Lentohäpeä on jo päässäni

Kohta tapahtuu. Lähden mieheni kanssa Thaimaahan kolmeksi viikoksi.

En ole ennen lomaillut talviaikaan lämpimissä paikoissa. Reissut on tehty lähinnä kesälomilla; talviaikaan olen korkeintaan käynyt jouluisessa Suomessa. Enkä ole koskaan ollut Aasiassa, ellei lasketa junamatkaa Moskovaan Neuvostoliiton aikana 80-luvulla. Sikäli tämä on monelta kantilta ihan uudenlainen kokemus.

Onhan tämä ajan henki sen verran ilmastopainotteinen, että jos sanoo menevänsä kaukomatkalle, tuntuu että pitäisi olla samantien puolustamassa moraaliaan: ”Tuskin mennään toista kertaa. Lupaan, en tee tätä uudestaan. Ei, lentomatkailuni ei ole eksponentiaalisessa kasvussa. Tämä on toinen lentoni tänä vuonna. Ja kolmas kaukolento elämässäni.”

Oikeasti tästä tuskin on tulossa tapaa ihan budjetinkaan puolesta. Tämä on meille tavanomaista kalliimpi poikkeuksellinen repäisy. Eivätkä megapitkät lentomatkatkaan varsinaisesti innosta minua psykofyysisellä kokonaisuudellaan niin, jotta niitä tekisi mieli alkaa yhtenään tekemään.

En todellakaan pidä muiden syyttelystä ja moralisoinnista tässä ilmastokriisissäkään, sillä se ei ole ratkaisu. Syntilistojen vertailu menee jotenkin kuuseen aina, koska syntinsä kullakin. Joku on luonnonresursseissa säästäväisempi jollain toisella elämänalueella, mutta tuhlailevaisempi toisella, ja elämäntilanteiden suomat mahdollisuudet vaihtelevat.

Vaan kyllä sitä alkaa vähän ympäristöfilmi pyöriä päässä heti kun miettii lentämistä. Löytää puolustuksia itselleen ja omalle hyvyydelleen: ”Muutoin kerskakulutukseni on aika vähäisellä mallilla ja otan ympäristön huomioon monissa muissa valinnoissani. Ja Suomesta käsin on esim. tavallista ja halpaa käydä monta kertaa vuodessa risteilyillä laivalla, joka käyttää raskasta polttoöljyä, ihan vaan huvin vuoksi, ja tämän synnin voikin siten miinustaa minun taakastani verrattuna keskivertosuomalaiseen.”

Siis voihan sitä tehdä hiilijalanjälki-testin ja katsoa, mikä on oma tilanne, mutta se on loputon suo, jos aletaan syyllistäen laittaa eri ihmisten valintoja pahemmuusjärjestykseen ja suuttua kanssaihmisille henkilökohtaisella tasolla. Itsestä se muutos lähtee, tämäkin.

Tilanne on tällä hetkellä kuitenkin, että pitkän kehityksen tuloksena länsimaisesta elämästä on tullut näin globaalia, että sekä työmatkoille että lomille on normaalia lentää. Se asia ja kokonaiskuva ei ihan hetkessä muutu sadasta nollaan, vaikka jotkut edelläkävijät nyt alkavatkin boikotoida lentämistä tai miettivät vaihtoehtoja lentomatkoilleen.

Yleensä pilkunviilailusta ahdistuvat eniten ne, jotka muutenkin ottavat jo järkevästi huomioon kaiken mahdollisen ja yhteisen hyvän. Minunkin sisäinen perfektionistini on näköjään hyvin, hyvin pettynyt siihen, että en kuulu siihen etujoukkoon, joka päättää planeetan vuoksi lopettaa lentämisen ja matkailun just tasan nyt ihan kokonaan. Olen oikeastaan helpottunut, kun näen, että kyllä muutkin ihmiset edelleen lentävät ja menevät lomille. Joten saan ehkä minäkin.

Silti lentohäpeä on jo totta minunkin päässäni, tai ainakin huono omatunto. Minun puolestani tottakai sopii laittaa enemmän veroja lentomatkailulle ja kerosiinille, jos siinä on niin hölmö epäkohta kuin sanotaan. Hollannissakin harkitaan lentoveroja, mutta jos ne kerätään, niitä ei kuulemma ole aikomuskaan laittaa ympäristöhankkeisiin meillä tai ulkomailla, vaan ihan vaan valtion taskuun. Eli mikä ympäristövaikutus sillä silloin on? Vain se hinnan korotuksen pelästys. Ehkä kaksi miljoonasta matkustajasta jättää lennon tekemättä, jos se maksaa 7 euroa enemmän.

Yksinkertaiset moralistiset käsitykset menevät usein pieleen. Hollannin parlamentti haukkuu debateissaan, kuinka lentäminen on liian halpaa ja ihmiset lentelevät kahdellakympillä Englantiin viikonlopuksi, ”eihän se voi olla oikein. Ihan tosta vaan ja ihan huvikseen.” Suuri moraalinen etusormi syyttelee. (Ja siinähän syyttelee, kun kapitalismi ja kilpailu on mahdollistanut tällaisten tikettihintojen tarjoamisen asiakkaalle; ei se voi olla sen asiakkaan vika, jos hän sen lipun ostaa ja tilaisuuden käyttää. Halpuus on suuri motivaattori ihmisten valinnoissa. Lentävätkö poliitikot vapaaehtoisesti vain kalliilla lipuilla, ja mikä ero siinä on ympäristön kannalta?) Lisäksi minä henk. koht. en ole koskaan päässyt nauttimaan halpalennosta, sillä sellaisia polkuhintoja ei Suomeen päin ole olemassa. Yli 200 euroa olen saanut jokaisesta menopaluusta Suomeen maksaa.

Tunnen esim. puoliksi chileläisen perheen, joka säästää palkoista vuosikausia, jotta pystyy hankkimaan nelihenkiselle perheelle kerran liput Chileen ja takaisin, jotta lapset saavat nähdä isovanhempansa ja alkuperämaansa. Neljään lippuun menee monta tuhatta euroa ja siihen säästetään pitkään ja vaivalla, haaveillen että kerran pääsisi. Kyllä sekin on ”ihan turhista hupilennoista” kaukana. Tämä hanke tuskin kaatuu seitsemän euron veroon, eikä hän varmasti kaipaa syyttelyä siitä, että ”lentää niin törkeän halvalla ihan huvikseen ja turhaan”.

Ulkosuomalaistenkin piireissä on tietysti selvää, etteivät heidän lentonsa Suomeen sukuloimaan ja kavereita tapaamaan ole pelkkää hupia, vaan niissä on enemmän sisältöä. Lomamatkasta voi vielä luopua, mutta ei siitä, että esim. lapsi näkee joskus serkkujaan ja isovanhempiaan ja käy juurillaan kielikylvyssä; tai ohjelmassahan saattaa olla vaikka häät tai hautajaiset Suomessa.

Näin elämä jakaantuu monessa perheessä nykyään usean maan välille, ja monia perhesiteitä voi kätevästi pitää yllä vain lentämällä. Ja mitä sitä nyt muuta tapahtuu lentämällä: urheilujoukkueet menevät kansainvälisiin kilpailuihin, avustustyöntekijät matkustavat hädän äärelle, vapaaehtoiset projektityöntekijät kehitysmaihin, ja muuta elämää ja tärkeitä syitä.

Niin, voisihan sitä matkustaa Suomeen maata pitkin monesta paikasta, mutta silloin työnantajien pitäisi antaa selvästi enemmän vuosilomaa, jotta ehtisi joka kerta lentämisen sijaan junalla ja laivalla Suomeen ja takaisin. Välillä nämä maata pitkin -vaihtoehdot sekä lähimatkat ovat tietysti harkitsemisen arvoisia kaikkine elämyksineen.

Toissa kesänä mekin matkustimme maata pitkin kesälomareissumme. Tuntuu hassulta, että virallisesti on kai sitten ympäristöä vähemmän kuormittavaa huristella autolla kaksi viikkoa pitkin Norjaa ja Tanskaa ja polttaa aika paljon bensaa tuhansiin kilometreihin, kuin lentää yksi lento. Olemme myös ajaneet autolla Tanskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja takaisin, mikä oli hauska reissu sinällään.

Entäs sitten rahtilennot? Ihmiset tilaavat euron krääsätuotteita Alibabalta ja niitä lennetään sitten rahtina Europpaan joka yö; voisikohan tämänkin kulttuurin osan mainita, jos haluaa vähentää lentoja?

Ilmasto on tärkeä, en halua vähätellä ongelmaa. Minua vain ärsyttää epäoikeudenmukaisuus ja liika yksinkertaistaminen, johon ei mahdu nuansseja. Siksi haluan mainita näitä erilaisia esimerkkejä. Ei se ole niin yksinkertaista. Väsyttää se, kun jokainen lentomatkustaja saatetaan nykyään leimata kevytkenkäiseksi haihattelijaksi, joka olisi voinut jättää ihan jokaisen lennon yhtä hyvin tekemättä.

Kyllä, tämän lomamatkan me voisimme jättää tekemättä, jos otetaan tiukka linja. Tämä on ihan itsekäs matka. Silti aion tämän tilaisuuden käyttää ja siitä iloita. Realistisiin päästönvähentämiskeinoihin on myös kiinnitetty huomiota: lennämme mahdollisimman suorasti ja mahdollisimman uusilla koneilla. Vaihtoehtona olisi ollut 2 välilaskun lennot ja vanhempi kalusto, mutta valitsimme toisin.

Ja anteeks että mua naurattaa keskusteluissa yhteen ja samaan seikkaan jumittuminen. Joka kerta, kun joku alkaa lehden kolumnissa moralisoida ihmisten ilmastosyntejä ja päästöjen määrää, mainitaan vain ja ainoastaan Thaimaan-matka. ”Tiedätkö, kuinka paljon hiilidioksidia tuottaa nelihenkisen perheen Thaimaan-matka?” Että siis saa lentää kenenkään osoittelematta Seychelleille, Sri Lankaan, Tokioon, Balille, Seouliin, Malesiaan, Tuvaluun, Brasiliaan ja Uuteen-Seelantiin, mutta että Thaimaa, ei, se on se kauhistus.

No onhan se erityisen suosittu kohde, ymmärrän, ja ehkä juuri siitä oli joku kätsä laskelma jossain raportissa, jota nyt sitten kaikki siteeraavat. Mutta tuo kauhistelu alkaa naiiviudessaan tulla korvista. Lennetään sinne oikein koko perheen voimin, oikein neljä henkeä, oikein lapset mukana! No mitenkäs sitten? Jätetään lapset Suomeen loman ajaksi vai?

Nykyään kun alan lukea suomalaista ilmastoartikkelia, odotan oikein vinosti hymyillen, että missä kohtaa se ”koko perheen Thaimaan-lento” tulee. No tuleehan se sieltä, taas.

Kun argumentoidaan ja vertaillaan, niin täytyy näköjään myös pysyä tarkkana, että niin sanotut faktat pitävät paikkansa, myös faktat ympäristön kuormituksesta. Puolin ja toisin esiintyy liioittelua.

Paras näkemäni oli tämä: jossain vertailtiin astianpesukonetta ja käsin tiskaamista luonnonvarojen kulutuksen puolesta ja jutussa väitettin mustaa valkoisella, että ”käsin tiskatessa kuluu jopa 100 litraa vettä per kerta.” No ei kulu! Mikä luku tämä on, en minä kylpyammeessa tiskaa! Pysykää nyt housuissanne, hold your horses. Miten naurettava väite. Meillä lasketaan yksi pesuallas puolilleen vettä, olisiko se 6-7 litraa, ja vaahdot lirutellaan pois astioista vähäisellä kylmällä vedellä siihen päälle. Yhteensä kuluu kahden hengen tiskivuoreen korkeintaan 8 litraa. Tuntuu vaikealta saavuttaa tuo sata litraa edes silloin, jos koko ajan hana juoksisi täysillä, mikä olisi tieysti älytöntä. Vertailukohtana tiskikone louskuttaa sitä pyykkiään lähes 3 tunnin ohjelman ajan sähkön voimalla, mitä olen näitä moderneja koneita nähnyt. En usko, että sekään ihan kuormittamatonta on.

Surullinen totuus muuten on, että teki ihminen mitä tahansa, se vaikuttaa ympäristöön ja luontoon jollain tavalla, yleensä negativiisesti. Tuotti sen sähkön ja lämmön miten tahansa, jotain resursseja, infrastruktuuria ja rakentamista siihenkin taas tarvitaan, joka häiritsee luontoa, ja maisemaakin vielä. Liikkui sitten millä tavalla tahansa (rahti tai ihmiset), joku vaikutus sillä on ympäristöön aina. Ihmiskunnan olemassaolo on ongelma luonnolle.

Tällä hetkellä Amsterdamin lentokenttä Schiphol on kaikkien vihollinen. Hollannissa nousivat hiilidioksidin ohella typpipäästöt suureksi ongelman aiheeksi, joka vähentää luonnon monimuotoisuutta. Hallitus alkoi puhua maatilojen aiheuttamasta typpikuormituksesta tiukoin linjanvedoin, mistä maatilalliset suuttuivat ja järjestivät traktorimarssin Haagiin, aiheuttaen Hollannin kaikkien aikojen suurimmat autoruuhkat moottoriteillä. Lisää protesteja on tullut ja on tulossa.

Osa maanviljelijöistä/eläintilallisista haluaa järjestää protesteja Schipholin ympäristössä ja tukkia siellä liikenteen. Sillä he näkevät lentoliikenteen omana vastustajanaan ja epäreiluuden lähteenä: miksei laiteta lentoliikennettä ja sen päästöjä kuriin, vaan kiusataan maatilallisia sen sijaan.

Samalla ilmastoaktivistit tukkivat teitä Amsterdamissa ja mieluiten Extinction Rebellion -liike haluaisi häiritä Schipholin lentoliikennettä protesteissaan.

On suuri mahdollisuus, että jos yrittää lähteä lentomatkalle, vastassa on joko traktorit tai ilmastoaktivistit. Maanviljelijöiden ja ilmastoradikaalien yhteinen vihollinen on lentoliikenne.

Sitä seuraankin mielenkiinnolla, millä taholla hallitukset ja muut instanssit aikovat ”vähentää lentoliikennettä” ja ”saada sen kuriin”, kun lentoyhtiöt toimivat vapaassa markkinataloudessa ja tarjoavat tuotteita, joille on kysyntää. Missä kohtaa se pakkokeino laitetaan voimaan, ettei yhtiö saa enää tarjota tuotettaan? Kuka päättää, minkä firman koneet eivät saa enää lentää ja kuinka monta kertaa vähemmän? Miltä reiteiltä konkreettisesti karsitaan ja millä keinolla? Vai laitetatanko moraalinen kysymyslista eteen jokaiselle lentolippua havittelevalle, johon pitää rastittaa, onko menossa ihan vaan lomamatkalle vai onko matkalle painavampia argumentteja, ja sitten kielletään pelkästään huvikseen lomalle lentäminen? Ihan niinku teoreettisesti mielenkiintoisena kysymyksenä.

Yhtenä vastauksena kylläkin esim. KLM aikoo katsoa, poistaisiko lyhimpiä maan ja Euroopan sisäisiä lentoreittejään kokonaan, sellaisia välimatkoja jotka voi taittaa pikajunalla tai -bussilla yhtä nopeasti. Esimerkiksi Lontooseen tai Pariisiin pääsee meiltä melko kätevästi vaihtoehtoisillakin keinoilla.

Hallituksella on siitäkin hauskat ajat, että jos he päättävät suojella luontoa, maatilalliset pitävät mielenosoituksia, ja jos he taipuvat vähempään luonnonsuojeluun, ilmastoradikaalit pitävät mielenosoituksia.

Yritetään nyt kuitenkin päästä sinne Schipholiin, vaikka siellä on joku buuauskuoro vastassa.