Täytyy sanoa, että se on yksi miellyttävimmistä tehtävistäni. Se tuntuu järkeenkäyvältä ja hyödylliseltä, se on tärkeää ihmisille, voin palvella työkavereita listoillani ja tiedoillani, ja minulla on vaikutusvalta muuttaa ja optimoida rekisteröintejä niin, että näen työni tulokset saman tien. On myös hauska olla sellainen hyvän mielen lähetti, joka muistuttaa: ”Sulla on vielä 17 lomapäivää käyttämättä, suunnittelehan vaikka joku pikku paussi.”
Syvennyin uusiin tyyppeihin ja heidän työaikoihinsa. Kaikkea sitä onkin. Säännöllisiä etäpäiviä ja puolikkaita etäpäiviä. Osa-aikaisuutta puolen tunnin tarkkuudella. Joka viikonpäivä eri määrä suunniteltuja osa-aikatyötunteja.
Tuttua minulle oli jo, että voi olla joka toinen viikko yhden päivän vapaalla eli olla 90% töissä, tai joka viikko yhden päivän vapaana eli 80% töitä, tai tehdä kolme päivää viikossa, jolloin työsuhde on 60%. Mutta että on olemassa myös 52,5% osa-aikaisuus!?
Leukani loksahti. Katsoin joitakin osa-aikatyön muotoja yhtä hämmästyneenä toljottaen kuin Portugalin euroviisuesitystä.
Mistä päästäänkin aiheeseen. Portugalia ei auttanut se, että vaihtoivat kotimaansa valintatilaisuudessa nähdyt valkoiset karvapuvut vihreään satiiniin ja messinkisen leukanaamion mustaan tekopartaan ja jättivät pois pitkät metallisormet. Teatterishown katsojana taputin sentään käsiäni draamalle siinä kohdassa kun tanssija kuoli. (Tähän sopisi Waltarin 90-luvulla säveltämän hevioopperan otsikko "Yeah! Yeah! Die! Die!")
Yhteensä kyllä todella moni lauloi nuotin vierestä ensimmäisessä semifinaalissa ja oli selvästi huonompi kuin etukäteen julkistetuissa studioversioissaan.
Niinpä, Suomi. ”Esitys ei menestynyt odotetulla tavalla” sanoo UMK:n johtaja, mutta mielestäni myöskään ”esitys ei mennyt odotetulla tavalla”. Laulaja katsoi pöllämystyneenä tyhjin silmin kameraan. Laulaja lauloi hiljaiset kohdat epämääräisesti ja mutisten. Improvisaatiot pikemmin huononsivat kuin paransivat kappaletta. Ym. Monien mielestä ”hyvin ne veti”, mutta mielestäni laulaja ei ollenkaan ollut tässä parhaimmillaan. Ansaittu tippuminen, ei siitä muuta voi tehdä. Ainoa hyvä oli tanssija.
Ja vaikka olisikin vetänyt todella hyvin, kappale oli tylsä. Virhe saattaa todellakin olla siinä, kuten joku analysoi, että Suomessa tehdään viisukappaleita nimenomaan euroviisuja ja niissä menestymistä varten ja silmällä pitäen, hammasta purren, ja se antaa niihin tietyn leiman. Nytkin Daruden olisi pitänyt tehtä tiukasti omassa pelkässä elektrotyylissä pitäytyvä Darude-kappale, eikä yrittää vääntää euroviisukelpoista euroviisua, minkä johdosta sävellykset lässähtivät.
Ensimmäisestä karsinnasta jatkoon päässeistä useimmat olivat kuitenkin ihan ansaittuja, paitsi Valko-Venäjän itseään toistava teinityttöpop oli yllätys. Sen sijasta olisin kyllä ottanut mieluummin Unkarin jatkoon. Valko-Venäjän ainoa ansio oli se, että se oli tässä lopullisessa esitysmuodossaan hitusen vähemmän ärsyttävä kuin etukäteen julkaistussa videossa. Sentään uskottava teinipoppi. Myös Tshekin (teko)pirteä kevytpop oli livenä hitusen vähemmän ärsyttävä kuin videossaan. Onhan se tarttuva ja oli odotettavissa, että jatkoon menee vahvasti.
Kypros lauloi huonosti, ja läpinäkyvä nakumuovipuku oli aika kauhea. Mutta kappale oli näköjään silti tarpeeksi laadukas jatkoon. Kreikka oli livenä myöskin heikompi kuin videossa.
 |
| Eväät kunnossa. |
Belgia pilasi hyvän, melankolisen kappaleensa sillä, että nuoren laulajan live-laulutaito ei riittänyt ollenkaan. Studioversiona biisi oli vaikuttava, mutta ei lavalla pysynyt kasassa. Ääni katosi kokonaan jonnekin ja meni joissain osioissa täysin pieleen. Harmi.
Virolla on vahva popkappale, ei ihme, että pääsi jatkoon. Yksinkertainen, mutta jykevä. Slovenian kalpean puhelaulutytön kohdalla monet sanovat nukahtavansa, mutta minusta siinä on minimalistinen nätti melodia. San Marinoa monet inhoavat, että kamalan ala-arvoisen vanhanaikainen ja mauton, mutta toiset pitävät sitä sympaattisena setänä ja hauskana diskokappaleena. Naa na naa vaan.
Ja Islanti sitten... ihmiset ovat alkaneet salaa tykätä siitä. Moni inhoaa, mutta yhtä moni antaa sille kapinapisteet. Ehkä lopulta Islanti yllättää ja voittaa Hollanninkin finaalissa...
Hollannissa julkistettiin videoita, joissa musiikkitulkit esittävät viisukappaleet viittomakielellä, samalla mukana tanssahdellen, jotta rytmikin tulee näkyviin. Katsoin pari, hyvin tehty. Islannin tulkitsija näytti vihaiselta luoden tunnelmaa.
Toisessa semifinaalissa sama homma: kyllä tässä live-esityksissä vähän illuusiot karisevat. Fataalia verrata niitä perfektionistisiin kalliilla tuotettuihin etukäteisvideoihin.
Jotkut olivat tehneet niin tyyriit ja värikkäät videot sekä täydellisyyteen viilatut studioversiot laulutaidoista etukäteen, että telkkarissa nähtävä show on väistämättä pettymys. Visuaalit eivät ole niin komeat lavalla ja laulu on heikompaa. Näin kävi vertailussa Irlannille ja Maltalle, kuten ekassa semissä Kyprokselle ja Kreikalle. Malta pysyi näistä silti eniten kelvollisena lavalla.
Azerbaidzhan taas yltää esityksessään pitkälti kalliin videonsa tasolle kiinnostavuudessa ja laulutaidossa. Kappale jää päähän ja mies laulaa hyvin.
Tosin, mieheni kommentti: ”Mitä nää KAIKKI miehet laulaa ihan hirvittävän korkealta tänä vuonna?” Aivan, Hollannin oma poikakin. Tai työkaverin kommentti: ”Tosi paljon partaisia miehiä tänä vuonna!”
Armenian nainen lauloi todella hienosti upealla äänellä ja oli harmi, että karsiutui. Venäjä on liian täydelliseksi laskelmoitu ja liian teatraalisen draamallinen minulle, aitous puuttuu.
 |
| ”Yhdeksän Sergeitä sateessa” ei vakuuttanut myöskään yhtä Viisukuppila-keskustelufoorumin kommentoijaa. |
Itävaltaa ihmettelen, kun nainen oli valinnut niin mahdottoman korkean äänialan, että ääni särkyy jo studioversiossakin; siitä tulikin sitten erityisen epämääräinen tässä showssa. Aika epäonnistunut jopa. Sveitsi taas osasi laulaa lavallakin ja yhtaikaa tanssien, mutta se on makuasia, kuinka paljon pitää latinokesähitistä, vaikka se laadukas onkin.
Niin että mikä siinä Ruotsissa oli niin hyvää ja täysien pisteiden arvoista? Ehkä se, että se oli noin kymmenen esiintyjän jälkeen illan ensimmäinen, jota pystyi katsomaan ilman myötähäpeää ja pelkäämättä, riittääkö laulajan ääni ja kuinka paljon menee nuotin vierestä. Ensimmäinen, joka oli täyttä laatua ja jossa oli varma laulaja. Rytmi vie mukanaan ja esitys ilahduttaa ja laulaja on symppis. Mutta ei siinä omassa gospelpoplajissaan ole tietysti sinällään mitään innovatiivista tai uutta.
 |
| Ruotsi |
 |
| Norja |
Norja on ihan törkeä joikupoppi, mutta niin iloinen ja toimiva, että olen sen suuri fani. Hollantilainen lehti kirjoitti, että ”tämä saa varmasti paljon pisteitä sellaisista maista, joilla on huono maku”. Joo, minulta.
Ja sitten oli pikkuinen valopallogate Hollannissa, kun katosta laskeutuvaa pyöreää lamppua vaihdeltiin ja kokeiltiin eikä sitä saatukaan roikkumaan monen harjoituksen aikana kuten tarkoitus oli. Uusi lamppukin tilattiin lentorahdilla Belgiasta viime hetkellä. No eipä tuo kummoiselta näytä; useimpien kommentti: ”Ikea.” Alkoi joka tapauksessa kaikissa lehtijutuissa lamppupaniikki nousta, että saadaanko tämä toimimaan kenraaliharjoitukseen mennessä. Saatiin. Silti pelkäsin kädet hioten, että lamppu ei pysähdy ajoissa, vaan rysähtää pianon päälle.
 |
| Lamppu uhkaa ylälaidassa. |
Hollannin laulajan musiikkivideossa hän sukeltaa alastomana uima-altaan hämyvaloissa. Useille Youtuben viisureagoijille shokeeraavin havainto näytti olevan se, että ”ooh, sehän on alasti!” ”Mä nään pepun!” Loppupeleissä monen eri median ja jopa viisuillan livelähetyksen takahuonehaastattelun perusteella näyttää siltä, että peppu on mitä kuuluisin, ja pääasia. Jos ei viisuvoittoa tule, niin ehkä sitten miljoonasopimus jonkin kalliin alushousumerkin mainoskampanjasta.
 |
| Kuuluisa peppu. |
Top 10 omat suosikkini
Kolmen kärki on kai:
Norja
Hollanti
Azerbaidzhan
Ja niitä seuraavalla tasolla nämä:
Slovenia
Malta
Ruotsi
Viro
Italia
Ja salaa iloitsen myös näistä, vaikka molemmat ovat hyvästä mausta kaukana eikä laulu ole täydellistä:
Islanti
San Marino
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti