Belgiassa: Söpö Leuven

Belgia käyty, Leuven. Olipa mukava sekin. Meiltä oli autolla matkaa vajaa kaksi tuntia.

Kyllä sen näki siinä taas moottoritietä ajaessa, että Belgia on aika vehreä ja metsäinen. Ja kukkulainen. On niin nättiä, kun näkyy kyliä laaksoissa kirkontorneineen ja taloja piiloutuu mäenrinteen taakse ja joku kylä on ylhäällä rinteen päällä horisontissa. Se on tunnelmallista tasaiseen Hollantiin verrattuna.

Tuntuu, että Belgian kaupungeissa on aina jotkut mielettömät katedraalit ja kaupungintalot jotain barokki- tai goottityyliä keskustassa. Kapeat keskiaikaiset kujat, mukulakiveykset, kivitalot, tiilitalot porrastettuine katonreunoineen, julkisivukoristukset, mukavat ravintolakadut, kahvilaterassit. Gent oli valtavan hieno myös tänä keväänä (tässä kuvat ja jutut Gentistä). Ja Brugge, jossa on aiemmin käyty.

Leuvenin raatihuone.

Täällä oli tällainen pitkä ja kapea Muntstraat aivan täynnään eri tyylisiä ravintoloita vieri vieressä.

Kävelykeskusta on Leuvenissäkin mukavasti rauhoitettu autoilta. Tosin keskellä aukiota saattaa tulla olan takaa salaa sähköllä käyvä hipihiljainen hybridibussi. Ohoh. Kannattaa katsoa, ettei jää alle.

Yhdellä kadunpätkällä oli torikojuja jonossa. Portugalilaisia pastel de nata -leivonnaisia ja paellaa tarjolla. Toisessa kojussa crepes, kolmannessa salamityylisiä maustettuja makkaroita, neljännessä oliiveja eri marinadeissa ja kuivahedelmiä, viidennessä juustokiekkoja. Oli söpö kukkanmyyjän koju
myös.

Yksi mies myi hämmästyttävästi eri lajeja tuoreita metsäsieniä, kekoina pöydällä. Ei kyllä meillä Hollannissa näy näin monia lajeja eikä erikoistuneita sienten myyjiä. En tiedä, ehkä nämäkin tatit olivat viljeltyjä?

Nimenomaan luin juuri artikkelin, jossa kerrotaan, mitä Hollannissa saa poimia luonnosta. No ei oikein mitään. Juuri ja juuri pari käpyä, jos metsänhoitaja joustaa eikä siitä suutu. Sieniä ei saa katkoa ja kerätä, vaan niiden pitää antaa levittää itiöitään ja lisääntyä rauhassa. Metsän antimien poimimisesta voi Hollannissa saada 4000 euron sakon tai jopa vankeutta. Joten älä missään nimessä yritä sienestää. En tiedä, onko Belgiassa sama sääntö. Hollannissa on jo riski hakea kourallinen sammalta askarteluun, jos poliisi näkee. Niin harvassa ovat metsät verrattuna Suomeen, että niistä on kova huoli.

Sen olen kuitenkin ymmärtänyt, että oksia ja risuja saa ottaa, jos ne ovat jo irrallisia eli pudonneet maahan kuolleina tai metsänhoidon yhteydessä katkottu irti puusta ja jätetty pinoon. Sellaisia irto-oksia, jotka ovat vielä tuoreita, olemme hakeneet kerran vuodessa orsiksi seeprapeippojemme häkkiin.

Upea linnatalo…

…jonka alakerrassa on arkisen halpiskemikalio-krääsäketjun kauppa.

Täällä Leuvenissä näki myös jotenkin, että tämäkin on yliopistokaupunki. Nuorisoa oli paljon, kansainvälisiä nuoria oli paljon, ja trendikkäitä ruokaloita ja ravintoloiden mainostamia opiskelijatarjouksia paljon.

Opiskelijanuoriso aina aiheuttaa sen, että kaupungissa ei myydä pelkästään kaljaa ja perinnemakkaraa, vaan sushia, thaimaalaista, vegaania, poke bowleja ja luksushodareita, eli kaikki maailman tämän hetken kuumimmat ruokasuuntaukset.

Kävimme myös luksushodarilla hipsteripartaisten hipsterien joukossa. Hauska rosoinen tila. Paikan nimi oli ”Würst” ja kaikkeen oli laitettu vitsiksi umlautit, myös sanoihin joihin ne eivät kuulu, saksalaisen tunnelman luomiseksi. Hot dogista oli väännetty ranskalaisin vaikuttein luksushodari ranska-englanniksi eli ”haute dog”.

Mutta näkyi kaupungissa myös muutama chocolaterie ja simpukoita myyvä ravintola, eli Belgian perusperinteet.

Ei Belgiaa ilman ranskanperunoita.

Tässä mainostetaan sinisimpukkapataa.

”Tekeekö mieli suklaata?” No älä nyt sellaista kysy.

Moottoritiellä takaisin ajaessa näkyi Brysseliin laskeutuvia lentokoneita. Leuven on vain parinkymmenen kilometrin päässä Brysselistä. Sieltä lähestyi taas yksi valot päällä meitä vastaan… ja kännykän Flightradar kertoi, että se oli Finnair tulossa Helsingistä.

Aina kun näen näitä Beneluxin tuulimyllypropelleja, laulan Ultra Bran kappaletta ”Pieniä ilmiöitä”: ”Jossain kaupungissa on maailma näytteillä. Mitä täällä on? Aina samoja pieniä ilmiöitä, eikä vieläkään tuulivoimaa.” Mutta nykyään sekin on vähitellen tulossa Suomeenkin.