysti suuri harmaahaikara. Ne seisovat niin täydellisen liikkumatta, että ensin aina miettii kauan, onkohan tuo patsas vai ihan oikea eläin.

Heh, myllytalon pihalla on vielä pikkuruisia koristemyllyjä.

Maalaistaloon kuului vuohia, minikana ja valtava kukko. 

Kukolla on hassut housut.

Maitoa on kulunut juustolassa ja talon päädyssä oli oikein maitotonkkateline. Näyttelyhuoneessa oli vanhoja juustopropagandajulisteita.

”Juusto ravitsee Teitä hyvin”

Laiturilla oli myllynkivi ja vastarannalla näkyi vanhanajan puutaloja. Täältä pääsee myös veneristeilylle sitten, kun maailmankirjat ovat normaalit.

Yksi Hollannissa toimivista maanlaajuisista ruokakauppaketjuista on Albert Heijn, sellainen löytyy lähes joka paikkakunnalta. Markettiketju on saanut alkunsa täältä Zaanin alueelta ja täällä olikin hyvin historiallinen vihreä Albert Heijn -puutalo, jossa oli vanhoja pesuaineita ikkunassa. 

Supermarket.

Tynnyrintekijän piha.

Juustokaupassa sai maistella lampaan-, vuohen- ja lehmänjuustoa ja lajeja löytyi vaikka mitä yrtti-valkosipulijuustosta siniseen laventelijuustoon. Meille tarttui mukaan pikku pyörylä kuminajuustoa ja chilijuustoa.

Tein noin 4 minuutin videon elävää kuvaa pyörivistä tuulimyllyistä ja maisemista: