Kesä on oikeasti täällä! Kesä on! Yritän vasta tajuta ja tuntuu vasta ihan alulta. Että nyt se on todellisuus. Nyt se alkaa.
Voin istua pihassa hihattomassa. On tyyntä ja aurinko paistaa. Kukat kukkivat. Naapuri leikkaa ruohoa tai lapset kiljuvat. Pääskyset huutavat. Varpuset sirkuttavat. Ja pihassa on ihan mieletön tiaisten sirkus. Pesue tai useita, niin paljon vauvoja, sirittää ja ruokitaan. Kiipeilevät itse murattiin ja pihapöydälle. Ja pihasian päälle, ”ride the swine”, mistä yritän koko ajan saada valokuvaa.
Sinitiainen kylpee vesikulhossamme. Ja talitiaispoikasia kylpee siinä useita peräkkäin. Ja sen jälkeen chill-skenariot, levittävät siipensä aurinkoon maaten maassa hämmästyttävänä märkänä rättinä, tai pörhistävät liikkumatta vesikulhon reunalla auringossa ja torkahtelevat siinä.
Mies sisustaa: ostettiin pari meksikolaista tyynyä sohvalle, kun ne herättivät mieheni huomion esitteessä. Boho chic -tyyliä, kirjavat raidalliset tekstiilit, ihan hyvä suunta. Ovat ne paremmat kuin vanhat siniset, jotka ovatkin aika tylsät. Myytävänä: 2 vanhaa linttaan istuttua pierutyynyä. Ei taija mennä ees ilmaseks netissä.
Ei me kyllä muuten ehditä mitään ja se ottaa päähän. En jaksaisi handlata kiirettä enää. Tarvitsisin todella paljon rauhaa, mutta sen sijaan tapahtuu ihan liikaa päivittäin.
On muutenkin jotkut ihan huonon viban ajat. Työkaveri sanoi, että hänen tyttärensä opettaja oli kuollut kesken kaiken ja pomo sanoi, että kaikille tutuille tapahtuu kaikkia sairastumisia. Ja meillä hajoavat laitteet ja autot.
Niin. Menen ulos mennäkseni autolla kauppaan. Kuulen kasvien suhinaa. Näen silmäkulmassa vilahtavan jotain mustavalkoista. Harakkako? Laitan tyhjät ostoskorit takakonttiin ja näen tutun kissan viuhahtavan auton edestä kadulle. Aha, se varmaan otti juuri nokosia autoni alla. Se kävelee ja katsahtaa, ei halua silityksiä tänään. Ei se silloin halua kun on kaverit paikalla.
Ja harmaa kissa, sen uusi kaveri kaivaa kuoppaa etutassuillaan naapurin etupihan tyhjässä mullassa. Mitä sä hullu kaivat? Ootko kakannu? Valmistelee kuopan ja asettuu sen päälle tekemään tarpeitaan. Kissanvessa, siinä se on taas. Tällä kertaa sentään naapurilla eikä meillä. Meillä ne käyvät takapihalla kakalla.
Kaupassa joudun kommunikoimaan. Pyytämään vihreäpaitaisilta myyjänaisilta ekaa kärryä jonosta itselleni, kun he menevät niitä juuri hakemaan katoksesta. Edessä oven vieressä ei ollut yhtäkään jäljellä. ”Siks me näitä just haetaan.” Tiedän.
Kassalla myyjärouva alkaa nuuskutella vesimeloniviipalettani, vaikka se on muovissa.
- Vitsi nää on tällasia, että tekis mieli purasta heti.
- Hehe. Onneks niitä saa taas, nam.
Miesasiakas takanani alkaa puhua:
- Mun pikku tytärkin sanoo, että meloni on hyvää, mutta että mun pitäisi poistaa siitä kaikki siemenet ensin.
- Voi ei. Siinä voi pari tuntia vierähtää...
- Ja viimeks ostin sellasen keltasen galiamelonin. Unohin sen jääkaappiin, se lösähti kasaan.
- Se kävelee itekseen ulos jos odotat liian kauan.
Kadulla pelästyn yhtä sun toista. Illalla ukkosmyrsky kävi voimalla yli ja oli siellä tuuli. Hätkähdän: tuo nuori puu on kaatumassa! Yli 45 astetta kallellaan maata kohti. Ilmoitan sen kunnalle netissä.
Autoni edestä laskeutuu yhteen etupihaan varpushaukka ja sillä on kynsissään varpunen, jonka se on juuri napannut. Varpunen vinkuu kauhuissaan ja sinne ne menevät maahan. Tiedän, mitä sitten tapahtuu: haukka puristaa kynsillään varpusen kuoliaaksi kuristusotteessa. Se on kerran tapahtunut aivan silmieni edessä pihassamme.
Voi raukka. Enhän minä voi tehdä mitään. Jos menisin väliin niin häiritsisin luontoa, ja voi hyvin olla, että varpunen on jo niin loukkaantunut haukan kynsistä, että se kuolisi kuitenkin.
Meillä on harakat räkättämässä kun puran autoa. Kissojen takia tietysti. Harmaa istuu jalkakäytävällä ja harakka räksyttää sille.
Sadepilvi tekee pimeän tunnun. Puran ostoksia korista pöydälle ja jääkaappiin. Aion tehdä suomalaisen pannukakun uunipellillä. Uusi liesituuletin pitäisi asentaa illalla. Ja pitäisi silittää ja tehdä garam masalaa.
Minusta tuntuu silloin, että en oikein käsitä maailman tapahtumia. Koko ajan tapahtuu omituisia, tänäänkin. Jatkuvalla syötöllä. Mitä nämä kaikki sekopäiset keskustelutkin ovat olevinaan? Ihmiset selittelevät ihan summittaisia. Ja eläinten touhut? Onko missään mitään järkeä? Kaikki menee vähän ymmärryskykyni yli. Kaikessa on jotenkin vieras tuntu, oudot energiat, enkä tiedä, mitä se meinaa. Muutostakin on ilmassa. Mitä tämä on? Murroskohtia. Mitä tapahtuu?
Viisaampien mukaan kesäkuu näyttää olevan juurikin kaoottinen ja muutospainotteinen. Että kesän energia jyrää ja myllää, hajottaa vanhaa ja avaa tietä uudelle, ja sekottaa pakkaa. Kyllä minä sen aistin. Siinä on tosiaan se tuhopuolensa myös, eli myös ikäviä asioita tapahtuu. Tästä on vaan päästävä ehjin nahoin läpi. Ja muutettava, mitä on aiheellista muuttaa.
Seuraavana iltana ulkona ovat kaikki naapurit sattumalta jalkakäytävällä. Miesnaapuri sanoo, että hänellä alkaa kylppäriremontti 1.7. Jahah, meteli tulee. Naisnaapuri sanoo saavansa piakkoin kaksi uutta pikkukissaa. Mutta hänellä ne ovat sisäkissoja, joita ei päästetä kadulle seikkailemaan. Edelliset kissat ovat kuolleet vanhuuteen.
Ja naapurinrouva sanoo, että meidän sypressimme heilui ukkosmyrskyssä pelottavasti edes takaisin. Juuri tällaista mä en halua kuulla, kun tiedän jo, että se puu on ongelma, jota en osaa ratkaista. (Se esitellään tässä jutussa.) Mieheni meinaa, että katkaistaan se sitten joskus, ei se niin vaikeaa ole. Muka. Mutta ensin annetaan sepelkyyhkyjen pesiä puussa. No onhan sekin taas hemmettiä, jos joudumme katkaisemaan arvokkaan lintujen pesäpuun, kun eri pihoista katkotaan, kuolee ja katoaa koko ajan isoja puita muutenkin tällä hetkellä.
Muutaman päivän kuluessa aikataulu helpottaa ja vihdoin pari asiaa etenee. Pesen pyykkiä. Silitän. Vaihdamme vuodevaatteet, ihanat raikkaat lakanat. Tsekkaamme pelottavaa sypressiä ja poistamme siitä ensialkuun pari sivuoksaa.
Saadaan se liesituuletinkin asennettua. Kahden tunnin askartelu. Hollantilaisissa vuokra-asunnoissa mikään keittiölaite ei kuulu asuntoon, vaan itse hankit jääkaapit ja kaapistot ja katsot, miten saat ne tungettua keittiöön ja toimintakuntoon. Oli pakko ostaa uusi liesituuletin hajonneen tilalle. Samanlaista mallia ei enää ole olemassa, vaan taas pitää porata uusiin kohtiin ripustusreikiä.
 |
| Asennukseen tarvitaan porakone... |
 |
| ...ja pari Mauri Kunnasta |
 |
| ...ja ilmaa paketissa |
Ja teen garam masalaa eli intialaista mausteseosta paahtamalla kokonaisia mausteita pannulla ja jauhamalla ne. 20 minuutin vaiva ja sitten on hyvää maustetta pariksi vuodeksi.
Töissä katsomme naisten jalkapalloa. Hollanti pelaa MM-kisoissa, ja toimistosta kuuluu ensin jonkun jalkapallofanin puhetta. Sitten kuuluu osastonjohtajan kommentti ”Tottakai me voidaan katsoa futista” ja seuraavaksi tekninen tukihenkilö raahaa kokoushuoneesta pyörillä olevan ison telkkarin halliin. Sitten sieltä tulee jalista. Potkupalloa. Tai vastaavaa.
Ilahduttavaksi lopuksi pääsemme illalla kokeilemaan paikkakunnalle avattua sushi-pikaravintolaa, jonka pyörälähetti tuo sushit kotiin. Olenkin sitä tarpeeksi itkenyt, että miten voi olla, että meidän 44000 asukkaan böndelä on niin böndelä, ettei täältä saa haettua tai tilattua sushia kotiin, kun muissa vain 30000 asukkaan maaseutupaikoissa on jo itsestäänselvästi sushitaksi.
Kahden hengen tarjotin on erittäin runsas. Tästä jää lounas huomiseksi. Kai se yhden yön pärjäilee hyvin kylmennettynä jääkaapissa.
Kai se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti