Runsauden aika

Selvisi: että jaksan firman joulubileisiin. Että voin ottaa lomaa 23. ja 27. päivä ja sitä myöten koko jouluviikon, mutta menen töihin 30. päivä ainakin osaksi. Että uudenvuoden bileet eivät ole meillä, vaan kaverilla.

Kuntosalin uudet ”raput” ovat yllättävän kivat. Ne ovat pätkä muovisia liukuportaita kuntoilulaitteen muodossa. Ehkä pystyn kulkemaan niitä ylös 5 minuutin verran, hitaahkosti. Pulssi kohoaa heti. Tiedän, että tarvitsen vähän nykyistä rankempaa hikiliikuntaa, ja tässä sitä nyt olisi. Otetaan ohjelmaan.

Kreisi pomo

On meidän osastonjohtaja aika kreisi. Saksalainen kuusikymppinen mies kyseessä. Istuu ruokalan pöydässä ja mutisee meille, että ”taas pitää mennä hammaslääkärille”.

- No mikä on?
- Multa irtosi taas hampaasta puolet. Haluuts nähdä, odota, mulla on se taskussa.

Kaivaa farkun taskua ja sieltä tulee poskihampaan osa.

- Kääk, eiks siihen satu?
- Ei kun tää oli jo irrallaan, siinä ei ole hermoa enää. Mä olin jo yrittänyt liimata sen kotona takaisin paikalleen, mutta eipä se kauan kestänyt.
- Millä sä sitä liimasit?
- Eri-Keeperillä?
- Pikaliimalla?
- Ei kun sellasella tekohampaiden pitoaineella. Ja nyt söin suklaata ja se lähti heti.

Joku toinen päivä hän saattaa lähtiessään tulla huoneestaan rappukäytävään ja hänellä on bassokitaransa mukana, jolla hän vetää pari sointua. Lähdössä bändin harkkoihin.

Lahjoja ja ilmaista ruokaa

Olin jo huolissani tyhjän viinihyllyni edessä eli puhisin kontallaan alakaapilla, että eihän täällä ole yhtäkään pulloa. Ja silloin muistin, että varmaan viikon sisään asia korjaantuu itsestään. Ja niin se korjaantui. Yhdeltä alihankkijalta tulee kiltisti joka vuosi viinipaketti.

Työkavereiltakin tuli pikkupaketteja ja kortteja. Oli kakkutarjoilua, koska taas jonkun synttärit. Joulusuklaita jaeltiin.

Mieheni sai töistä joulukorin täynnä ruokaa ja muuta pientä, kuten hauska minikokoinen matka-Scrabble, joka voi olla käyttökelpoinen.

Joululounas töissä oli ilmainen ja monipuolinen seisova pöytä. Jono seisoi ruokalassa tarjotin kädessä. Siihen sopi saksalainen tokaisu ”Gibt’s hier etwas gratis oder was?” eli ”Saako täällä muka jotain ilmaiseksi?” jonka voi kysyä aina kun jossain on kova tungos. Niin, tällä kertaa todellakin oli ilmaista tarjolla ja kaikki ihmiset liikkeellä.

Jäätelöäkin sai tuuttiin. Tuli ihan kesä talven keskelle. Kun jäätelö alkoi sulaa laareissaan melko pian, emäntä kiersi jakamassa sitä kärryillä pöydästä toiseen.

Osaston jouluaamiaiseltakin jäi jämiä, joita syötiin seuraavana päivänä ja lopuksi niitä jaettiin kotiin.

Eipä ole rosollia eikä lanttulaatikkoa, mutta joulubuffetteja kuitenkin koettu.

Annoin työkavereille osoitteen jouluradio piste fi ja sitä sitten osin kuunneltiin. Siitä voi vielä olla hyötyä välipäivinä niille harvoille, jotka joutuvat töihin hiljaiseen toimistoon.

Meidän joulu

Kotona? No tässä on nyt asenneltu pari iltaa uutta tekniikkaa, kun mieheni pisti taas tuulemaan, sanoi irti kaapeliteeveepaketin ja vanhan (ärsyttävän hitaasti reagoivan) digiboksin, osti AppleTV:n (älkää edes kysykö, mitä minä tajuan siitä, mitä varten se on ja mitä se osaa), teki erilaisen suppeamman tv-sopimuksen mutta tuplasti nopeamman netin halvemmalla, ja tuli uusi modeemi ja uusi wifiverkko.

Seuraavaksi oli tarkoitus uudelleenasentaa minulle meidän langaton kaiutin-Sonos-musiikkilaitteisto uuden wifin kautta. Ja tulin kotiin töistä ja mies selittää ovella, että mä myyn pois meidän Sonos-kaiuttimet... ja astun sisään ja siinä on joku iso äijä olohuoneessa, kaiuttimien ostaja. Onneksi en möläytellyt mitään hirveän omituista ennen kuin tajusin, että meillä on vieras.

Jahas, sehän meni nopeasti. Rahaa pöytään ja tyyppi kävelee ulos meidän kaiuttimet laatikossa, että ”kiva joululahja mulle”.
- Jaa, mitäs me nyt kuunnellaan.
- Teidän pitää alkaa laulaa itse, kertoo ostaja.
- Todellakin, onhan joulun aika, niinhän sitä pitäisi.

Kuulemma uusi Sonos-malli on saman hintainen, mutta paljon kätevämpi käyttää, joten hankitaan se tilalle.

Joulu meillä on toivottavasti erittäin lepopainotteinen. Mieheni varmisti vielä kauhuissaan pikaisesti joskus toissapäivänä: ”Eihän me siis mitään lahjoja hankita toisillemme?!” Paniikissa, ettei vain missannut mitään ja ole kohta nolona lahjatta, jos minulla on sittenkin jotain.

Ei ole. On sovittu olla ilman stressiä siitä. Oikeasti ja totaalisesti.

Pari erikoisolutta haettiin olutkaupasta. Ruuista ei vielä tiedä kukaan, mutta onpahan olut.

Pystyttivät ruokakauppaan jonkun Taj Mahalin, vai onko tämä Sacré-Cœur?

Hankin kirjakaupasta Elton Johnin elämäkerran. Jos ehditään, sitä voi lukea jouluna.
- Mä meen kylälle muutenkin, mä voin kattoa onko sitä myynnissä.
- Millä kielellä meinasit sen hommata?
Hämmentävä kysymys. Mitkä ne vaihtoehdot on?
- Öö, hollanniksi kai. Voidaan molemmat lukea.

En minä ainakaan jaksaisi englanniksi lukea niin isoa kirjaa. Eikä meillä myydä suomalaista.

Muutenkin teemana alkaa olla musiikki joka tuutista joulun ajan. Katsottiin vihdoin ”nauhalta” (eli nykyään jostain digipalvelusta) Popmusiikin yö, joka meni ohi lomaillessa. Siinä on arkistojen aarteita ja historiallisia keikkapätkiä kaikista lajeista ja vuosikymmenistä. Ja se tulee vain kerran vuodessa Hollannin telkkarista. Tapauksen kunniaksi löytyi pakastimesta korvapuustia.

Kohta alkavat Top 2000 -lähetykset radiossa ja telkkarissa ja se tarkoittaa non-stop hyvää musiikkia joulupäivästä uuteenvuoteen saakka, yötä päivää. Mennään paikan päälle Hilversumiin katsomaan 28. päivä, liput studioon on saatu.

Varmisteltiin ryhmächatissä, mennäänkö taas junalla, ja siitä olivat kaikki yhtä mieltä. Yksi vastauksista oli mielestäni aika taiteellinen. Sopisi vaikka jonkun hollannin sanakirjan kuvitukseksi. Että: ”Juna.”

Sillä lailla, Jos. Tulee selväksi, Jos. Joko loppuivat emojit kesken?

Keskustan joulu

Kävelin kylällä ja karuselli pyöri pikkulapsille. Karuselli... öö... ai juu, täällä adventin aikaanhan kuuluvat vaikkapa karusellit toreilla. Onhan niitä saksalaisilla joulutoreillakin. Keskustassa on myös pieni katettu tekojääkenttä, jolla voi luistella.

Ja tuossa on tuo vaja keskellä aukiota, ai niin, ”elävä jouluseimi”. Aasi on piha-aitauksessa. Onpas sillä tuuhea turkki, no hyvä vaan tässä talvisäässä. No mitä tyyppi. Nuuski vaan. Ei, mun takki ei ole syötävä.

Vajassa asuu heinillä myös kaksi lammasta ja häkeissä kyyhkyjä ja kaneja. Mutta ovat varmaan iloisia kun pääsevät joulun jälkeen omiin talleihinsa ja paikkoihinsa maatiloille. Nämä seimet ovat katolilaisten juttuja, muistaakseni vajassa on paikka valmiina ja ta-daa, jouluyönä seimeen ilmestyy Jeesusvauva-nukke. Siellä saattaa olla Maria ja Joosef patsaina jo valmiina.

Menimme miehen siskon perheen kanssa bistroon syömään. Siihen, jossa olimme vasta juoneet ilmaiset kahvit lahjakortilla ja meinanneet, että paikkahan on mukava ja menyy mielenkiintoinen ja tänne voisi tulla toistekin. Sitten tulikin jo kutsu illalliselle juuri sinne, synttäreille ja joululle.

Odotellessamme porukoita juttelimme aasille. Jouluseimen hoitaja tuli, oli aika saattaa aasi sisään pahnoille ja laittaa eläinvaja turvallisesti lukkoon häiriköiltä yöksi. Aasi tykkäsi katsella ulkona ja jäi kynnykselle nököttämään, aasimaisesti. Autoimme houkuttelemaan sen sisäpuolelle, vaan tovi siinä meni.

Sitten syömään. No olipa hieno ravintola, ihan gurmeeta. Tuli kokoelma pieniä annoksia pienissä kipoissa, erittäin mielenkiintoisia ja kauniisti aseteltuja pikkupaloja. Ja sama linja jatkui jäkiruuissa, kaikki saivat 4 maistiaista. Puhhuh.

Ja nyt joululomalle. Nukkumista ja lepoa, pliis.