Ne, jotka olivat ilmoittautuneet virallisesti, eivät jaksaneetkaan liikahtaa sinä iltana. Ja minä olin nirsoillut etukäteen, mutta päätin sittenkin mennä katsomaan. Näin se aina vaihtuu viime tipassa.
Laitoin hopeista glitteriä eli vesitatuointeja eli siirtokuvia kimaltamaan käsivarsiin.
Minulle se viihtymisen rajanveto juhlissa on simppeliä. Pelkkä seisoskelu pöytien ääressä ja juoman ryystäminen ja juttelun yritys on ihan liian tylsää. ”Eiks tääl oo discoo?” Kyllä, myöhemmin on. Kun dancefloor alkaa ja on ryhmä, jonka kanssa tanssin, niin siitä alkaa kiva. Sitten haluan vain jäädä eikä ole kiire kotiin. Silloin on takuuhauskaa.
Musiikki oli, no, vähän sekalaista ja uuspainotteista. Usein DJ osaa vain post-2000-hitit vaikka yleisö olisi aika senioria. Se on vähän tylsää, jos tulee niin vähän tunnistettavaa tai omia lemppareita eri vuosikymmeniltä. Mutta kyllä sitäkin hätätapauksessa tanssii.
Myös työkaverimme hoiteli DJ:n hommia, otti miksauspöydän haltuunsa ja veti ainakin tunnin setin.
Tämän talon DJ miksasi aika reippaalla kädellä eli heti kun oli muutama tahti tunnistettavaa kappaletta, hän sekoitti siihen lomaan ja päälle jo jotain toista. Ja jos oli joku vanhempi kipale, se tuli alkuperäistä nopeampana ja päälle latinobiittijyräys. Ei se aina kivaa ollut se abstraktius, kun kaikki on mosaiikkina.
Tyylilajeina todella paljon latinoa ja aika teknomaista jyskettä, siinä välissä jokunen tuttu ysäridancen pätkä. Minua ei se nopea ja marssitekno haitannut, mutta vanhemmille ihmisille se on tosi vierasta. Kyllähän siitä se variaatio puuttuu pitkälti näin. Jos ainoa vaihtelu on hiphop. Ja puuttuu lähes kokonaan pop ja rock.
Ihmettelen joidenkin tanssitaitoja. On ihmisiä, joista ei näe päältäpäin, että he edes haluaisivat tanssia, ja sitten ilmenee, että he hallitsevat virallisen hienosti eri tyylilajien muuvit. Tuntevat uudet kappaleet ja niihin koreografiat, osaavat oikeasti macarena-tanssin, osaavat sambaa rumbaa.
 |
| Kännyni kävi lähinnä todistamassa, ettei osaa tarkentaa yhtään mihinkään hämärissä juhlasaleissa. Säilyvätpä ihmiset anonyymeinä automaattisesti. Mutta olis nyt edes koristeet näkyneet. |
Menee vain turhan myöhään keskellä viikkoa. Sikäli kun en juonut mitään, koska olin autolla, niin säilyin hyvässä kunnossa muutoin.
Silti biletunnelma on biletunnelma. Kun on siinä mökässä tanssinut 3 tuntia ja sitten menee hikisenä autoon keskiyöllä, niin on sellainen vastuuton kännitunne silti. Huomasin ajavani kuuttakymppiä alamäkeen viidenkympin alueella.
Ja korvat soivat ja syykin oli selvä, taas aivan liikaa desibelejä, kuten joka juhlassa aina (miksi ne pilaavat ihmisten kuulosoluja tahallaan?) Ajaessa havainnoin, että ”no mihin mun näkökin on mennyt samalla?” Minulla oli jotain läikkiä ja sumua näkökenttä täynnä. Ihan kuin se bailaus olisi heikentänyt kuulon lisäksi näönkin.
Muutenkin minulle on arvoitus, miten niin Venlossa oli mäki. Stadionille mennessä ylämäki ja tullessa alamäki. Miten niin. Me ollaan Hollannissa! Luulin jo muutenkin eksyneeni tieltä ja joutuvani ties mihin väärään paikkaan mystisen tuntemattoman ylämäen kautta, mutta sitten tulikin stadion näkyviin ja se oli juuri sen rinteen syrjässä. Rinteen – ei tällaista sanavarastoa voi käyttää Hollannissa! No ehkä tekosyynä voi pitää sitä, että stadion on noin 300 metriä Saksan rajasta.
Yöllä olisin jotenkin halunnut joutua poliisin ratsiaan ja puhaltaa, että nolla on, uskokaa vaan vaikka huudan käheänä kuin känninen. Olisi jotenkin asiallista, että olisi edes joskus valvontaa ja poliisi kysyisi papereitani jossain. Mutta ei taaskaan. ”Where’s a policeman when you need one!” huutelin autossa.
Pikkujoulumaista sekoiluako odotuksena. Kalja ja viini virtaa kyllä. Mutta ainoat teot, joita kuuli muilta, oli että jotkut naiset vähän joutuivat tukemaan toisiaan loppuvaiheessa, että joku, joka ilmeisesti ei ollut saksalainen, alkoi puhua vain saksaa, ja joku toinen alkoi puhua baijeria. Yhtä ryhmänjohtajaa oli tullut kaulailemaan joku naispuolinen kollega humalaisen innoissaan rillit vinossa naamalla.
Pomo oli hommannut jonkun 3 hengen hotellihuoneen, jonne voivat eniten juovat miehet kävellä lopuksi, mutta sielläkään ei kuulemma ollut ylimääräisiä henkilöitä aamulla yllärinä. Löytyi vain toinen miespuolinen pomo. Kieltäydyn tekemästä johtopäätöksiä.
 |
| Meillä oli kiva tyttöryhmä tanssimassa. |
Ei hitto, että meillä on talenttia talossa. Varastan tähän nyt ihan salaa valtavan hienoja runoja aiheesta. Huomasimme, että eräs, joka pitää bileistä, ei ollut paikalla. Ilmeni, että hänellä oli ollut flunssa. Tai vielä pahempaa, miesflunssa.
Ja hän kirjoitti siitä haiku-runon, että joutui jättämään väliin juhlat ja ilmaiset viinat. Haikussa on ensin 5 tavua, sitten 7 ja sitten 5. Näin se menee:
Work Christmas party
Free food and drink, but not there
Kill me now, man flu
Tähän tuli eräs vanha ilveilijä vastaamaan myös haikulla:
It’s better that way
For everyone involved
And your career too
Saattaapa olla. Että joissain tapauksissa bileissä voisi vaikka nolata itsensä, jos juo liikaa. Tuli sitten sekin sekoilu ennaltaehkäistyä.
Näillä runoilla minä yritin lohduttaa bileet missannutta ja huomasin, että haikun voi kirjoittaa melko helposti, kun vain yrittää:
Very loud music
At least you have saved your ears
from quite some damage
Ja no ne tarjoilut, eipä siellä varsinaista ruokaa ollut, jota tarvitsisi surra:
Talking about food
There were just small deep fried snacks
Not worth mentioning
Niin firman bileistä yleensäkin ehkä sitten yhteenveto: Ota korvatulpat mukaan. Kyllä, voit lähteä siitä että siellä on musiikkia ja tanssilattia. Jos yhtään huvittaa kreisibailaus ja tanssiminen, niin siitä tulee kyllä hauskaa. Jos vaan jotenkin kunto riittää, niin kannattaa mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti