maanantai 2. syyskuuta 2019

Retkellä Strömforsin ruukissa ja Loviisassa


Minullahan on valokuvissa vielä varastossa nättejä otoksia Suomen-loman retkistä. Täytyypä täydentää matkakertomukset vielä parilla osalla, alkaen nyt.

Kävimme Ruotsinpyhtäällä Strömforsin ruukissa. Ja sää oli taas helteinen. Mitä sanoa Strömforsista? Aika idyllinen, kyllä siellä on The Suomi -maisema, punamultataloa veden äärellä.




Kahvila ja ravintola löytyy, pari pikku putiikkia vanhoissa rakennuksissa, ja tällä voisi myös suppailla suppilaidalla tai soutaa tyynessä vesistössä.



Ihan jännä pikkumuseo, sepän paja, jossa luonnon jokivesi virtaa lattian läpi kourua. Nauloja on taottu siellä yhteistyönä, yksi pitää tulta kuumana, toinen kääntelee rautapiikkiä, kolmas katkoo sen, oppipoika lyö jokaisen naulan pään littanaksi.



Toisen talon huomiota herättävä puinen kapea torni on ollut paloletkujen kuivauspaikka. Aina olleet kaikki talot puisia ja useinkin joku niistä syttynyt. Kun vielä rautaa taotaan ja liekkiä pidetään kaikkialla.

Vesistöjä on, lumpeitakin, silta yli. Romanttinen silta ei vie minnekään eikä toinenkaan, kun niiden päässä on ”yksityisalue pääsy kielletty” saaressa.



Myllyn ravintolassa sai suomalaista seisovaa pöytää, lohikeittoa ja lihapataa ja salaattipöydän ja hyvät leivät ym. Suomalaiset pitopöydät ovat eksotiikkaa ulkomaalaiselle, kotiruokaa ja perinteistä sörsseliä.

Yhdellä maaseudun SEO-bensa-asemallakin oli rekkamiehen lämmin lounasbuffetti ja se jotenkin ilahdutti, tuulahdus vanhasta turvallisesta maailmasta. Perinteet kunniaan. Ja että on vieläkin olemassa muitakin huoltamoita kuin isot ABC:t.


Täällä voi myös pelata monimetristä Fortunaa.


Sitten kävimme Loviisan linnoituksilla, ja satama-aitoissa kahvilla.




Kävin siitä pari kilsaa etelään uimassa meressä. Oli matala lahdelma ja pitkät uimareiden laiturit. Löytyi oikein pukukoppirakennus ja suihkuhuone. Virkistävä uimavesi. (Vitsejä siitä, että ”oli varmaan lämmintä lauhdevettä kun paikka on 6 km ydinvoimalasta” ei oteta vastaan.)


Kyllä Suomessa on nättejä maisemia, varsinkin näin hienoina poutapäivinä.



Muita tämän heinäkuun Suomen-loman sekä Tallinnan pyrähdyksen juttuja voit lukea tästä:

Helteinen Suomi-loma 
Lentokonebongauksen kautta matkalle
Hauskoja paikkoja Tallinnassa
KGB-museo Viru-hotellissa
Kesäpäivä Saaren kansanpuistossa, Kaukolanharjulla ja Pilpalassa
Discoristeilyn huumaa Helsingissä!

2 kommenttia:

  1. Suomi on kesällä niin kaunis, että sydän pakahtuu. Pitää heti perään ajatella niitä 30 asteen pakkasia ja huolta, miten auton moottorin saa käyntiin tai miten pysyy tiellä ja hengissä kevättalven loskassa ilman nastarenkaita Turun satamaan asti. Niillä Suomi-ikävä helpottaa. Herkkua on Ruotsin läpikin ajaminen kesällä ja "vastamyrkyt" ihanuudelle samat kuin Suomessa.Tervetuloa Reinin rantojen pitkä ja leuto (meteorologinen) syksy ja viinimäkien ruska! Kuis teillä siellä Hollannissa Goudan korjuu sujuu? Vai lieneekö jo kurpitsan korjuuaika.

    VastaaPoista
  2. Jaa, maissi kasvaa pelloilla ja eiköhän sokerijuurikkaat valmistu vähitellen. Kukkakaali sai jo tarjoushinnan marketissa, ehkä sen sadonkorjuu alkaa. Juusto kypsynee läpi vuoden... Niin, silti Suomen kunnon talvi lumineen ja pakkasineen on kivempi kuin täkäläinen tuulinen kosteus ja pimeys. Mutta mukavaa on, että kesä on molemmista päistään täällä pidempi kuin Suomessa ja lämmin sää tosiaan venyy pitkälle syksyyn. Voi tehdä retkiä vielä pitkään.

    VastaaPoista