lauantai 8. kesäkuuta 2019

Hupia hiekkarannalla: Pohjanmeri ja Scheveningen


Retkisarjassamme päästään helatorstaiviikonlopun viimeiseen päivään: sunnuntaihelle ja lempparibiitsimme Scheveningen, aivan Haagin kupeessa. Oli tulossa 32 astetta ja tietysti liian paljon aurinkoa ja paahdetta, ja liikaa porukkaa rannalla. Silti se oli nyt tilaisuutena edessä. Siellä on aina niin hauskaa. Jos lähtee ajoissa, niin saa vielä parkkipaikan.

Kaikki aurinkosuojat mukaan. Hattu, aurinkolasit, suojakerroin 50 ja naaman suojavoide. Uimakamat siltä varalta. Lähtö klo 8. Tulo klo 10. Valtavaan pysäköintitaloon, jossa on lähemmäs toistauhatta paikkaa, mahtui vielä hyvin.

Peban siirto ensimmäiseen hyvään ravintolaan. Menyyn pariin. Se on hankalaa, kun on ollut samassa rantabaarissa ennenkin ja tietää, että niiden sekä pikkuletut että juustotikut chilikastikkeella ovat erittäin hyviä. Tarjoilijakin meinasi, että on siinä kokoelmaa. Kylmät ja kuumat juomat, suolaiset ja makeat ruuat. Juu, saa tuoda kaikki yhtaikaa ja sekaisin pöytään.



Käveltiin rannalla. Oli laskuvesi. Etelästä tuuli hiekkarannan yllä selvästi voimakkaammin kuin ravintoloiden luona.

Väkeä alkoi kertyä. Rohkeita lapsia ja nuoria syöksyi uimaan. Merivesi oli niin kylmää, että se ei ole pelkkä kavahduttava tunne, vaan jalkoihin sattuu kuin krampissa, viiltää. Kesti kauan tottua veden kylmyyteen ja pystyä kävelemään siinä rennosti.

Silti vesi ja hiekka on aina hieno kokemus, kun pääsee paljain jaloin rannalle.






Lisää juomia ja ruokia. Kalaravintoloissa olisi ollut äyriäistä ja simpukkaa tarjolla. Äkkäsin poke-bowlin, viime vuoden uusimman kansainvälisen trendiherkun, jota alkoi vilahdella Suomenkin lehdissä. Se on havaijilainen ateria, jossa on kulhossa riisiä ja raakaa kalaa, usein lohta tai tonnikalaa, ja kaikenlaisia kasvislisukkeita. Enpä tiedä, kuinka alkuperäinen tämäkään oli; hyvin aasialaisvaikutteinen merileväsalaatteineen, ja välineiksi tuotiin puikot kuin olisi sushi kyseessä. Mutta halusin kerran elämässä kokeilla poke-bowlin ja nyt oli tilaisuus. Ihan nami.





Toinen rantakävely. Nyt olikin sitten nousuvesi. Ranta oli kaventunut puoleen, veden pinta oli maksimissaan. Väki oli lisääntynyt. Nyt täällä oli noin yksi henkilö jokaisella neliömetrillä. Meinattiin kävellä vähän poispäin rantaviivaa, jos tuolla kauempana olisi väljempää... ei ollut. Ihmismassa oli valtava ja jatkuva.

Kaikenlaista skenarioita näki matkan varrella. Pikkulapsi kauhomassa ämpäriin vettä ja hiekkaa. Pikkutyttö kiljumassa kylmässä vedessä, mutta samalla rieumuissaan. Vauva istumassa hyvinkin tyynesti hiekkasärkkien välisella matalikolla, ja reagoimatta mitenkään vaikka kylmä aalto huuhtaisi yhtäkkiä jalkojen yli. Koira etenemässä tyrskyihin aalto kerrallaan harkiten. Meripelastuksen vesiskootteri löytämässä joidenkin lasten pallon aaltojen välistä ja tuomassa sen takaisin kohti rantaa.

Aasialaiset naiset ottamassa selfieitä ja valokuvia. Eri maalaiset lapsiperheet pelaamassa palloa tai juoksemassa veteen ja vedestä pois. Teinit kellumassa puhallettavilla leluilla. Ja tietysti lukuisat kalpeat ihmiset grillaamassa itseään täydessä auringossa vaarallisen oloisesti. Monet jo punaisiksi palaneet naiset ja miehet.




Bulevardilla oli isojen saippuakuplien tekijä.


Aurinkolasit olivat välttämättömät. Silmäni ärsyyntyvät helposti ja voivat tulehtua pelkästä kirkkaudesta. Aurinkorasva toimi, iho ei palanut mistään kohdasta. Mutta jatkuvasta helteellä ulkona olosta tulee aina vähitellen sellainen limainen olo, kun on sekä hikeä että aurinkovoiteen liukkautta siellä täällä. Ja se on vain kestettävä. Nyt on pakko opetella sietämään hellettä, kun kesä on kerran alkanut näin kunnolla.

Täällä on niin hyvät ruokapaikat, että rantapäivä tarkoittaa aina samalla herkuttelua. Lopuksi vielä alkoholittomat cocktailit. Tämä on aivan ykkönen, ginger aleen perustuva, karhunvatukkainen ja kanelilta maistuva punainen sekoitus.


Niin, vain autokuskin tarvitsee olla juomatta, mutta yhä useammin totean, etten tarvitse sitä alkoholia mihinkään, se vain väsyttää ja nuuduttaa oloa, joten otan ihan muuten vaan jonkin alkoholittoman jännän juoman. Mieheni toteaa myös, ettei aina ole pakko kaljoitella, vaikka saisikin. On kiva, jos on eksoottisia juomia tarjolla ilmankin viinaa, ja nykyään aika hyvin on.

Ekologisesti ilahduin myös siitä, että useassa rantabaarissa oli muoviset juomapillit korvattu pahvisilla.

Ja sitten kotiin. Parkkihalli oli nyt tursuten täynnä. Kaikki olivat tulleet paikalle iltapäivän aikana. Näkihän sen jo rannan tungoksesta. Mutta strategiamme toimi, että sekaan mahtuu kun vain lähtee liikkeelle heti aamusta.


Kannatti käyttää hellepäivä hyväkseen. Meille sisämaalaisille meri on aina juhlaa. Ja voi kestää kauan, kunnes on taas poutaa ja lämmintä juuri viikonloppuna. Tämän jälkeen alkoi ukkos- ja sadeluurojen putki ja 19 asteen lämpötilat.

Lue tästä muut retkeilyt:
Rouheaa teollisuusmaisemaa: Essenin kaivosalue Zeche Zollverein
Hollannin ruokafestarit ja varoituksen sanoja niistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti